Brock Lesnar

Brock Lesnar
Lesnar vuonna 2015.
Henkilötiedot
Syntynyt	12. heinäkuuta 1977 Webster, Etelä-Dakota
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Showpainija
Aktiivisena	2000–2007 2012–
Pituus	191 cm
Paino	125–138 kg
Kouluttajat	Brad Rheingans, Curt Hennig, Dean Malenko, Doug Basham, Nightmare Danny Davis
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Brock Edward Lesnar (s. 12. heinäkuuta 1977 Webster, Etelä-Dakota) on yhdysvaltalainen showpainija ja entinen vapaaottelija. Ensiesiintymisensä showpainijana Lesnar teki vuonna 2000. Lesnar oli kuolla akuuttiin paksusuolen umpipussitautiin vuonna 2010. Lesnar asuu nykyään Saskatchewanissa, Kanadassa.

Painiura

Brock Lesnar menestyi erinomaisesti painijana opiskellessaan Minnesotan yliopistossa. Hän voitti Yhdysvaltain yliopistojen The National Collegiate Athletic Association (NCAA) korkeimman divisioonan raskaan sarjan mestaruuden vuonna 2000.

Showpainiura

Ohio Valley Wrestling (2000–2001)

Lesnar allekirjoitti sopimuksen WWF:n kanssa, joka lähetti hänet Ohio Valley Wrestling (OVW) organisaatioon kehitysprojektiin. Lesnar tutustui siellä tulevaan ystäväänsä ja manageriinsa Paul Heymaniin. Lesnar muodosti yhdessä entisen college huonekaverinsa Shelton Benjaminin kanssa tag team joukkueen The Minnesota Stretching Crew. He voittivat yhdessä Eteläisen tag team mestaruuden kolmeen otteeseen. Lesnar paini myös Big Show:n kanssa ja voitti yhden ottelun yhdessä Mark Henryn ja Jack Blackin tag teamia vastaan. Lesnar ja Benjamin menettivät ensimmäisen kerran helmikuussa voitetun mestaruutensa huhtikuussa 2001 Damien ja Payne tag teamille. Lesnar ja Benjamin voittivat heti seuraavana kuukautena tag team mestaruuden takaisin ja onnistuivat puolustamaan sitä kesäkuussa Perry Saturn ja Dean Malenko tag teamia vastaan. Kolmannen kerran Lesnar voitti tag team mestaruuden Benjaminin kanssa lokakuussa 2001 Rico Constantinoa ja The Prototypea vastaan.

WWF/WWE

Lesnar siirtyi WWF:n marraskuussa 2001 ja otteli enemmän yksittäisiä otteluita, mutta otteli myös muutaman kerran tag team otteluita yhdessä Ron Watermanin kanssa. Kaksikko kuitenkin hävisi ottelunsa muun muassa Billy Gunn ja Chuck Palumbo tag teamille. Lesnar voitti muun muassa Randy Ortonin marraskuussa WWF TV-Taping -ohjelmassa. Joulukuussa hän otteli enimmäkseen Crash Hollya ja Rico Constantinoa vastaan, voittaen molemmat vastustajansa.

