Fernand Allard l’Olivier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fernand Allard l'Olivier, vuoden 1910 aikoihin.
Fernand Allard L´Olivier: Serenade.

Florent-Joseph-Fernand Allard tunnettu taiteilijanimellään Fernand Allard l'Olivier (12. heinäkuuta 1883 Tournai, Belgia - 9. kesäkuuta 1933 Yanongé, Belgian Kongo) oli belgialainen graafikko ja taidemaalari. Hänet tunnetaan alastontutkielmistaan ja Afrikkaa kuvaavista maalauksistaan. [1] [2]

Maalauksensa l´Olivier signeerasi akronyymilla FALO. [3]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alkuvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuleva taiteilija syntyi taiteelliseen sukuun ja perheeseen. Hänen isänsä omisti litografiapajan ja opetti paikallisessa taidekoulussa akvarellimaalausta. Myös hänen setänsä olivat paikallisten taidepiirien jäseniä. Isotäti Pauline L’Olivier oli ollut kirjailija, ja Allard otti hänen sukunimensä taiteilijanimekseen. [3] Akateemiset opinnot eivät l´Olivieria kiinnostaneet. Hän meni 14-vuotiaana töihin isänsä yritykseen. Sen jälkeen opiskeli graafikoksi. Hän päätti ryhtyä taidemaalariksi vietettyään kesiään Bretagnessa, minkä valot ja värit tekivät häneen suuren vaikutuksen. [2]

Vuonna 1901 L´Olivier pääsi opiskelemaan Pariisin taideakatemiaan, missä hänen opettajakseen tuli akateemisen tyylisuunnan suurmies, William-Adolphe Bouguereau. Opintojen loppuvaiheissa hänelle opetti muotokuvamaalaamista Gabriel Ferrier. Merkittävästi hänen tyyliinsä vaikutti "nöyrien maalariksi" kuvailtu Jules Adler, jonka kanssa syntyi elinikäinen ystävyyssuhde. L´Olivier vietti Pariisissa boheemielämää ja sen pyörteistä löytyi tuleva vaimo, Juliette Rossignol. Perheeseen syntyi kaksi lasta. [3]

Ensimmäisen näyttelynsä l´Olivier piti vuonna 1907 ja seuraavana vuonna hän oli mukana syyssalongissa. Näyttelyiden myötä hän alkoi vähitellen saada mainetta taiteen ostajien parissa, mutta pääasiallinen toimeentulo tuli taidekriitikon työstä. Vuonna 1912 tapahtui uralla käänne, kun maalaus “Baigneuses Surprises" otettiin Pariisin salongin näyttelyyn.[3]

Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914. Saksa valtasi Belgian. L´Olivier halusi rintamalle puolustamaan maataan ja yritti liittyä Ranskassa asuneiden belgialaisten vapaaehtoisrykmenttiin. Hänen hakemuksensa hylättiin. Vuonna 1916 hänen hakemuksensa hyväksyttiin, joskaan taistelutoimiin häntä ei otettu. Sen sijaan hänen piti maalata sotakalustoon naamiointikuvioita. Vähän myöhemmin hänet siirrettiin taiteilijarykmenttiin, jonka piti piirtää ja maalata sotilaita ampuhaudoissaan. Hänen piirroksensa ovat nykyään arvokas historiallinen todiste sodan arjesta ja sen kauhuista.[3]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen l´Olivier asettui perheineen Brysseliin. Hänen vapaa-aikaa kuvanneet maalauksensa saivat yleisön suosion. Vuonna 1920 hänet palkittiin maalauksestaan hopeamitalilla ja hänelle myönnettiin arvostettu Hainaut-palkinto. Myös Belgian kuningas antoi tunnustuspalkinnon. Argentiinan valtio osti häneltä teoksen vuonna 1920. Julkiset tunnustukset toivat luonnollisesti lisää työtilauksia. Näyttelyihin hän osallistui säännöllisesti vuoteen 1928 asti ja sai useita kultamitaleja ja muita tunnustuksia. Näin l´Olivier nousi kotimaansa kuvataiteen merkkihenkilöksi. [3]

Fernand Allard l'Olivier: Afrikkalainen näkymä.
Fernand Allard l´Olivier: Matadi

Matkailu oli aina kiinnostanut l´Olivieria. Heti kun varallisuus salli, hän suuntasi ulkomaille. Vuonna 1913 hän matkusti Algeriaan, Tunisiaan vuonna 1923 ja kolme vuotta myöhemmin Puolaan. Puolassa häneltä tilattiin maalauksia Łódźiin. L´Olivier oli ystävystynyt elokuvaohjaaja Ernest Genvalin kanssa joka pyysi häntä mukaansa Afrikan poikki suuntautuvalle matkalle, jonka päämääränä olisi Belgian Kongo. [2] [3]

