Fawzi al-Qawuqji
Fawzi al-Qawuqji | |
---|---|
Qawuqji Irakin armeijan upseerina vuonna 1936[1]. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1890 Tripoli, nykyinen Libanon |
Kuollut | 1976 Beirut, Libanon |
Sotilashenkilö | |
Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Ranskan–Syyrian sota Syyrian suuri kapina Arabikapina Anglo–irakilainen sota Palestiinan mandaattialueen sisällissota Israelin itsenäisyyssota |
Sotilasarvo | |
Fawzi al-Qawuqji (1890–1976) oli arabinationalisti ja sotilas. Hän toimi sotilaskomentajana useiden eri arabien kapinaliikkeiden aikaan Syyriassa, Irakissa ja Palestiinassa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Fawzi al-Qawuqji syntyi vuonna 1890 Tripolissa nykyisessä Libanonissa.[2] Hän pyrki myöhemmin sotilasuralle, liittyi Osmanien valtakunnan armeijaan[1] ja opiskeli sotilasakatemiassa Istanbulissa. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Qawuqji palveli osmaniarmeijassa upseerina.[3] Kun osmanien tappio maailmansodassa alkoi näyttää selvältä Qawuqji alkoi ajaa arabien asiaa. Suuret osat arabien asuttamasta alueesta päätyivät maailmansodan jälkeen Ranskan ja Britannian miehittämiksi.[1] Qawuqji oli taistellut Syyrian kuningaskunnan puolella ranskalaisia vastaan tappiollisessa Maysalunin taistelussa, josta hän jäi kuitenkin henkiin.[3]
Kapina Syyriassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Qawuqji liittyi sittemmin Ranskan perustaman mandaattihallinon alaiseen Levantin arabiarmeijaan[3], jossa hänellä oli kapteenin arvo.[4] Hän loikkasi kuitenkin syyrialaisten kapinallisten puolelle Syyrian suuren kapinan puhjetessa vuonna 1925. Hän oli ollut tuolloin komentamassa arabiarmeijan ratsuväkiyksikköä Hamassa ja kansannousun syttyessä Hawranin suunnalla hän tapasi salaa Rahman Abd al-Shahbandarin Damaskoksessa. Shahbandar oli yksi kapinan johtohahmoista. Qawuqji saattoi asemansa puolesta päästä käsiksi esimerkiksi ranskalaisiin sotilaskarttoihin ja yksiköiden sijainteihin. Syyskuussa 1925 hän johti kapinaa Hamassa, mikä loi kapinallisille toisen rintaman ranskalaisia vastaan. Hama vallattiin 4. lokakuuta 1925 vain muutamassa tunnissa. Seuraavana päivänä seurasivat kuitenkin Ranskan ilmavoimien iskut. Paikalliset taivuttelivat Qawuqjin lähtemään kaupungista siviiliväestön säästämiseksi.[3] Qawuqji johti kapinallisia ympäröivällä maaseudulla vielä kaksi vuotta, kunnes ranskalaiset kukistivat viimein kapinaliikkeen.[4]
Arabikapina ja Irak
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Qawuqji ja toinen kapinan johtohahmo Sultan al-Atrash pakenivat joidenkin taistelijoidensa kanssa Hijaziin Arabian niemimaalla. Sittemmin hän toimi sotilasneuvonantajana Saudi-Arabian myöhemmälle perustajalle Ibn Sa’udille. Vuonna 1932 Qawuqji siirtyi Irakiin, jossa hän toimi Bagdadilaisen sotilasakatemian kouluttajana.[1]
Vuonna 1936 Qawuqji komensi pientä aseellista vapaaehtoisten ryhmää, jotka lähtivät Palestiinaan taistelemaan siellä syttyneessä brittien ja sionismin vastaisessa kapinassa. Monet hänen alaisensa olivat aikaisempien sotien veteraaneja ja heidän vaikutuksensa kapinallisten taistelukyvyn tehokkuuteen oli huomattava. Palestiinassa hän ajautui kuitenkin kiistoihin Jerusalemin mufti Amin al-Husseinin kanssa. Husseinin ja Qawuqjin välinen kilpailu johti huomattaviin ongelmiin myöhemmin. Kapinan kannalta Qawuqji joutui brittien ylivoiman edessä vetäytymään lokakuussa 1936 Jordanin toiselle puolelle. Itse kapina päättyi tappioon vuonna 1939. Vuonna 1941 Qawuqji otti puolestaan osaa anglo-irakilaiseen sotaan irakilaisten puolella. Irakilaisten hävittyä hän lähti pakolaisena natsi-Saksaan.[1]
Palestiina ja Israel
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1947 Qawuqjista tuli Arabien vapautusarmeijan komentaja. Vapautusarmeijan tarkoituksena oli osallistua taas alkaneisiin taisteluihin Palestiinassa. Toisaalta sen tarkoitus oli myös ajaa Syyrian intressejä al-Husseinia ja Jordaniaa vastaan. Sen noin 7 500 jäsentä koulutettiin Etelä-Syyriassa ja se siirtyi Palestiinan puolelle vuoden 1948 alussa. Yksikkö ei saavuttanut mainittavampaa menestystä. Qawuqjia syytettiin jopa miestensä tarkoituksellisesta pitämisestä pois taisteluista ja al-Husseinille tarkoitettujen tarvikkeiden anastamisesta. Qawuqji itse kielsi syytökset. Tilanne kehittyi lopulta Israelin itsenäisyyssodaksi muiden arabivaltioiden sekaantuessa nyt suoraan taisteluihin. Qawuqji vetäytyi Palestiinasta joukkoineen marraskuussa 1948. Tappiostaan turhautunut Qawuqji jätti sotilasuransa ja vetäytyi kokonaan julkisuudesta. Vuonna 1975 hän julkaisi vielä muistelmansa. Joulukuussa 1976 hän kuoli Libanonin pääkaupunki Beirutissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 836-837. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2 (englanniksi)
- ↑ Philip Mattar: Encyclopedia of the Palestinians, s. 410. Facts On File, 2005. ISBN 0-8160-5764-8 (englanniksi)
- ↑ a b c d Ari Kerkkänen: Syyria : synnystä sisällissotaan, s. 46-47. Suomen rauhanpuolustajat, 2017. ISBN 978-952-01-1654-5
- ↑ a b David Commins ja David W. Lesch: Historical dictionary of Syria, s. 276. (3. painos) The Scarecrow Press, 2014. ISBN 978-0-8108-7966-9 (englanniksi)
|