2002 Lesnar aloitti esiintymällä SmackDownissa 3. tammikuuta voittaen Funakin. Hän kohtasi muutama päivää myöhemmin WWF Raw:ssa Rico Constantinon, jota vastaan Lesnar oli otellut OVW:ssa. Lesnar voitti ottelun Madison Square Gardenilla. Lesnar voitti tammikuussa jälleen Randy Ortonin WWF TV-Taping -ohjelmassa. Voiton jälkeen Lesnar kärsi tappion Hugh Morrusille, kunnes voitti toistamiseen Ortonin WWF TV-Tapingissä. Kaksikko paini tag teamina Tommy Dreamer ja Stevie Richardsia vastaan, mutta hävisivät ottelun. Lesnar voitti tämän jälkeen Constantinon WWF Raw:ssa. Voiton jälkeen Lesnar hävisi yhdessä Ron Watermanin kanssa kaksi tag team ottelua WWF TV-Tapingissä. Ensin Brawshaw ja Faarooqin tag teamille ja 29. tammikuuta Rico Constantino ja Randy Orton tag teamille. Helmikuussa Lesnar ei menestynyt hyvin ja hävisi WWF Raw:ssa kaikki tag team ottelunsa yhdessä Watermanin kanssa. Aluksi toistamiseen Constantino ja Orton tag teamille. Tappioista huolimatta Lesnar muodosti tag teamin Leviathanin kanssa ja kaksikko haastoi WWF:n tag team mestaruudesta hallitsevan mestarin Tazz ja Spike Dudley tag teamin. Ottelu käytiin 18. helmikuuta 2002, jonka Lesnar ja Leviathan hävisivät. Maaliskuussa Lesnar esiteltiin pahiksena ja hyökkäsi 18. päivä WWF Raw -ohjelmassa Al Snow:n, Mavenin ja Spike Dudleyn kimppuun. Sittemmin maaliskuun lopulla Lesnar voitti Dudleyn kaksi vastaan yksi handicap ottelussa, jossa Dudleyn apuna oli The Hurricane. Huhtikuussa Lesnar kohtasi Hardyn kolmesti voittaen kaikki ottelut. WWF Raw:ssa käydyt kaksi ensimmäistä ottelua päättyivät tuomarin keskeytyksellä, kuten kolmas WWF Backlash 2002 -tapahtumassa käyty ottelu. Toukokuussa Lesnar jatkoi vakuuttavia otteita voittaen muun muassa yhdessä Undertakerin kanssa Triple H ja Matt Hardyn tag teamin Raw:ssa. Ottelun jälkeen hän kuitenkin hävisi WWF Insurrextion 2002 -tapahtumassa yhdessä Shawn Stasiakin kanssa Hardy Boyz tag teamille. Tappion jälkeen Lesnar otteli Stasiakia vastaan Raw:n jaksossa 467, jossa hän voitti Stasiakin kahdessa minuutissa. Tämän jälkeen Lesnar otteli yksinään Hardy Boyzeja vastaan kaksi vastaan yksi ottelussa, mutta hävisi sen hylkäyksellä. Lesnar sai revanssinsa Hardy Boyzeista WWE Judgment Day 2002 -tapahtumassa. Seuraavaksi Lesnar otteli Bubba Ray Dudleyta vastaan neljä kertaa voittaen kaikki ottelut.

King of the Ring mestaruus ja haastaminen Intercontinental mestaruudesta

Kesäkuussa Lesnar jatkoi Dudleyn kohtaamista voittaen hänet ensin New Orleans Arenalla ja sen jälkeen tag team ottelussa, jossa Lesnar otteli yhdessä Eddie Guerreron kanssa Rob Van Damia ja Dudleyta vastaan. Lesnar voitti Dudleyn vielä kolmesti peräkkäin, kunnes kaksikko kohtasi toisensa jälleen King of the Ring turnauksen karsinnoissa. Lesnar voitti ottelun juuri alle viidessä minuutissa ja eteni jatkoon. Lesnar otteli ennen seuraavaa kierrosta Bradshaw:ta vastaan kolmesti voittaen kaikki kohtaamiset. King of the Ring turnauksen neljännesvälierissä Lesnar voitti Booker T:n melko nopeasti kolmessa minuutissa. Sitä vastoin välierissä Lesnar voitti Testin, kun ottelua oli käyty kahdeksan minuuttia. 23. kesäkuuta 2002 Lesnar kohtasi turnauksen loppuottelussa Rob Van Damin, jonka hän voitti viiden minuutin jälkeen ja otti ensimmäisen mestaruutensa WWE:ssä.

Mestaruuden jälkeen Lesnar haastoi Van Damin WWE Intercontinental mestaruudesta, mutta hävisi hylkäyksellä. Lesnar otteli välissä kaksi kertaa Ric Flairia vastaan voittaen hänet molemmilla kerroilla, jonka jälkeen Lesnar haastoi Van Damin uudelleen mestaruudesta. Toisellakin kerralla Lesnar hävisi hylkäyksellä. Lesnar yritti heinäkuussa kuudesti otella Van Damia vastaan Intercontinental mestaruudesta, mutta hävisi kaikki ottelunsa mukaan lukien WWE Vengeance 2002 -tapahtumassa.

