Brittney Reese
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
_01.jpg) Brittney Reese voitti kolmannen maailmanmestaruutensa Moskovassa 2013. | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | pituushyppy | |
 Hopeaa |
Rio 2016 | pituushyppy | |
| Hopeaa |
Tokio 2020 | pituushyppy | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 2009 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Daegu 2011 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Moskova 2013 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Lontoo 2017 | pituushyppy | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Doha 2010 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Istanbul 2012 | pituushyppy | |
| Kultaa |
Portland 2016 | pituushyppy | |
| Hopeaa |
Birmingham 2018 | pituushyppy | |
Brittney Reese (s. 9. syyskuuta 1986 Gulfport, Mississippi, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen pituushyppääjä.[1] Hän on voittanut olympiakultaa sekä ulkoradoilla neljä ja sisäradoilla kolme maailmanmestaruutta.
Reese valmistui Gulfportin high schoolista 2004. Hän sai yleisurheilusaavutuksistaan Mississippi’s 2004 Gatorade Player of the Year -palkinnon. Tämän jälkeen hän opiskeli Gulf Coast Community Collegessa, lopetti kahdeksi vuodeksi yleisurheilun ja pelasi sen sijaan koripalloa. Vuonna 2007 hän aloitti yleisurheilun uudelleen.[2]
Reese voitti NCAA:n pituushyppymestaruuden 2007 tuloksella 650 cm. Yhdysvaltojen mestaruuskilpailuissa hän oli toinen ja Osakan MM-kilpailuissa kahdeksas. Vuonna 2008 hän voitti sekä Yhdysvaltojen että NCAA:n mestaruuden ja sijoittui Pekingin olympialaisissa viidenneksi tuloksella 676.[2]
Reese voitti vuonna 2009 Yhdysvaltojen mestaruuden sekä hallissa että ulkoradoilla.[2] Berliinin MM-kilpailuissa hän voitti kultaa silloisella ennätyksellään 710. Saman vuoden IAAF:n yleisurheilufinaalin hän voitti tuloksella 708.[3] Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa 2010 hän voitti kultaa tuloksella 670.[4] Hän voitti samana vuonna myös Yhdysvaltojen mestaruuden sisäradoilla tuloksella 689[2]. Hän voitti 2010 myös kotimaansa ulkoratamestaruuden[5].
Reese voitti 2011 Yhdysvaltojen-mestaruuden Eugenessa silloisella ennätyksellään 719. Hän voitti samana vuonna maailmanmestaruuden Daegussa tuloksella 682[3]. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 Reese voitti maailmanmestaruuden tuloksella 723. Tulos oli Yhdysvaltain ennätys ja kautta aikain kolmanneksi pisin hyppy sisäradoilla.[6] Myöhemmin samana vuonna hän voitti Yhdysvaltojen olympiakarsinnat tuloksella 715. Lontoon olympialaisissa hän voitti kultaa toisen kierroksen hypyllään 712.[5]
Reese voitti kolmannen peräkkäisen maailmanmestaruutensa Moskovassa 2013 toisen kierroksen hypyllään 701. Hän oli selviytynyt viimeisenä hyppääjänä karsinnasta loppukilpailuun[7]. Hän voitti Yhdysvaltojen ulkoratamestaruuden 2014. Pekingin MM-kilpailuissa 2015 Reese karsiutui loppukilpailusta. Hän voitti kotimaansa hallimestaruuden 2016. Portlandin sisäratojen MM-kilpailuissa 2016 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 722 cm.[3]
Reese voitti neljännen kerran pituushypyn ulkoratojen maailmanmestaruuden Lontoossa 2017 kolmannen kierroksen hypyllään 702. Hän voitti kotimaansa sisäratamestaruuden 2018 ja sai samana talvena hopeaa Birminghamin MM-hallikilpailuissa 2018 tuloksella 689.[5]
Reese hyppäsi ennätyksensä 731 cm voittaessaan Yhdysvaltain olympiakarsinnan 2. heinäkuuta 2016 Eugenessa.[3][5] Hän saavutti olympiahopeaa Rio de Janeirossa 2016 tuloksella 715. Hän voitti Yhdysvaltojen ulkoratamestaruuden 2019, mutta karsiutui loppukilpailusta Dohan MM-kilpailuissa. Hän voitti Yhdysvaltojen olympiakarsinnan 2021.[5] Vuodelle 2021 siirretyissä Tokion olympialaisissa hän saavutti hopeaa tuloksella 697.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Brittney Reese sports-reference.com. Arkistoitu 10.11.2012. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Brittney Reese usatf.org. 24.6.2009. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Brittney Reese Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi) Viitattu 3.8.2021.
- ↑ Long Jump - W Final iaaf.org. 14.3.2010. Viitattu 15.3.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Brittney Reese tilastopaja.org. Viitattu 19.10.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Arcoleo, Laura: EVENT REPORT - Women's Long Jump - Final iaaf.org. 11.3.2012. IAAF. Viitattu 11.3.2012. (englanniksi)
- ↑ Karsinnassa lujille joutunut pituuskuningatar otti omansa Yle.fi. 11.8.2013. Viitattu 11.8.2013.
|
1948: Olga Gyarmati | 1952: Yvette Williams | 1956: Elżbieta Krzesińska | 1960: Vera Krepkina | 1964: Mary Rand | 1968: Viorica Viscopoleanu | 1972: Heide Rosendahl | 1976: Angela Voigt | 1980: Tatjana Kolpakova | 1984: Anișoara Cușmir-Stanciu | 1988: Jackie Joyner-Kersee | 1992: Heike Drechsler | 1996: Chioma Ajunwa | 2000: Heike Drechsler | 2004: Tatjana Lebedeva | 2008: Maurren Higa Maggi | 2012: Brittney Reese | 2016: Tianna Bartoletta | 2020: Malaika Mihambo | 2024: Tara Davis-Woodhall |
|
1983: Heike Daute | 1987: Jackie Joyner-Kersee | 1991: Jackie Joyner-Kersee | 1993: Heike Drechsler | 1995: Fiona May | 1997: Ljudmila Galkina | 1999: Niurka Montalvo | 2001: Fiona May | 2003: Eunice Barber | 2005: Tianna Madison | 2007: Tatjana Lebedeva | 2009: Brittney Reese | 2011: Brittney Reese | 2013: Brittney Reese | 2015: Tianna Bartoletta | 2017: Brittney Reese | 2019: Malaika Mihambo | 2022: Malaika Mihambo | 2023: Ivana Vuleta |
|
