Asbest
| Asbest Асбест |
|
|---|---|
.jpg) |
|
.png) lippu |
.png) vaakuna |
 Sverdlovskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Asbest |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiosubjekti | Sverdlovskin alue |
| Perustettu | 1889 |
| Kaupungiksi | 1933 |
| Väkiluku (2010) | 68 893 |
| Aikavyöhyke | UTC+5 (MSK+2) |
Asbest (ven. Асбест) on kaupunki Venäjällä, Sverdlovskin alueella Uralvuoristossa. Asbest on yksi Venäjän monogorodeista, yhden tuotantoalan tai yrityksen ympärille syntynyt kaupunki,[1] jonka talous perustuu sen asbestikaivokseen ja -teollisuuteen.[1] Kaupunki on perustettu 1889 nimellä Kudelka, ja vuonna 1933 sen nimi muutettiin Asbestiksi. Vuonna 2010 siellä oli 68 893 asukasta.[2]
Kaupungin asbestilouhos on 11,5 km pitkä, 3 km leveä ja 350 m syvä. Asbestia kaivaa Uralasbest-niminen yritys. Yrityksen laskelmien mukaan asbestia riittäisi 200 vuodeksi, jos kysyntää riittää, mutta tuotanto on kuitenkin puolittunut huippuvuosista. Asbesti kattaa 70 prosenttia kaupungin taloudesta, siksi siellä pyritään kehittämään pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Kaupungissa ei olla huolissaan asbestin terveysvaikutuksista, sillä kaivoksen johdon mielestä tuotettava asbestilaji krysotiili ei ole vaarallista ”oikein käytettynä”.[1]
Suomalaisten sotavankien muistomerkki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan aikana Asbestissa oli suomalaisten sotavankien työleiri numero 84. Se toimi nimellä Monetno-Losinovski.[3] Vankien muistoksi kaupungissa on Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen vuonna 1998 pystyttämä muistokivi.[4] Suomalaisia kuoli leirillä 53, eikä tiedossa ole, että kukaan suomalaisista olisi päässyt sieltä palaamaan.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jussi Niemeläinen, Asbest taistelee asbestin puolesta, Helsingin Sanomat 3.3.2011 sivu B 3
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 26.7.2012. (venäjäksi)
- ↑ Dmitri Frolov: Kuviin vangitut : suomalaiset sotavangit valokuvissa, s. 217. Porvoo: Edita Publishing, 2012. ISBN 978-951-37-6294-0
- ↑ Sotavankien muiston vaalimisyhdistys. Viitattu 29.4.2014.
- ↑ Jaakko Numminen. Suomalaiset sotavainajat Karjalassa ja Venäjällä. Mikael Agricola -seura 2013. Viitattu 29.4.2014.
Hallinnollinen keskus: Jekaterinburg
Alapajevsk | Aramil | Artjomovski | Asbest | Berjozovski | Bogdanovitš | Degtjarsk | Irbit | Ivdel | Kamensk-Uralski | Kamyšlov | Karpinsk | Katškanar | Kirovgrad | Krasnoturinsk | Krasnouralsk | Krasnoufimsk | Kušva | Lesnoi | Mihailovsk | Nevjansk | Nižnije Sergi | Nižni Tagil | Nižnjaja Salda | Nižnjaja Tura | Novaja Ljalja | Novouralsk | Pervouralsk | Polevskoi | Revda | Rež | Severouralsk | Serov | Sredneuralsk | Suhoi Log | Sysert | Tavda | Talitsa | Turinsk | Verhni Tagil | Verhnjaja Pyšma | Verhnjaja Salda | Verhnjaja Tura | Verhoturje | Veltšansk | Zaretšnyi