Ennen kuin ne häviävät

Ennen kuin ne häviävät
Last Chance to See
Tyyli	Luontodokumentti
Kestoaika	60 minuuttia
Alkuperämaa	Yhdistynyt kuningaskunta
Verkko	BBC Two
Esitetty	6. syyskuuta – 18. lokakuuta 2009
Jaksoja	6
Aiheesta muualla
IMDb
Infobox OK

Ennen kuin ne häviävät (engl. Last Chance to See) on luontodokumenttisarja, joka sai ensiesityksensä BBC Two -kanavalla syys-lokakuussa 2009. Sarja on jatkoa Douglas Adamsin ja Mark Carwardinen samannimiselle radio-ohjelmasarjalle, jonka BBC Radio 4 esitti vuonna 1990. Televisiosarjassa Carwardine etsii yhdessä Stephen Fryn kanssa uhanalaisia eläinlajeja – samoja lajeja, joita Adams ja Carwardine olivat jäljittäneet radiosarjassaan – selvittääkseen, mikä niiden tilanne on kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Suomessa sarjan on esittänyt Yle TV1 syksyllä 2010.

Jaksot

Kussakin jaksossa pyrittiin löytämään yksi Carwardinen ja Adamsin 20 vuotta aiemmin jäljittämä laji ja selvittämään sen nykytilanne. Samalla tutustuttiin muihin samalla alueella eläviin lajeihin ja niiden elinympäristön muuttumiseen.

1. Kynnetönmanaatti

Kynnettömänmanaatin poikanen hoivapaikassa Brasiliassa.

Sarjan avausjaksossa Fry ja Carwardine matkustavat Manausiin etsimään Amazonilla elävää kynnetönmanaattia. Salametsästys on harventanut suuren vesinisäkkään kannan muutamaan tuhanteen yksilöön. Rio Negrolla juontajakaksikko kohtaa myös uhanalaisia inioita. Syvällä viidakossa villejä manaatteja etsitään yhdessä tiedemies Marc van Roosmalenin kanssa, tuloksetta.

Carwardine vie Fryn Amazon-tutkimuslaitokseen, jossa kasvatetaan myös manaatteja. Laitoksessa hoidettavana ollut manaatinpoikanen aiotaan vapauttaa, ja Carwardine ja Fry päättävät lähteä mukaan. Hieman ennen lähtöä suunnitelmiin tulee muutos, kun Fry kompastuu ja hänen kätensä murtuu pahoin. Fry lennätetään Miamiin hoidettavaksi, ja Carwardine lähtee kuvausryhmän kanssa seuraamaan manaatin vapauttamista. Manaatti vapautetaan ensin tarkoituksella jokikylän yhteyteen rakennettuun aitaukseen. Tutkijoiden toiveena on, että kyläläiset kiintyvät eläimeen, mikä edesauttaisi lajin suojelutyötä ja säilymistä.

2. Zairenleveähuulisarvikuono

Etelänleveähuulisarvikuono Nakuru-järvellä, Keniassa.

Toisen jakson pääosassa on äärimmäisen uhanalainen zairenleveähuulisarvikuono, jonka ainut tunnettu populaatio elää Garamba-luonnonpuistossa, Kongon demokraattisessa tasavallassa. Carwardinen haaveena on päästä takaisin puistoon, jossa hän onnistui valokuvaamaan eläimiä 20 vuotta aiemmin. Eläimistä ei kuitenkaan ole tehty havaintoja sitten vuoden 2006, ja koska itäisessä Kongossa käynnissä oleva sissisota ei osoita hellittämisen merkkejä, Carwardine päättää hylätä suunnitelman kuvausretkestä liian vaarallisena. Pohjois-Keniassa Fry ja Carwardine seuraavat, kuinka zairenleveähuulisarvikuonojen pelastukseksi suunniteltu siirto- ja aitausoperaatio joudutaan sekin hylkäämään. He pääsevät kuitenkin näkemään lähietäisyydeltä zairenleveähuulisarvikuonon lähisukulaisen, etelänleveähuulisarvikuonon.

Huomio kääntyy tämän jälkeen kädellisiin. Fry ja Carwardine käyvät simpanssien hoivapaikassa sekä Ugandalaisessa aarniometsässä, jossa seurataan vuorigorillojen elämää. Kongon rajalla Carwadine toteaa ilokseen, että norsujen suojelutoimet kansallispuistossa ovat tehonneet: kanta on kasvanut muutamasta yksilöstä yli tuhanteen. Palattuaan Keniaan Carwardine ja Fry seuraavat, kuinka suippohuulisarvikuonoja pyydystetään nukutusnuolilla siirrettäväksi aidatulle suojelualueelle.