Tappioiden jälkeen Lesnar muodosti tag team parin Big Show:n kanssa, jotka kohtasivat ensin Undertaker ja Booker T tag teamin häviten heille kahdesti. Kaksikko hävisi myös Undertaker ja Ric Flair tag teamille. 22. heinäkuuta Lesnar siirtyi SmackDowniin Raw:sta. Hän otteli loppukuusta Edgea ja Mark Henrya vastaan voittaen molemmat.

WWE mestaruus (2002–2003)

Brock Lesnarin nousu alkoi varsinaisesti vuonna 2002, jolloin hänen managerinaan toimi Paul Heyman (Extreme Championship Wrestlingin omistaja). Voitettuaan King of the Ring -turnauksen Lesnar ansaitsi paikan Summer Slam -tapahtumaan ottelemaan WWE:n kiistattomasta mestaruudesta The Rockia vastaan.

Eräässä Smackdownissa Hulk Hogan ja The Rock ottelivat Christiania ja Lance Stormia vastaan joukkuemestaruudesta. Lesnar kuitenkin juoksi paikalle ja teki F5-lopetusliikkeensä Hoganille.

Hoganin ja Lesnarin välille käsikirjoitettiin pienimuotoinen vihanpito (feud), mikä auttoi Lesnaria tämän uralla. Lesnar otteli Hogania vastaan eräässä Smackdownissa panoksenaan paikka mestaruusottelussa Summer Slam -tapahtumassa. Lesnar "tuhosi" Hoganin tässä matsissa, retuuttaen häntä Bear Hugissa ja iskien häntä ottelun jälkeen tuolilla päähän. Hogan lähetettiin monta kuukautta kestäneelle lomalle.

Summer Slam -tapahtumassa Brock Lesnar voitti The Rockilta WWE:n kiistattoman mestaruuden. 25-vuotias Lesnar oli silloin nuorin päämestaruuden voittanut WWE-painija lajin historiassa. Lesnar puolusti menestyksekkäästi mestaruuttaan mm. Undertakeria vastaan. Lopulta Lesnar kuitenkin hävisi mestaruutensa Survivor Seriesissä Big Show'lle, kun Paul Heyman petti Lesnarin ja siirtyi Big Show’n taakse.

Brock Lesnar on myös tehnyt ehkä kaikkien aikojen suurimman suplexin, hän heitti Big Show’n kulmasta ja kehä meni rikki.

Vuosi 2003

Lesnar osallistui vuoden 2003 Royal Rumble -tapahtuman ryhmäotteluun yhdessä 29 muun painijan kanssa ja onnistui voittamaan koko ottelun. Viimeisenä Lesnar heitti kehästä ulos Undertakerin. Lesnar ansaitsi paikkansa Wrestlemania XIX:n Main Event -otteluun ja voittikin WWE-mestaruuden Kurt Anglelta. Myöhemmin samana vuonna Vengeance PPV -tapahtumassa 21. heinäkuuta Kurt Angle voitti mestaruuden takaisin Triple Threat -kolminottelussa (Big Show vs. Brock Lesnar vs. Kurt Angle). Lesnar kohtasi Kurt Anglen Wrestlemania XIX:in revanssiottelussa SummerSlamissa, jossa hän kuitenkin hävisi. Lesnar sai taas revanssiottelun, neljän viikon päästä SmackDown!issa tunnin pituisessa Ironman -ottelussa, jonka hän voitti. Lesnar puolusti loppuvuodesta mm. Undertakeria vastaan No Mercy -nimisessä tapahtumassa Biker Chain -ottelumuodossa. Lesnar sai pidettyä mestaruuden loppuvuoden ajan.

Vuosi 2004

Vuonna 2004 Royal Rumble -tapahtumassa Lesnar puolusti mestaruuttaan Hardcore Hollya vastaan voitokkaasti. Aiemmin illalla Lesnar oli kuitenkin jutellut Bill Goldbergin kanssa ja päättikin pilata Goldbergin mahdollisuuden päästä Wrestlemanian pääotteluun tunkeutumalla Rumbleen ja tekemälle Goldbergille F5-liikkeen ja aiheuttaen tälle samalla eliminoinnin.

