Eleanor Powell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eleanor Powell
Eleanor Powell vuonna 1938.
Eleanor Powell vuonna 1938.
Henkilötiedot
Koko nimi Eleanor Torrey Powell
Syntynyt21. marraskuuta 1912
Yhdysvallat Springfield, Massachusetts
Kuollut11. helmikuuta 1982 (69 vuotta)
Yhdysvallat Beverly Hills, Kalifornia
Ammatti näyttelijä, tanssija
Puoliso Glenn Ford (1943–1959)
Näyttelijä
Aktiivisena 1924–1964
Merkittävät roolit Rakkauden sävel
Broadwayn sävel
Erotaan siis!
Palkinnot

Walk of Fame, Hollywood (1984)

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie

Eleanor Torrey Powell (21. marraskuuta 1912 Springfield, Massachusetts11. helmikuuta 1982 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja tanssija. Powell muistetaan 30- ja 40-luvuilta hänen tunnetusta ja maailmankuulusta steppitanssistaan ja saikin tämän johdosta kutsumanimen "The Queen of Tap Dancing", suomeksi "Stepin kuningatar".

Varhaiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eleanor Torrey Powell syntyi 21. marraskuuta vuonna 1912 Springfieldissä, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Hän oli tanssija jo lapsuudesta asti. Hän otti tanssitunteja Jack Donahue Dance Schoolissa, New Yorkissa. Hänet "löysi" Powellin ollessa 11-vuotias Vaudeville Kiddie -revyyn johtaja Gus Edwards. 12-vuotiaana Eleanor esiintyi ammattimaisesti Atlantic Cityn klubeilla ja Ambassador Hotellissa. Powellin ollessa 17-vuotias hän toi viehättävän ja atleettimaisen tyylinsä Broadwaylle, missä hän esiintyi monissa revyissä ja musikaaleissa. Tähän aikaan häntä alettiin kutsumaan maailman parhaimmaksi steppaajaksi johtuen tämän nopeasta jalkatyöstä. 1930-luvun alussa Powell esiintyi kuorotyttönä musikaalielokuvissa.

Vuonna 1935 Powell, pitkäsäärinen uusikasvo, muutti Hollywoodiin, Los Angelesiin ja teki ensimmäisen merkittävän elokuvansa, George White's 1935 Scandals (1935), jota Powell myöhemmin kuvasi katastrofiksi, koska hänet oli vahingossa meikattu näyttämään egyptiläiseltä. Kokemus jätti Powelliin välinpitämättömän tunteen Hollywoodista ja Metro-Goldwyn-Mayer houkutteli Powellia tekemään sopimuksen, mutta hän aluksi torjui kaikki tarjoukset sopimuksesta. Powell taivutteli studion nostamaan sopimuksen tarjoamaa palkkaa ja MGM lopulta hyväksyi palkkavaatimukset ja Powell suostui allekirjoittamaan sopimuksen. MGM huolitteli hänet tähteyteen tehden muutoksia Powellin meikkiin ja käyttäytymiseen.

Eleanor sai hyvät arvostelut ensimmäisestä pääosastaan elokuvassa Rakkauden sävel (1935) ja yleisöt ihastuivat hänen loputtomaan energiaan ja intoon, puhumattakaan hänen upeasta tanssista. Rakkauden sävel sai vuonna 1936 kolme Oscar-palkintoehdokkuutta, joista se voitti yhden. The Dance Masters of America (suom. Amerikan tanssimestarit) myös nimitti Powellim "maailman parhaimmaksi naispuoliseksi steppi- ja rhythmtanssijaksi" vuonna 1935.

Powellin ura nousi edelleen vuosikymmenen loppuun mennessä ja hän näytteli vuosikymmenen suurimpien miesnäyttelijöiden kanssa, mukaan lukien James Stewartin, Robert Taylorin, Fred Astairen, Nelson Eddyn ja Robert Youngin kanssa. Uransa huippuaikoina Powell teki muun muassa elokuvia Tanssijattareksi syntynyt (1936), Rosalie (1937), Broadway Melody 1938 (1937), Honolulu (1939) ja Broadwayn sävel (1940). Kaikki nämä elokuvat sisältävät Powellin hämmästyttävän steppitanssin, vaikka hänen kasvava suuri tuotantomääränsä alkoikin kerätä kritiikkiä. Eleanorin roolihahmot myös lauloivat, mutta hänen lauluäänensä joskus myös dubattiin. Broadwayn sävelessä, jossa Powell näytteli Fred Astairen kanssa, on arvostettu Cole Porterin musiikkikohtaus. Astaire ja Powell yhdessä tanssivat Porterin "Begin the Beguine", joka on monien mielestä yksi hienoimmista steppisekvensseistä elokuvan historiassa.