3. Ai-ai

Ai-ai on yöeläin, mikä tekee sen löytämisestä haasteellista.

Kolmannen jakson tapahtumapaikkana on Madagaskar, jossa Carwardine ja Adams aikoinaan keksivät tehdä sarjan uhanalaisista lajeista. Tuolloin he näkivät ai-ain Nosy Mangabessa aivan leirinsä lähistöllä, joten Carwardine tuo Fryn aluksi samaan paikkaan. Eläintä ei kuitenkaan löydy, joten pari lähtee kiertämään Madagaskaria ja tutustumaan sen muihun ainutlaatuisiin eläimiin. Berentyn luonnonpuistossa he näkevät rusko- ja kissamakeja, ja lisäksi aivan vastikään löydetyn hiiren kokoisen makin.

Carwardine on järkyttynyt Madagaskarin sademetsien hävityksestä: köyhät ihmiset kaatavat metsää poltto- ja rakennuspuiksi, ja vain mihinkään kelpaamattomat apinanleipäpuut jätetään jäljelle. Myös ryöstöviljely ja monokulttuuri köyhdyttävät metsää. Ympäristönsuojelijat yrittävät pelastaa jäljellä olevat metsäkaistaleet ja niissä asuvat eläinlajit rakentamalla metsät yhdistäviä ekologisia käytäviä ja kannustamalla paikallisväestöä metsän suojeluun.

Carwardine ja Fry seuraavat perinteistä parannusrituaalia. Ai-ai on myös paikallisen uskomuksen uhri: mikäli kyläläinen näkee ai-ain, jota pidetään kuoleman symbolina, se tapetaan kylän suojelemiseksi. Antananarivon eläintarhassa juontajat pääsevät näkemään ai-ain, ja lumoutuvat sen karusta ulkonäöstä huolimatta. Lopulta he pääsevät näkemään myös luonnonvaraisen ai-ain Mananara Nordin kansallispuistossa.

4. Komodonvaraani

Komodonvaraani on maailman suurin liskolaji.

Fry ja Carwardine matkustavat Malajien saaristoon etsimään harvinaisia kotoperäisiä lajeja. Snake Islandilla he näkevät myrkyllisen merikäärmeen, ja Fryta kaduttaa, että on pukenut jalkaansa avokärkisandaalit. Palau Selinganilla tehdään merikilpikonnien suojelua Fry ja Carwardine ovat mukana keräämässä maihin munimaan tulleen liemikilpikonnan munia, ja myöhemmin vapauttamassa vastakuoriutuneita poikasia mereen Etelämpänä pari sukeltelee Indonesian koralliriutoilla ja näkee aikuisia kilpikonnia sekä merihevosia Mabul Islandilla he löytävät kaupasta haineviä ja leukaluita, kuivattuja merihevosia ja merimakkaroita. Carwardinen mukaan aasialaisessa kulttuurissa tuotteilla on kysyntää, sillä niitä käytetään ruuan lisäksi perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä, ja sen seuraksena lajit ovat menossa sukupuuttoon.

Labuk Bayssä nähdään mangroveja ja nenäapinoita, joiden turvapaikkaa ympäröivät palmuöljyplantaasit. Fryn mielestä nenäapinoiden ääntely kuulostaa herrasmiesklubilta. Lopulta Fry ja Carwardine saapuvat Rinca-saarelle, jolla asuu komodonvaraaneja. Maailman suurin lisko on vaarallinen eläin: juontajat kohtaavat puistonvartijoita ja kyläläisiä joita eläin on purrut. Lisko on myös edellisvuonna tappanut lapsen. Liskot kuuluvat kuitenkin saarelaisten ympäristöön, ja niiden synnyttämä turismi tuo lisää tuloja. Fry ja Carwardine ovat mukana, kun paikallinen tutkija asentaa varaanille lähettimen. Suojelutöiden, paikallisväestön myönteisen suhtautumisen ja komodonvaraaninaaraiden partenogeneesin ansiosta Fry uskoo lajin selviytyvän myös jatkossa.

5. Kakapo

Kakapo on Uudessa-Seelannissa elävä lentokyvytön papukaijalaji.