No Way Outissa Lesnar puolusti mestaruuttaan Eddie Guerreroa vastaan. Goldberg teki sisäänjuoksun ja iski Spearin Lesnarille. Eddie teki myöhemmin Frog Splashin ja voitti WWE-mestaruuden.

Häviöstä katkera Lesnar asettui polvilleen Smackdownissa ja pyysi päästä Wrestlemaniassa Goldbergia vastaan. Ottelu solmittiin, mutta Lesnarin pettymykseksi Stone Cold Steve Austin asetettiin otteluun tuomariksi. Lesnar ilmaantuikin RAW-lähetykseen, iski F5:n Austinille ja varasti tämän mönkijän. Myöhemmin Austin kuitenkin saapui Smackdowniin hakemaan mönkijänsä pois ja antamaan Lesnarille selkäsaunan.

Wrestlemaniassa Lesnar ja Goldberg kohtasivat. Kyseessä oli Loser leaves WWE, jonka Goldberg voitti. Ottelun jälkeen Lesnar näytti sekä yleisölle että Austinille keskisormea, jolloin Austin teki hänelle Stunnerin, potki Brockin ulos kehästä ja aloitti oluenjuonnin. Goldberg palasi kehään ja joi muutaman oluen Austinin kanssa, kunnes Austin teki tällekin lopetusliikkeensä. Kyseisen ottelun jälkeen Brock Lesnaria ei ole WWE:ssä näkynyt.

Vuosi 2005

Lesnar lähti pelaamaan amerikkalaista jalkapalloa Minnesota Vikings -joukkueen harjoitusleirille haluten lopettaa uransa painijana. Lesnarin ura jalkapalloilijana ei kuitenkaan toiminut ja pian hänet nähtiinkin esiintymässä NJPW:ssä. 8. lokakuuta 2005 Lesnar voitti IWGP Heavyweight -mestaruuden.

Paluu WWE:hen 2012-

WWE ja Lesnar solmivat yksivuotisen sopimuksen, johon kuuluu WrestleMania 29. Lesnar tekee vähintään kaksi esiintymistä kuukaudessa, ja Manian lähestyessä esiintymiset lisääntyvät. Tällä hetkellä uskotaan, että Brock tulee tekemään 30-35 esiintymistä seuraavan vuoden aikana.

Wrestlemania XXVIII:n jälkeisessä Raw:ssa 2.4.2012 Brock Lesnar palasi WWE:hen, kun John Cena pyysi The Rockia tulemaan kehään ja hänen sijastaan Lesnar ilmestyi paikalle. Lesnar oli kättelemässä Cenaa, mutta tekikin sen sijaan F-5 -lopetusliikkeensä. Tämä johti otteluun Extreme Rulesissa, jonka John Cena voitti. Seuraavana iltana Lesnar kävi Triple H:n kimppuun murtaen samalla hänen kätensä. Feudi kulminoitui Summerslam tapahtumassa elokuussa, Lesnar voitti matsin. Seuraavana iltana Rawissa hän sanoi saavuttaneensa kaiken WWE:ssä.

Wrestlemania XXIX:ssä Brock Lesnar hävisi Triple H:lle No Holds Barred - ottelussa, jossa panoksena oli Triple H:n uran loppuminen jos tämä olisi hävinnyt. WrestleMania XXX:ssä Brock Lesnar voitti The Undertakerin ja rikkoi tämän voittamattoman ( 21-0 ) ottelu sarjan Wrestlemaniassa kun taas Summerslam:ssa Brock Lesnar voitti WWE-mestaruuden John Cena:lta ja tämä oli hänen neljäs WWE-mestaruus.

On myös huhuttu että Undertakerin tuli voittaa ottelu Brock Lesnaria vastaan WrestleMania XXX:ssä. Vince McMahonin mukaan Brock Lesnar saisi potkut muutettuaan "käsikirjoitusta". Huhuihin kuuluu myös että Undertaker olisi pyytänyt Lesnarilta että hän katkaisisi WrestleMania voittoputken.

