Espoon rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espoo
Esbo
Perustiedot
Lyhenne Epo
Rataosa Helsinki–Turku
Sijainti 60°12′18″N, 024°39′22″E
Osoite Espoon silta, 02770 Espoo
Vyöhyke C
Etäisyydet Tuomarila 1,6 km
Kauklahti 3,7 km
Avattu 1903
Liikenne
Käyttäjiä 7 200 / vrk. (lähiliikenne, kevät 2008)[1]
Lähijunat H Y U L E
Vaihtoyhteydet Bussit 118, 134N, 168, 169, 200, 213, 213N, 235N, 241, 241V, 242, 243, 243V, 245, 245A, 246, 246K, 246KT, 246T, 530, 531, 542, 566, 582, 582V
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 55 cm (Liikenneviraston standardi)
Lyhin ja pisin pituus 240 m; 322 m[2]
Pinnoite Asfaltti
Laiturinäytöt 6 kpl
Asemarakennus
Tyyppi V luokan asema
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Rakennettu 1903, laajennus 1909 ja 1955
Liukuportaita 2
Hissejä 3
Ratapiha
Raiteisto 4 laituriraidetta
Aiheesta muualla
Espoon vanha asemarakennus.
Espoon vanha asemarakennus.

Espoon rautatieasema (lyh. Epo, ruots. Esbo järnvägsstation) on lähiliikenteen asema Espoon keskuksessa, rantaradan varrella. Se sijaitsee Tuomarilan ja Kauklahden asemien välissä, noin 20 kilometriä Helsingin päärautatieasemasta.

Rantarataa rakennettaessa ei rautatieaseman sijoittaminen Espoon kirkonkylään ollut itsestäänselvyys, koska Kauklahtea pidettiin tärkeämpänä liikennepaikkana, mutta lopulta sai myös kirkonkylä oman rautatieasemansa. Jo 1910-luvulla tilanne oli kääntynyt päinvastaiseksi siten, että Espoon asema oli jopa kaksi kertaa niin vilkas kuin Kauklahti; kuitenkin Kauniaisten rautatieasema oli vielä Espootakin vilkkaampi. Asemarakennus rakennettiin vuonna 1903 arkkitehti Bruno Granholmin piirustusten mukaisesti. Asemaa laajennettiin 1909. Ensimmäisen maailmansodan aikana Espoon asemalta rakennettiin metsäradat Röylään ja Nupuriin ja niitä pitkin kuljetettiin puutavaraa muun muassa Helsingin linnoitustyömaille (Krepost Sveaborg). Metsäradat jäivät Suomen itsenäistyttyä tarpeettomiksi ja ne purettiin.[3]

Asemarakennuksessa on koristeellisia yksityiskohtia. Rakennuksessa toimi Espoon asema vuosina 19031981 ja myös posti siirtyi asemalle heti sen valmistuttua, kun asemapäällikön ja postiaseman hoitajan virat yhdistettiin. Espoon asemanseutu muuttui voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla, kun vanhan maalaiskylän paikalle valmistui laaja virastokeskus. Nykyisin Espoon asema toimii raiteiden yllä olevassa "ylikulkusillassa", joka valmistui 1981, ja posti sijaitsee radan eteläpuolella. Vuonna 1995 uusi asemarakennus siirtyi VR-Yhtymälle, vanhat rakennukset puolestaan Ratahallintokeskukselle, jolta edelleen vuonna 2007 Senaatti-kiinteistöille.[3]

Espoon kaupunki osti aseman 2008 VR-Yhtymältä. Aseman parannustyötä tehtiin 2009–2010[4] ja 31. toukokuuta 2010 vietettiin uusitun Espoon sillan avajaisia.[5] Parannustöiden yhteydessä asemalle muun muassa asennettiin kahdet rullaportaat ja modernisoitiin odotustiloja. Parannustöissä varauduttiin myös tulevan matkakeskuksen tilavaatimuksiin korottamalla Espoontorin ja nelosraiteen välistä siltaa linja-autoterminaalia varten.[6]

Aseman lipunmyynti lakkautettiin 2. elokuuta 2014.[7] Helsingin ja Turun väliset kaukojunat pysähtyivät Espoossa, kunnes 25. lokakuuta 2015 alkaen pysähdyspaikaksi vaihtui Leppävaara.[8]

Espoon asemalla pysähtyvät junat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseman ympäristö ratalinjassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanha asemarakennus on pysynyt paikallaan yli 100 vuotta, mutta sen molemmin puolin ratalinjaus on muuttunut. Kaupunginkallion tunnelia ei alun perin ollut, vaan rata kiersi kallion pohjoispuolelta Läntisen jokitien kohdalta. Samoin aseman itäpuolinen kallioleikkaus on myöhemmin tehty. Vanha ratavalli -niminen tie kulkee vanhaa radan linjaa.

Asemalaiturit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[9] Pohjoisimmalta laiturilta, raiteelta 1 liikennöidään Kirkkonummen suuntaan. Laiturin toisella puolella on linja-autopysäkki ja taksiasema.

Keskilaituri jakautuu laitureihin 2 ja 3. Raiteelta 2 liikennöidään Helsinkiin. Raiteet 3 ja 4 poistettiin käytöstä, kun E-junan pääteasema siirrettiin Kauklahteen.

Laiturin 4 toisella puolella on Espoon torialue ja pohjoiseen menevien linja-autojen kääntöpaikka sekä kauppakeskus Espoontori.

Leppävaaran kaupunkirataa on suunniteltu jatkettavan Espoon asemalle ja näin pystyttäisiin tihentämään Rantaradan lähijunaliikennettä välillä HelsinkiEspoo.

Vuonna 2010 avatussa sillassa toimii kahvila ja VR:n palvelutiskit. Siellä on myös kolme lippuautomaattia, joista yksi on käteis- ja matkakorttiautomaatti ja kaksi pankki- ja luottokorttiautomaatteja. Sillassa on myös 3 hissiä, 2 liukuportaat ja 3 porraskäytävää. Peruskorjauksen yhteydessä myös lasitus ja katto uusittiin.

  1. Liikenteellinen ja ratatekninen selvitys Espoo–Kirkkonummi lähijunaliikenteen kehittämisestä (PDF) (s. 34) 2009. Ratahallintokeskus. Arkistoitu 10.10.2020. Viitattu 4.10.2020.
  2. Rautateiden verkkoselostus 2020 (PDF) (s. 95) Helsinki: Väylävirasto. Arkistoitu 8.10.2020. Viitattu 4.10.2020.
  3. a b Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat, s. 26–27. (2. painos) Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3
  4. VR 26.2.2009 [vanhentunut linkki]
  5. Tunkkainen betoniloukko muuttui raikkaaksi haapalehdoksi Yle Uutiset. 27.5.2010. Viitattu 4.10.2020.
  6. Espoo 14.12.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Koskinen, Risto: VR laittaa lappuja lipputoimistojen luukuille Yle Uutiset. 1.8.2014. Viitattu 4.10.2020.
  8. Muutoksia kaukoliikeneeseen: Liikennemuutokset 25.10.2015 (Tiedote) 2015. VR-Yhtymä Oy. Arkistoitu 29.6.2018. Viitattu 4.10.2020.
  9. Espoo (PDF) (Lähijunaliikenteen aikataulut) VR. Arkistoitu 10.10.2017.