Toiseksiviimeinen jakso käynnistyy ilmakuvilla Uuden-Seelannin Etelä-Alpeilta, jotka olivat aiemmin kakapojen luontaista elinaluetta. Petoeläimet ja maorimetsästäjät ovat verottaneet lentokyvyttömien kakapojen kantaa niin, että jakson kuvauksen aikoihin niitä on jäljellä enää sata yksilöä. Pohjoissaarella Fry ja Carwardine kohtaavat Uuden-Seelannin muita harvinaisuuksia, kuten kiivejä ja wetoja. He käyvät myös tapaamassa ohjaaja Peter Jacksonia, joka tunnustaa pelkäävänsä kuollakseen wetoja. Don Merton vie Fryn and Carwardinen Chathamin saarelle, missä Mertonin uraauurtava suojelutyö on pelastanut chathaminsiepon sukupuutolta. Siepon pelastamiseen käytettyä menetelmää aiotaan soveltaa kakapojen pelastamiseen, ja Merton toivoo voivansa palauttaa kakapot Fiordlandissa sijaitsevaan laaksoon.

Invercargillista Fry ja Carwardine lentävät Codfishiin kakapojen suojelualueelle, jonne pääsy edellyttää karanteenin läpäisyä. Paikan päällä tutkijat ennakoivat kakapoille hyvää pesimäkautta, ja myöhemmin käy ilmi, että he osuivat oikeaan: pesintä on tuottanut kaikkiaan 34 munaa. Carwardine yrittää kuvata ihmisten kasvattamaa kesyä Sirocco-kakapoa, mutta Sirocco kiipeää Carwardinen niskaan ja yrittää paritella hänen kanssaan, Fryn suureksi huvitukseksi. Myöhemmin Carwardine saa harvinaisen tilaisuuden kuvata hautovaa kakaponaarasta pesällään. Fry puolestaan on syvästi vaikuttunut ihmisten ponnisteluista kakapon säilymiseksi.

6. Sinivalas

Myös sinivalas, suurin maapallolla koskaan elänyt eläin, on uhanalainen.

Sarjan viimeisen jakson on alun alkujaan ollut tarkoitus kuvata kiinanjokidelfiiniä, mutta ohjelman kuvaamisen aikoihin on liian myöhäistä: kiinanjokidelfiini on julistettu sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 2007, joten Carwardine ja Fry joutuvat tyytymään Carwardinen 20 vuotta aiemmin eläimestä saamiin valokuviin. Näin ollen Carwardine viekin Fryn Kalifornianlahdelle etsimään sinivalaita. Paikka on lukuisien valaslajien lisääntymisaluetta, ja siellä näkee varmasti ainakin harmaavalaita, jotka hakevat ihmisistä virikkeitä muutoin yksitoikkoiseen oleiluunsa lisääntymisalueella. Fry ja Carwardine pääsevätkin veneellään kosketusetäisyydelle valaista.

Carwardine vie Fryn sisämaahan katsomaan kalliomaalauksia, jotka esikolumbiaanisen kauden cochimí-sivilisaatio on jättänyt jälkeensä. Rannikolle palattuaan Carwardine ja Fry poikkeavat keräämään kalifornianmerileijonien jätöksiä tutkimustarkoituksiin. Eläinten ulosteen analysointi paljastaa, että tavallisesti sardiinia syövät kalifornianmerileijonat ovat siirtyneet syömään pohjalla eläviä kalalajeja, mikä voi olla oire ryöstökalastuksesta. Seuraavaksi juontajakaksikko liittyy paikallisen kauneuskuningatar-meribiologin seuraan valashaiden jäljityksessä.

Carwardine ja Fry etsivät useiden päivien ajan Horizon-aluksella sinivalaita. He kohtaavat ryhävalaita sekä ainoita ryöstökalastuksesta hyötyviä petoja, Dosidicus gigas -jättiläiskalmareita. Koska sinivalaita ei löydy, Carwardine pyytää apuun lentäjän, jonka pienkoneen ansiosta sinivalaat lopulta löytyvätkin.

Rhino Rescue

Sarjan jatkoksi on tekeillä Rhino Rescue -niminen ohjelma, jossa seurataan neljän viimeisen zairenleveähuulisarvikuonon siirtoa Dvůr Královén eläintarhasta Tšekistä Ol Pejetan suojelualueelle Keniaan.

Aiheesta muualla

• Last Chance to See BBC. BBC. Viitattu 10. marraskuuta 2010. (englanniksi)
• Sirocco the kākāpō conservation superstar New Zealand Department of Conservation. Arkistoitu 21.11.2010. Viitattu 10. marraskuuta 2010. (englanniksi)