Eleanor Powell painoi käden- ja jalanjälkensä ja kirjoitti nimikirjoituksensa märkään betonilaattaan Grauman's Chinese Theatren edustalle 23. joulukuuta vuonna 1937.

Broadwayn sävelen jälkeen Powell oli sivussa monia kuukausia sappikivitaudin johdosta seuranneen leikkauksen takia. Vuoden 1941 elokuva Erotaan siis! antoi Powellille jälleen hyvät arvostelut ja elokuva menestyi hyvin lippuluukuilla. Elokuvassa Powell tanssi klassiseen tyyliin "Fascinatin' Rhythmin". Vuosina 1942 ja 1943 Powell näytteli Red Skeltonin kanssa elokuvissa Tanssiva vakoilija ja Lainafrakissa.

Eleanor allekirjoitti näyttelevänsä Dan Daileyn kanssa musikaalissa Sittenkin sankari vuonna 1942, mutta Powell ja Dailey poistettiin elokuvasta harjoitusten aikana. Heidän roolinsa korvattiin Gene Kellyllä ja Judy Garlandilla. Myöhemmin uusimmassa Broadway Melody -tuotannossa Powellin piti alun perin näytellä Kellyn kanssa, mutta sekin peruuttiin.

Powellin ja MGM:n tiet erosivat vuonna 1943 hänen uusimman elokuvansa Sotilasheilan jälkeen, jossa hän esiintyi vain muutaman minuutin verran esitettyään yhden tanssiesityksen. Samana vuonna Powell meni vihille kanadialaissyntyisen näyttelijän Glenn Fordin kanssa. Powellin seuraava elokuva oli United Artistsille Sensations of 1945 (1944), mutta elokuva oli kriittinen ja kaupallinen pettymys. Sensations of 1945 jäi Powellin viimeiseksi roolielokuvaksi ja myöhempinä vuosina hän vain näytteli cameorooleja elokuvissa. Elokuva jäi myös W. C. Fieldsin viimeiseksi. Powell vetäytyi elokuvamaailmasta vuonna 1945 keskittymään poikansa Peterin hoitamiseen ja kasvatukseen, joka oli syntynyt samana vuonna. Powell kuitenkin 40-luvun lopulla esiintyi kahdessa dokumenttityylisissä lyhytelokuvissa muiden näyttelijöiden kanssa. Vuonna 1946 ilmestyneessä The Great Morgan -elokuvassa sisältyy tanssiesitys, joka oli leikattu pois Powellin omasta elokuvasta Honolulu (1939).

Vuonna 1950 Powell palasi MGM:lle vielä kerran tehdäkseen cameoroolin elokuvaan Vedenneito vehkeilee, jossa pääroolissa on Esther Williams. Powell esiintyy omana itsenään yökerho-kohtauksessa, jossa epäröivän Powellin pyysi tanssimaan Van Johnsonin roolihahmo. Powell tanssii cameossaan "boogie-woogie"-tyylisen tanssin.

Vedenneito vehkeilee -elokuvan jälkeen Powell palasi yksityiselämäänsä. Toukokuussa vuonna 1952 hän vieraili Four Star Revue -televisiosarjassa Danny Thomaksen ja June Havocin kanssa. Tähän aikaan Powell myös ryhtyi Unity Church -uskonnollisen liikkeen kannattajaksi. Vuonna 1953 hän alkoi emännöimään Emmy-palkittua sunnuntaiaamun televisio-ohjelmaa The Faith of Our Children vuoteen 1955 asti. Powellin poika, Peter Ford, esiintyi säännöllisesti tässä ohjelmassa ja myöhemmin hän löysi oman menestyksensä rock and roll-laulajana ja näyttelijänä. Vuonna 1955 Powell teki hänen vihoviimeisen elokuvaesiintymisensä, 3-minuuttisessa lyhytelokuvassa Have Faith in Our Children, joka tuotettiin Pohjois-Kalifornian Variety Clubille, jossa Powell pyysi katsojia lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen.

