Bungalow

Bungalow-tyyppinen talo Yhdysvaltain Texasissa.

Bungalow tarkoittaa yleensä yksi- tai puolitoistakerroksista pientaloa, jossa on yksi tai useampi katettu veranta. Bungalowilla on kuitenkin muitakin merkityksiä eri maiden rakennuskulttuureissa.

Bungalow-termi syntyi Intiassa. Se tulee gudžaratin kielen sanasta baṅgalo, joka puolestaan tulee hindin sanasta baṅglā, joka tarkoittaa Bengalia. Bungalow tarkoitti siis alun perin "Bengalin alueen tyylistä taloa". Bengalissa talot olivat perinteisesti pieniä yksikerroksisia erillistaloja, joissa laaja varjoisa veranta saattoi ympäröidä koko talon.

Ison-Britannian siirtomaavallan aikana bungalowiksi alettiin kutsua ensin Englannin Itä-Intian kauppakomppanian merimiesten vaatimattomia asumuksia Intiassa, sitten siirtomaahallinnon brittien tilavia virkataloja. Jälkimmäisessä merkityksessä bungalow tuli tunnetuksi Britanniassa ja Yhdysvalloissa, jossa bungaloweiksi alettiin kutsua 1800-luvun lopulla maaseudulle tai esikaupunkeihin rakennettuja taloja, jotka edustivat arts and crafts- tai muuta maalaistyyliä. Myöhemmin rakennusliikkeet alkoivat käyttää bungalow-termiä myös pienemmistä taloista.

Australiassa bungalow-talotyypistä isoine verantoineen tuli suosittu ensimmäisen maailmansodan jälkeen nimellä California Bungalow. Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa bungalow tarkoittaa nykyisin yleensä yksikerroksista pinta-alaltaan melko vaatimatonta pientaloa, tai puolitoistakerroksista taloa jonka kattolaipioihin on sijoitettu lanternityyppiset kattoikkunat.