WWE Universal mestaruus

3. huhtikuuta 2017 Lesnar voitti WWE Universal mestaruuden hallitsevaa mestaria Bill Goldbergiä vastaan WrestleMania 33 -tapahtumassa. Hän puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan heinäkuussa 2017 voittamalla Samoa Joen. Kaksikko kohtasi myöhemmin myös elokuussa toisensa, jolloin Lesnar oli jälleen voittava osapuoli. Lesnar puolusti mestaruuttaan seuraavan kerran 20. elokuuta SummerSlam -tapahtumassa, jossa hän kohtasi Roman Reignsin, Samoa Joen ja Braun Strowmanin. Lesnar loukkaantui ottelun alussa, mutta palasi pian takaisin ja voitti ottelun selättämällä Reignsin.

Vapaaottelu

Brock Lesnar
Henkilötiedot
Syntynyt	12. heinäkuuta 1977 Webster, Etelä-Dakota
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Vapaaottelija
Aktiivisena	2007–2011, 2016
Pituus	190,5 cm
Paino	121 kg
Kätisyys	oikea
Taistelutyyli	Paini
Seura	DeathClutch Gym
Tilastot
Ottelut	9
Voitot	5
– tyrmäyksellä	2
– luovutuksella	2
– päätöksellä	1
Tappiot	3
– tyrmäyksellä	2
– luovutuksella	1
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lesnar harjoitteli vapaaottelua entisen UFC-mestari Pat Miletichin opastuksella ja teki debyyttinsä Hero's ja EliteXC -järjestöjen yhteisjärjestämässä tapahtumassa Dynamite!! USA. Samassa tapahtumassa ottelivat myös Royce Gracie ja Kazushi Sakuraba vastakkain, jotka olivat tapahtuman toinen pääottelu. Lesnar kohtasi pääottelussa entisen judokan Kim Min-soon, joka oli ennen ottelua otellut vapaaottelussa tilastolla 2–5. Lesnar voitti kamppailun luovutuksella minuutin jälkeen, kun Min-soo luovutti Lesnarin lyönneistä matolla.

UFC

Seuraavaksi Lesnar ilmoitettiin tehneen 20. lokakuuta 2007 sopimuksen UFC:n kanssa. Hän otteli ensimmäisen ottelunsa 2. helmikuuta 2008 entistä UFC:n raskaansarjan mestaria Frank Miria vastaan. Lesnar aloitti ottelun vahvasti saatuaan ottelun alussa alasviennillä Mirin mattoon. Lesnar jatkoi matolla lyönnein, mutta ottelijat erotettiin, kun Lesnarin osa lyönneistä olivat laittomia osuessaan Mirin takaraivoon. Lesnar onnistui heti perään viemään alasviennillä Mir uudelleen mattoon, mutta jäi Mirin suoraan polvilukoon ensimmäisessä erässä ja joutui luovuttamaan minuutin jälkeen. Elokuussa Lesnar kohtasi neljä ottelua otelleen Heath Herringin, joka oli sitä ennen otellut menestyksekkäästi Pridessa. Lesnar voitti UFC 87 -tapahtumassa käydyn kamppailun tuomariäänin (30–26, 30–26, 30–26).

Raskaansarjan mestaruus

15. marraskuuta 2008 Lesnar otti uransa suurimman voiton, kun hän otteli UFC 91 -tapahtumassa Randy Couturea vastaan UFC:n raskaansarjan mestaruudesta. Lesnar voitti ottelun toisessa erässä teknisellä tyrmäyksellä tullen täten UFC:n raskaansarjan mestariksi. Lesnar puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi kaksi kertaa mutta hävisi sen Cain Velasquezille UFC 121 -tapahtumassa.

Brock Lesnar otteli 30. joulukuuta 2011 Alistair Overeemia vastaan UFC 141 -tapahtumassa ykköshaastajan paikasta. Lesnar hävisi ottelun tuomarin keskeytyksellä ensimmäisessä erässä. Ottelun jälkeen Lesnar ilmoitti lopettavansa vapaaottelu-uransa.