Powell ja Ford erosivat vuonna 1959. Samana vuonna Peterin kannustamana Powell aloitti hyvin menestyksellisen ja julkisuutta saaneen yökerho-uransa. Powell työskenteli myös Las Vegasissa. Hänen live-näytöksiään jatkettiin melkein 60-luvun puoleen väliin saakka. 60-luvun alussa Powell teki muutamia vierailuja televisioon, kuten The Ed Sullivan Show'hun (1961) ja The Hollywood Palaceen (1964).

Powell teki viimeisen julkisen esiintymisensä 69-vuotiaana vuonna 1981 televisiodokumentissa The American Film Institute Salute to Fred Astaire, missä hän sai raikuvat suosionosoitukset.

Yksityiselämä ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eleanor Powell oli elämänsä aikana kerran naimisissa näyttelijä Glenn Fordin kanssa. He menivät vihille 23. lokakuuta vuonna 1943. He saivat pojan Peter Fordin 5. helmikuuta vuonna 1945. Pojan syntymän jälkeen Powell jätti uransa ja keskittyi perhe-elämään. Fordit erosivat vuonna 1959 ja ero myönnettiin 23. marraskuuta 1959.

Eleanor Powell kuoli 69-vuotiaana munasarjasyöpään 11. helmikuuta vuonna 1982 Beverly Hillsissä, Kaliforniassa. Hänet tuhkattiin ja tuhkat haudattiin Hollywood Forever -hautausmaalle sijaitsevaan Cathedral Mausoleumiin Hollywoodiin, Los Angelesiin, Kaliforniaan.

Vaikka hänellä on sama sukunimi Dick Powellin, William Powellin ja Jane Powellin kanssa, he eivät kuitenkaan olleet keskenään mitään sukua.

Powell nimitettiin International Tap Dance Hall of Fameen vuonna 2002.

Powell sai elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle, Hollywoodiin 15. helmikuuta vuonna 1984 osoitteeseen 1541 Vine Street.

Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1930 Queen High Juhlavieras / Tanssija
1935 George White's 1935 Scandals Marilyn Collins
Rakkauden sävel Broadway Melody of 1936 Irene Foster
1936 Tanssijattareksi syntynyt Born to Dance Nora Paige
1937 Broadway Melody 1938 Broadway Melody of 1938 Sally Lee
Rosalie Rosalie Prinsessa Rosalie Romanikov
1939 Honolulu Honolulu Neiti Dorothy "Dot" March
1940 Broadwayn sävel Broadway Melody of 1940 Clare Bennett
1941 Erotaan siis! Lady Be Good Marilyn Marsh
1942 Tanssiva vakoilija Ship Ahoy Tallulah Winters
1943 Lainafrakissa I Dood It Neiti Constance "Connie" Shaw
Sotilasheila Thousands Cheer Omana itsenään
1944 Sensations of 1945 Virginia "Ginny" Walker
1946 The Great Morgan Omana itsenään
1950 Vedenneito vehkeilee Duchess of Idaho Cameorooli

Lyhytelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1934 No Contest! Can-Can-tanssija
1936 Screen Shapshots Series 15, No. 12 Omana itsenään
1939 Screen Snapshots Series 18, No. 8
1940 Hollywood: Style Center of the World
1947 Screen Snapshots: Famous Hollywood Mothers
1948 Screen Snapshots: Hollywood Holiday
1955 Have Faith in Our Children
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1952 Four Star Revue Four Star Revue "Episode dated 10 May 1952" Omana itsenään
19531955 The Faith of Our Children The Faith of Our Children Monia eri jaksoja Emäntä
1955 This Is Your Life This Is Your Life "Walter Brennan" Eleanor Powell
1957 Person to Person Person to Person "Episode #4.25" Omana itsenään
1961 The Ed Sullivan Show The Ed Sullivan Show "Episode #14.35" Omana itsenään
1963 The Bell Telephone Hour The Bell Telephone Hour "Episode #6.6" Tanssija
1964 The Hollywood Palace The Hollywood Palace "Episode #1.4" Tanssija

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]