Ensimmäinen presidenttikunta

Osa artikkelisarjaa
Mormonismi
Historia Joseph Smith Ensimmäinen näky Urim ja tummim Oliver Cowdery Martin Harris David Whitmer Brigham Young Sidney Rigdon
Oppi ja rituaalit Jumala Pelastussuunnitelma Oppi kirkosta Kaste Sakramentti Konfirmaatio Endaumentti Sinetöinti Pappeus Avioliitto Perhe Moniavioisuus Viisauden sana Jumalanpalvelus Sijaistoimitukset Valmistavat toimitukset
Pyhät tekstit ja muut julkaisut Mormonin kirja Raamattu Oppi ja liitot Kallisarvoinen helmi
Toimintatavat ja kulttuuri Temppeli Lähetystyö Apujärjestö Pyhäkoulu Apuyhdistys Alkeisyhdistys Nuoret miehet Nuoret naiset
Organisaatio ja johtaminen Myöhempien aikojen pyhien liike MAP-kirkko MAP-presidentti Ensimmäinen presidenttikunta Kaksitoista apostolia Apostoli Seitsenkymmenet Johtava piispakunta Yleisauktoriteetit Vaarna Ylipappi Piispa
Katso myös Kritiikki Jäsenmäärä Mormonismi Suomessa

George W. Bush (oikealla) tapaa Ensimmäisen presidenttikunnan elokuussa 2006.

Ensimmäinen presidenttikunta (engl. First Presidency) on Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon korkein päättävä elin. Se koostuu kirkon presidentistä ja hänen kutsumistaan neuvonantajista. Ensimmäinen presidenttikunta lasketaan yleisauktoriteetteihin.

Käytäntö

Ensimmäinen presidenttikunta on kirkon korkein päättävä elin. Se päättää kirkon opista ja sen soveltamisesta, se vastaa kirkon hengellisestä ja pastoraalisesta johtamisesta, ohjaa lähetystyötä, hallinnoi kirkon omaisuutta, vastaa kirkon hallinnosta, järjestää kirkon yleiskonferenssit jne. Käytännössä ensimmäinen presidenttikunta on delegoinut monia tehtäviään alemmas, esimerkiksi kahdentoista apostolin neuvostolle, seitsenkymmenten koorumeille ja johtavalle piispakunnalle. Ensimmäisellä presidenttikunnalla on kuitenkin perimmäinen vastuu, ja se voi milloin tahansa muuttaa alempien tahojen tekemiä päätöksiä ja muokata niitä.^lähde?

Ensimmäinen presidenttikunta toimii yleensä kollektiivisesti, ja kaikkia presidenttikunnan jäseniä pidetään presidentin ohella "profeettoina, näkijöinä ja ilmestyksensaajina". Heillä kaikilla katsotaan olevan tietyissä tilanteissa valtuutta johtaa koko kirkkoa Jumalan mielen mukaan. Kirkon presidentti voi siirtää tehtäviään neuvonantajilleen, ja he voivat ottaa presidentin tehtäviä esimerkiksi tämän sairauden johdosta. Vaikka neuvonantajat epäilemättä neuvottelevatkin presidentikin kanssa ja antavat hänelle neuvoja, on kyse enemmänkin työtovereista kuin neuvonantajista.^lähde?

Kirkon presidentin virkaa pidetään yleensä elinikäisenä, vaikka presidentin eroamiselle ei olekaan periaatteellista estettä. Sen sijaan neuvonantajien virkakausi on rajattu kunkin presidentin virkakauteen, koska kyseessä ovat presidentin itselleen kutsumat henkilökohtaiset neuvonantajat. Neuvonantajan virkakausi päättyy siis presidentin kuolemaan. Tämän lisäksi presidentti voi vapauttaa neuvonantajansa esimerkiksi terveydentilan perusteella. Tietysti myös neuvonantajan kuolema päättää tämän viranhoidon.^lähde?

Presidentin kuollessa ensimmäinen presidenttikunta hajoaa, ja sen jäsenet palaavat vanhoihin virka-asemiinsa, yleensä kahdentoista apostolin koorumin jäseniksi. Kahdentoista apostolin koorumi ottaa kirkon johdon väliaikaisesti käsiinsä, ja koorumin presidentistä tulee kirkon väliaikainen asiainhoitaja. Kun kahdentoista apostolin koorum on valinnut uuden presidentin (yleensä kyseessä on koorumin virkaiältään vanhin apostoli), tämä kutsuu itselleen uudet neuvonantajat ja muodostaa uuden ensimmäisen presidenttikunnan. Mitään estettä ei tietenkään ole sille, että hän kutsuu itselleen samat neuvonantajat kuin edellinen presidentti, ja yleensä näin tehdäänkin. Ensimmäisen presidenttikunnan vaali pitää vahvistaa kirkon yleiskonferenssissa, ennen kuin sitä pidetään lopullisena.^lähde?

Jäsenet

Presidentti kutsuu itselleen yleensä kaksi neuvonantajaa, mutta neuvonantajien määrää ei ole missään rajoitettu. Presidentti David O. McKayllä oli niitä virkakautensa loppuaikoina viisi ja Brigham Youngilla peräti kahdeksan. Ensimmäinen ja toinen neuvonantaja käyttävät yleensä vastaavaa titteliä, aikoina, jolloin neuvonantajia on ollut enemmän, heidän tittelinsä on vaihdellut. Niinpä joskus on puhuttu kolmannesta ja neljännestä neuvonantajasta, joskus taas avustavista neuvonantajista tai vain neuvonantajista.

Kirkon ensimmäisellä presidenttikunnalla on myös virallinen sihteeri, jonka alaisuudessa työskentelee sihteeristö sekä lehdistösihteeri. Häntä ei kuitenkaan pidetä ensimmäiseen presidenttikuntaan kuuluvana.

Nimitykset

Ensimmäistä ja toista neuvonantajaa puhutellaan "presidentiksi" kirkon presidentin tavoin. Yleensä neuvonantajiksi kutsutut ovat apostoleita, mutta tämä ei ole välttämätöntä, ja poikkeuksia on ollut. Periaatteessa kuka tahansa ylipappi voi saada kutsun neuvonantajaksi. Yleensä neuvonantajat, jotka eivät ole olleet apostoleita, on kutsumisensa jälkeen nimetty apostoleiksi (osa tosin ilman, että heidät olisi otettu kahdentoista apostolin koorumiin), mutta tämäkään ei ole varmaa.

Nykyinen ensimmäinen presidenttikunta

Presidentti Russel M. Nelson tultua valituksi kirkon presidentiksi 15. heinäkuuta 2015 hän muodosti uudelleen ensimmäisen presidenttikunnan kutsumalla Dallin H. Oaksin ensimmäiseksi ja Henry B. Eyringin toiseksi neuvonantajakseen.