Paluu UFC:hen

Lesnar palasi ottelemaan Mark Huntia vastaan UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016. Lesnar voitti ottelun tuomariäänin. Ottelun jälkeen heinäkuussa Yhdysvaltain antidopingtoimikunta ilmoitti hänen jääneen kiinni dopingista 28. kesäkuuta 2016 ennen ottelua tehdyssä testissä. Lesnar määrättiin joulukuussa 2016 menettämään voittonsa, kärsimään vuoden kilpailukiellon ja maksamaan 250 000 dollarin sakot. Lesnar antoi myös toisen positiivsen dopingnäytteen UFC 200 -tapahtumassa heinäkuussa 2016. Lesnar ilmoitti 14. helmikuuta 2017 lopettavansa uudelleen vapaaottelu-uransa; siitä huolimatta hän haastoi UFC 226:ssa Daniel Cormierin, ja ottelu heidän välillään arveltiin järjestettävän joskus alkuvuodesta 2019. Silloin, kun Lesnar lopetti uudelleen uransa, hänen kilpailukiellostaan oli kulunut vasta alle puolet. Kärsittävänä olisi ollut vielä yli kuusi kuukautta ottelukieltoa. Kun hän Lesnar palasi USADA:n testauksen piiriin heinäkuussa, ottelukieltoa jatkettiin siitä, mihin se oli jäänyt, ja Lesnar pystyisi ottelemaan seuraavan kerran alkuvuodesta 2019. Brock Lesnarin suunniteltiin ottelevan Daniel Cormierin kanssa UFC:n raskaansarjan mestaruudesta elokuussa 2019, vielä nimeämättömässä UFC-tapahtumassa. Dana White ilmoitti myöhemmin, että Brock Lesnar ei aio otella enää UFC:ssä. Syyskuussa 2020 Dana White sanoi, että hän voisi järjestää mega-ottelun Brock Lesnarin ja Jon Jonesin välille, mikäli molemmat ottelijat ovat kiinnostuneita. Bellator-puheenjohtaja Scott Coker on myös kiinnostunut järjestämään ottelua Brock Lesnarille omassa vapaaotteluorganisaatiossaan, ja haluaisi järjestää ottelun Brock Lesnarin ja Fedor Emelianenkon välille.

Tilastot

Tulos	Tilasto	Vastustaja	Ratkaisu	Tapahtuma	Päivämäärä	Erä	Aika	Huomio
Ei tulosta	5–3 (1)	Mark Hunt	Ei tulosta (mitätöity)	UFC 200	9.7.2016	3	5:00	Lesnar voitti alun perin tuomariäänin, mutta jäätyään kiinni doping testissä tulos mitätöitiin.
Tappio	5–3	Alistair Overeem	Tekninen tyrmäys (potku kehoon ja lyönnit)	UFC 141	30.12.2011	1	2:26
Tappio	5–2	Cain Velasquez	Tekninen tyrmäys (lyönnit)	UFC 121	23.10.2010	1	4:12	Menetti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto	5–1	Shane Carwin	Luovutus (kuristus)	UFC 116	3.7.2010	2	2:19	Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta, Illan luovutus
Voitto	4–1	Frank Mir	Tekninen tyrmäys (lyönnit)	UFC 100	11.7.2009	2	1:48	Puolusti UFC:n raskaansarjan mestaruutta
Voitto	3–1	Randy Couture	Tekninen tyrmäys (lyönnit)	UFC 91	15.11.2008	1	5:50	Voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden
Voitto	2–1	Heath Herring	Päätös (yksimielinen)	UFC 87	9.8.2008	3	5:00
Tappio	1–1	Frank Mir	Luovutus (polvilukko)	UFC 81	2.2.2008	1	1:30
Voitto	1–0	Kim Min-soo	Luovutus (lyönnit)	Dynamite!! USA	2.6.2007	1	1:09

Brock Lesnarin mestaruudet ja saavutukset

Showpaini

World Wrestling Entertainment

• WWE Championship (7 kertaa)
• WWE Universal Championship (3 kertaa)
• King of the Ring 2002
• Royal Rumble 2003 ja 2022 -voittaja
• Katkaisi Undertakerin 21 ottelun WrestleMania voittoputken.

