Cullodenin taistelu
| Cullodenin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa jakobiittikapinaa | |||||||
 Yhteenotto Cullodenissa, maalannut David Morier
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Cullodenin taistelu (gaeliksi Blàr Chùil Lodair) oli 16. huhtikuuta 1746 käyty taistelu jakobiittikapinallisten ja Ison-Britannian hallituksen välillä. Taistelu käytiin lähellä Cullodenia, joka sijaitsee Invernessistä itään. Se päättyi brittihallituksen voittoon ja heidän komentajansa Wilhelm Cumberland sai kutsumanimen teurastaja Cumberland vankien ja pakoon lähteneiden raa'asta kohtelusta. Britit kitkivät taistelun jälkeen myös Ylämaiden klaanijärjestelmän kieltäen esimerkiksi tartaanit ja säkkipillit.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stuart-suvun kruununtavoittelija Charles Edward Stuart oli voitokkaan Falkirkin taistelun jälkeen joutunut johtamaan jakobiittiarmeijansa Invernessiin odottamaan talven loppua. Jakobiitteja tukevat Ylämaiden klaanit olivat luvanneet palata jälleen taisteluihin keväällä. Näin tapahtuikin maaliskuun puolella,mutta Charlesin joukkoihin ei kuitenkaan liittynyt niin paljon miehiä kuin hän olisi toivonut, eikä ranskalaisten pitkään lupaamia joukkoja edelleenkään kuulunut. Samaan aikaan hänen vihollistensa joukot lähestyivät Aberdeenista jakobiittien leiriä. Jakobiittien oli näin ryhdyttävä taisteluun vaikka heidän joukkonsa olivatkin vajaalukuiset. Useissa taisteluissa jakobiitteja johtanut George Murray neuvoi Charlesia kohtaamaan vihollisen Dalcrossissa, jossa hankala maasto suosi klaanien sotilaita. Charles kuunteli kuitenkin mieluummin irlantilaisen palkkasoturinsa John O'Sullivanin neuvoa taistella Cullodenissa, jossa maasto oli avoin. Charles oli ylpeä Ranskasta ja Falkirkissa saaliiksi saamistaan tykeistä, ja halusi panna ne käyttöön. Jakobiitit saapuivat Cullodeniin 15. huhtikuuta, mutta hänen vastustajansa ei saapunutkaan paikalle odotetusti. Brittejä komentanut Wilhelm Cumberland oli antanut joukoilleen päivän vapaaksi. Illan tullessa Murray ehdotti Prestonpansin taistelussa toiminutta suunnitelmaa kiertää yöllä vihollisen selustaan. Charles suostuikin tähän, mutta liikkeelle lähteneet joukot eksyivät hankalalla reitillä. Noin kahdelta aamulla brittien etujoukot havaitsivat jakobiitit ja yllätyksen edun menetettyään nämä palasivat takaisin leiriinsä. Yrityksestä uupuneet sotilaat kävivät nukkumaan, mutta jo parin tunnin päästä he heräsivät Cumberlandin joukkojen saavuttua paikalle.[1]
Osapuolten joukot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jakobiittien armeijassa oli noin 5 000 miestä, joista suurin osa kuului Ylämaiden klaaneihin. Klaanien miehet olivat aseistautuneet suurimmaksi osaksi perinteiseen tapaan kilvellä sekä miekalla tai kirveellä. Vain harvalla oli käytössään musketteja. Mukana oli myös pieni osasto Ranskan armeijan sotilaita, jotka oli värvätty lähinnä irlantilaisten pakolaisten joukosta. Joukkoihin kuului myös 200 ratsuväen sotilasta aseinaan miekat ja pistoolit. He toimivat varajoukkoina selustassa. Raskaat tykit olivat joukkojen etulinjan keskellä. Cumberlandin herttuan armeija oli lähes kaksi kertaa jakobiitteja suurempi. Osa heistä oli alamaiden skotteja, jotka vastustivat jakobiitteja. Myös muutamat Ylämaiden klaanit olivat liittyneet hänen puolelleen.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelut Cullodenissa alkoivat noin yhdeltä iltapäivällä. Lordi Bury ratsasti jakobiittejä kohti tiedustellakseen näiden asemia. Jakobiitit avasivat tulen mutta ampuivat kuitenkin ohi. Charles antoi myös tykeilleen käskyn avata tuli. Jakobiittien tykkimiehet ampuivat kohti Cumberlandia,mutta eivät kuitenkaan osuneet tähän. Brittien tykit avasivat vastaavasti tulen ottaen kohteekseen jakobiittien tykit. Kokeneempina ampujina he tuhosivat jakobiittien tykit ja alkoivat ampua jalkaväkeä. Tässä vaiheessa Murray pyysi Charlesilta lupaa aloittaa hyökkäys. Charles kuitenkin viivytteli, ja kun hän lopulta oli antanut luvan, hänen viestinkantajansa ammuttiin matkalla. Klaanien sotilaat eivät ymmärtäneet viivyttelyn tarkoitusta. Macintoshin klaanin miehet lähtivät rynnäkköön kohti brittejä muiden klaanien seuratessa pian perässä. Brittien musketti- ja tykkituli kaatoi suuren osan hyökkääjistä, mutta osa pääsi silti brittien linjoihin. Heidätkin kuitenkin lyötiin ja hyökkäys alkoi kääntyä paoksi. Cumberlandin käskyjen mukaan klaanien jäseniä kohdeltiin pettureina ja heidät sai ampua ilman oikeudenkäyntiä. Klaanien jäseniä jahdattiin, otettiin kiinni ja teloitettiin brittien seuratessa pakenijoita Invernessiin.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelussa ja sitä seuranneessa paossa kuolleiden jakobiittien tarkkaa määrää ei tiedetä. Taistelukentällä heitä kuoli ainakin tuhat ja paon aikana useita satoja. Lisäksi satoja haavoittuneita kuoli, kun Cumberlandin käskyjen mukaan heitä ei hoidettu. George Murray oli päässyt pakoon ja koonnut jälleen joukon 1 500:sta klaanien miehestä. Lisäksi hänen joukkoihinsa liittyi MacPhersonin klaani, joka oli ollut matkalla liittyäkseen jakobiittien joukkoihin. Kruununtavoittelija Charlesia ei kuitenkaan näkynyt missään. Paria päivää myöhemmin Murray sai Charlesilta kirjeen, jolla tämä vapautti klaanien jäsenet valoistaan ja kertoi palaavansa Ranskaan. Murray lähti pakolaiseksi neuvoen klaanien johtajia tekemään samoin. Britit kostivat ylämaiden asukkaille polttamalla peltoja, linnoja, sekä vangitsemalla 3 500 miestä. He joutuivat oikeuden eteen, mutta tuntemattoman suuri osa heistä kuoli jo ennen tätä. 120 klaanien johtajaa tuomittiin kuolemaan ja 700 kuoli myöhemmin vankiloissa, haavoittuneena tai tauteihin. Suurin osa lähetettiin siirtomaihin orjatyöläisiksi. Klaanijärjestelmä päätettiin tuhota, tartaanit, säkkipillit ja aseet kiellettiin. Ylämaille levisi näin Alamailla jo hallinnut kulttuuri.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cullodenin taistelu Wikimedia Commonsissa