L’Olivier innostui heti ideasta. Ongelmana vain oli, että hänellä ei ollut rahaa. [3]

Belgian Kongossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saadakseen rahoituksen matkalleen l´Olivier pyysi muiden taiteilijoiden tavoin apurahan matkalleen Belgian siirtomaaministeriöstä. Tähän myönnyttiin ja vastineeksi hänen piti maalata maalauksia siirtomaaministeriön näyttelyyn. Kongoon l’Olivier matkusti Dar es Salaamin kautta missä hän tapasi ystävänsä Genvalin. Sieltä matka suuntautui Kasai- joen varrelle ja edelleen Matadin satamakaupunkiin ja kotiin. Matka päättyi vuonna 1929. Siirtomaaministeriö käytti l’Olivierin maalauksia propagandavälineinä osoittamaan kolonialismin hyviä puolia. Kongolaisia pidettiin tuohon aikaan "jaloina villeinä", mitä taiteilija vastusti.[3] [4]

Matka Kongoon oli ollut l’Olivieriellä sekä työntäyteinen että valtava elämys. Sinä aikana oli tapahtunut Wall Streetin pörssiromahdus. Matkalla tehdyt maalaukset ja piirrokset eivät menneet kaupaksi, sillä taidetta ostava yleisö oli paljolti menettänyt rahansa. [3]

Valtiovalta halusi Belgian Kongoon lisää varakkaita turisteja. Mainosmateriaaleihin tarvittiin julisteita ja monelaista kuva-ainetoa. Tehtävään tarvittiin taiteilijoita ja talousvaikeuksissa ollut l’Olivier päätti lähteä matkaan. Matka alkoi marraskuussa vuonna 1932. Sen oli tarkoitus suuntautua Tanganjikajärvelle ja Burundiin sekä Ruandaan. [3] [4]

Kongolaisiin l’Olivier suhtautui aina sekä ystävällisesti että kunnioituksella. Hän päätti opetella jopa muutaman sanan paikallisia kieliä. Vaimolleen osoittamissaan kirjeissään hän kuvaili miten huonosti kongolaisia kohdellaan; heiltä vaaditaan ylimitoitettuja työsuorituksia ja palkka on erittäin pieni. Hän ei myöskään voinut hyväksyä miten belgialaiset moittivat kongolaisia laiskuudesta. [4]

Toisessa vaimolleen osoittamassaan kirjeessä hän kiinnittää huomionsa outoon varojen käyttöön. Eräs siirtomaaviranomainen valittaa l’Olivierielle, että Kongon kassa on tyhjä, mutta lähtiessään maasta hän lahjoittaa Matadin papeille kolme ja puolimiljoonaa Belgian frangia. Häntä suorastaan raivostuttavat kongolaisten selkänahoista omaisuuksia repivät siirtomaavirkailijat. [4]

Toinenkin matka oli ollut työntäyteinen. Huhtikuussa vuonna 1933 l’Olivier oli omasta mielestään tehnyt tarpeeksi maalauksia Leopoldvillessä ja Costermansvillessä pidettäviä näyttelyitä varten. Matkaan oli lähdettävä jokilaivalla Kongo-jokea pitkin. [3]

Kesäkuun yhdeksäntenä päivänä vuonna 1933 l’Olivier oli matkalla kohti Leopoldvilleä jokilaivalla joka alkoi rantautua yötä varten Yanongéssa. Kello 20.15 l’Olivier oli keskustelemassa muiden matkustajien kanssa kun hän sanoi poistuvansa hetkeksi. Hänen nähtiin menevän kohti hyttiään. Sen jälkeen kuului ääni, kuinka jotain putosi veteen. L’Olivier oli pudonnut jokeen. [3] [5]

Taiteilijan ruumis löydettiin parin päivän kuluttua. Sille tehtiin oikeuslääketieteellinen tutkimus ja kuolinsyyksi paljastui kallonmurtuma. Minkäänlaista rikosta ei havaittu asiaan liittyvän. Verestä ei löytynyt jäämiä alkoholista, huumausaineista eikä myrkyistä. Kanssamatkustajien mukaan kyseessä ei voimut olla myöskään itsemurha, sillä l’Olivier oli ollut hyvällä tuulella ja odottavan kovasti pääsevänsä perheensä luo. Tapahtumien kulku on jäänyt arvoitukseksi. [3] [5]

L’Olivier haudattiin Yanongéssa 12. kesäkuuta 1933. [5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisää aiheesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Fernand_Allard_l’Olivier&oldid=22923016”