New Japan Pro Wrestling

• IWGP Heavyweight Championship

Inoki Genome Federation

• IWGP Third Belt Championship (Ensimmäinen mestari)

Ohio Valley Wrestling

• OVW Southern Tag Team Championship (Shelton Benjaminin kanssa 3 kertaa)

Pro Wrestling Illustrated (Wrestlingiä käsittelevä aikakauslehti)

• Vuoden 2002 kehittynein painija.
• Vuoden Painija 2002.
• Vuoden feudi 2003 (vs. Kurt Angle).
• Vuoden ottelu 2003 (vs. Kurt Angle - Ironman-ottelu Smackdown!'ssa).
• PWI rankkasi 500 painijan joukkoon vuonna 2003 sijalle 1.

Vapaaottelu

Ultimate Fighting Championship

• Raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kahdesti)
• Illan luovutus (kerran, vs. Shane Carwin)

Pay-per-view't

Pay-per-view't, joissa Lesnar on ollut tapahtuman pääottelija.

Showpaini

Päiväys	Ottelu	Tapahtuma	Ostot
21. elokuuta 2016	Brock Lesnar vs. Randy Orton	SummerSlam
21. helmikuuta 2016	Roman Reigns vs. Dean Ambrose vs. Brock Lesnar	Fastlane
25. lokakuuta 2015	The Undertaker vs. Brock Lesnar	SummerSlam
19. heinäkuuta 2015	Seth Rollins vs. Brock Lesnar	Battleground
29. maaliskuuta 2015	Brock Lesnar vs. Roman Reigns vs. Seth Rollins	WrestleMania 31
21. syyskuuta 2014	Brock Lesnar vs. John Cena	Night of Champions
17. elokuuta 2014	John Cena vs. Brock Lesnar	SummerSlam
19. toukokuuta 2013	Brock Lesnar vs. Triple H	Extreme Rulez	228 000
19. elokuuta 2012	Brock Lesnar vs. Triple H	SummerSlam	358 000
29. huhtikuuta 2012	John Cena vs. Brock Lesnar	Extreme Rulez	263 000
15. helmikuuta 2004	Brock Lesnar vs. Eddie Guerrero	No Way Out	265 000
19. lokakuuta 2003	Brock Lesnar vs. The Undertaker	No Mercy	275 000
27. heinäkuuta 2003	Brock Lesnar vs. Kurt Angle vs. Big Show	Vengeance	365 000
18. toukokuuta 2003	Brock Lesnar vs. Big Show	Judgment Day	315 000
30. maaliskuuta 2003	Kurt Angle vs. Brock Lesnar	WrestleMania XIX	560 000
26. lokakuuta 2002	Brock Lesnar and Paul Heyman vs. Edge	Rebellion
20. lokakuuta 2002	Brock Lesnar vs. The Undertaker	No Mercy	300 000
22. syyskuuta 2002	Brock Lesnar vs. The Undertaker	Unforgiven	300 000
25. elokuuta 2002	The Rock vs. Brock Lesnar	SummerSlam	540 000

Vapaaottelu

Päiväys	Ottelu	Tapahtuma	Ostot
30. joulukuuta 2011	Lesnar vs. Overeem	UFC 141	535 000
23. lokakuuta 2010	Lesnar vs. Velasquez	UFC 121	900 000
3. heinäkuuta 2010	Lesnar vs. Carwin	UFC 116	1 060 000
11. heinäkuuta 2009	Lesnar vs. Mir	UFC 100	1 600 000
15. marraskuuta 2008	Lesnar vs. Couture	UFC 91	1 010 000

Aiheesta muualla

• Online World of Wrestling - Brock Lesnar
• Brock Lesnar Internet Movie Databasessa

WWE:n mestarit

1960-luku: Buddy Rogers (1963) Bruno Sammartino (1963–1971)

1970-luku: Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971) Stan Stasiak (1973) Bruno Sammartino (1973) Billy Graham (1977) Bob Backlund (1978–1979)

1980-luku: Iron Sheik (1983–1984) Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988) Randy Savage (1988–1989) Hulk Hogan (1989–1990)

1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991) Sgt. Slaughter (1991) Hulk Hogan (1991) The Undertaker (1991) Hulk Hogan (1991) Ric Flair (1992) Randy Savage (1992) Ric Flair (1992) Bret Hart (1992–1993) Yokozuna (1993) Hulk Hogan (1993) Yokozuna (1993–1994) Bret Hart (1994) Bob Backlund (1994) Diesel (1994–1995) Bret Hart (1995–1996) Shawn Michaels (1996) Sycho Sid (1996–1997) Shawn Michaels (1997) Bret Hart (1997) Sycho Sid (1997) The Undertaker (1997) Bret Hart (1997) Shawn Michaels (1997–1998) Stone Cold Steve Austin (1998) Kane (1998) Stone Cold Steve Austin (1998) The Rock (1998) Mankind (1998–1999) The Rock (1999) Mankind (1999) The Rock (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) The Undertaker (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) Mankind (1999) Triple H (1999) Vince McMahon (1999) Triple H (1999) Big Show (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Triple H (2000) The Rock (2000) Triple H (2000) The Rock (2000) Kurt Angle (2000–2001) The Rock (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Kurt Angle (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Chris Jericho (2001–2002) Triple H (2002) Hollywood Hulk Hogan (2002) The Undertaker (2002) The Rock (2002) Brock Lesnar (2002) Big Show (2002) Kurt Angle (2002–2003) Brock Lesnar (2003) Kurt Angle (2003) Brock Lesnar (2003–2004) Eddie Guerrero (2004) John Layfield (2004–2005) John Cena (2005–2006) Edge (2006) John Cena (2006) Rob Van Dam (2006) Edge (2006) John Cena (2006–2007) Randy Orton (2007) Triple H (2007) Randy Orton (2007–2008) Triple H (2008) Edge (2008) Jeff Hardy (2008–2009) Edge (2009) Triple H (2009) Randy Orton (2009) Batista (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Sheamus (2009–2010)

2010-luku: John Cena (2010) Batista (2010) John Cena (2010) Sheamus (2010) Randy Orton (2010) The Miz (2010–2011) John Cena (2011) CM Punk (2011) Rey Mysterio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) CM Punk (2011–2013) The Rock (2013) John Cena (2013) Daniel Bryan (2013) Randy Orton (2013–2014) Daniel Bryan (2014) John Cena (2014) Brock Lesnar (2014–2015) Seth Rollins (2015) Roman Reigns (2015) Sheamus (2015) Roman Reigns (2015–2016) Triple H (2016) Roman Reigns (2016) Seth Rollins (2016) Dean Ambrose (2016) AJ Styles (2016–2017) John Cena (2017) Bray Wyatt (2017) Randy Orton (2017) Jinder Mahal (2017) AJ Styles (2017–2018) Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019) Brock Lesnar (2019–2020)

2020-luku: Drew McIntyre (2020) Randy Orton (2020) Drew McIntyre (2020–2021) The Miz (2021) Bobby Lashley (2021) Big E (2021-2022) Brock Lesnar (2022) Bobby Lashley (2022) Brock Lesnar (2022) Roman Reigns (2022-2024) Cody Rhodes (2024-)

WWE Universal mestarit

2010-luku: Finn Bálor (2016) Kevin Owens (2016–2017) Goldberg (2017) Brock Lesnar (2017–2018) Roman Reigns (2018) Brock Lesnar (2018–2019) Seth Rollins (2019) Brock Lesnar (2019) Seth Rollins (2019) Bray Wyatt (2019–2020)

2020-luku: Goldberg (2020) Braun Strowman (2020) Bray Wyatt (2018) Roman Reigns (2020–2024) Cody Rhodes (2024-)

UFC:n raskaansarjan mestarit

1990-luku: Mark Coleman (1997) Maurice Smith (1997) Randy Couture (1997) Bas Rutten (1999) Kevin Randleman (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Randy Couture (2000–2001) Josh Barnett (2002) Ricco Rodriguez (2002) Tim Sylvia (2003) Frank Mir (2004) Andrei Arlouski (2005–2006) Tim Sylvia (2006–2007) Randy Couture (2007–2008) Brock Lesnar (2008–2010)

2010-luku: Cain Velasquez (2010–2011) Júnior dos Santos (2011–2012) Cain Velasquez (2012–2015) Fabrício Werdum (2015–2016) Stipe Miocic (2016–2018) Daniel Cormier (2018–2019) Stipe Miocic (2019–2021)

2020-luku: Francis Ngannou (2021–2023) Jon Jones (2023–)