Alankomaiden parlamenttivaalit 2017

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alankomaiden parlamenttivaalit 2017
Alankomaat
2012 ←
15. maaliskuuta 2017 → 2021

Kaikki 150 paikkaa edustajainhuoneeseen
76 paikkaa tarvitaan enemmistöön
Äänestysprosentti 81,9 %
  Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue
 
Johtaja Mark Rutte Geert Wilders Sybrand van Haersma Buma
Puolue Vapauden ja demokratian kansanpuolue Vapauspuolue Kristillisdemokraattinen puolue
Johtaja alkaen 2006 2006 2012
Saadut paikat 33 20 19
Paikkojen muutos Laskua 8 Nousua 5 Nousua 6
Äänet 2 238 351 1 372 941 1 301 796
Kannatus 21,3 % 13,1 % 12,4 %
Muutos Laskua 5,3 %-yks. Nousua 3,0 %-yks. Nousua 3,9 %-yks.

  Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue
 
Johtaja Alexander Pechtold Jesse Klaver Emile Roemer
Puolue Demokraatit 66 GroenLinks Sosialistinen puolue
Johtaja alkaen 2006 2015 2010
Saadut paikat 19 14 14
Paikkojen muutos Nousua 7 Nousua 10 Laskua 1
Äänet 1 285 819 959 600 955 633
Kannatus 12,2 % 9,1 % 9,1 %
Muutos Nousua 4,2 %-yks. Nousua 6,8 %-yks. Laskua 0,6 %-yks.

  Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue Yhdeksäs puolue
 
Johtaja Lodewijk Asscher Gert-Jan Segers Marianne Thieme
Puolue Työväenpuolue Kristillinen liitto Eläinpuolue
Johtaja alkaen 2016 2015 2002
Saadut paikat 5 5
Paikkojen muutos Laskua 29 Muuttumaton 0 Nousua 3
Äänet 599 699 356 271 335 214
Kannatus 5,7 % 3,4 % 3,2 %
Muutos Laskua 19,1 %-yks. Nousua 0,3 %-yks. Nousua 1,3 %-yks.

Eniten ääniä saaneet puolueet alueittain

Pääministeri ennen vaaleja

Mark Rutte
Vapauden ja demokratian kansanpuolue

Uusi pääministeri

Mark Rutte
Vapauden ja demokratian kansanpuolue

Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneeseen.

Pääministeri Mark Rutten johtama Vapauden ja demokratian kansanpuolue sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai GroenLinks, jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös Vapauspuolue (5 paikkaa lisää), Kristillisdemokraattinen puolue (6) ja Demokraatit 66 (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti Työväenpuolue, joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.

Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen Geert Wildersiä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri Juha Sipilä vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Ronkainen kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.[1]

Alankomaiden parlamenttivaalien 2017 tulokset
Puolue Pääehdokas Ääniä % +/– Paikat +/–
Vapauden ja demokratian kansanpuolue VVD Mark Rutte 2 238 351 21,3 –5,3 33 –8
Vapauspuolue PVV Geert Wilders 1 372 941 13,1 +3,0 20 +5
Kristillisdemokraattinen puolue CDA Sybrand Buma 1 301 796 12,4 +3,9 19 +6
Demokraatit 66 D66 Alexander Pechtold 1 285 819 12,2 +4,2 19 +7
GroenLinks GL Jesse Klaver 959 600 9,1 +6,8 14 +10
Sosialistinen puolue SP Emile Roemer 955 633 9,1 –0,6 14 –1
Työväenpuolue PvdA Lodewijk Asscher 599 699 5,7 –19,1 9 –29
Kristillinen liitto CU Gert-Jan Segers 356 271 3,4 +0,3 5
Eläinpuolue PvdD Marianne Thieme 335 214 3,2 +1,3 5 +3
50PLUS 50+ Henk Krol 327 131 3,1 +1,2 4 +2
Reformoitu puolue SGP Kees van der Staaij 218 950 2,1 +0,0 3
DENK DENK Tunahan Kuzu 216 147 2,1 3 +3
Demokratiafoorumi FvD Thierry Baudet 187 162 1,8 2 +2
VoorNederland VNL Jan Roos 38 209 0,4 0
Piraattipuolue PP Ancilla van de Leest 35 478 0,3 +0,0 0 0
Artikel 1 A1 Sylvana Simons 28 700 0,3 0
Nieuwe Wegen NiWe Jacques Monasch 14 362 0,1 0
Yrittäjien puolue OP Hero Brinkman 12 570 0,1 0
Lokaal in de Kamer LidK Jan Heijman 6 858 0,1 0
Niet Stemmers NS Peter Plasman 6 025 0,1 0
De Burger Beweging DBB Ad Vlems 5 221 0,1 0
GeenPeil GP Jan Dijkgraaf 4 945 0,0 0
Jezus Leeft JL Florens van der Spek 3 099 0,0 0
Vrijzinnige Partij VP Norbert Klein 2 938 0,0 0
Libertaristinen puolue LP Robert Valentine 1 492 0,0 +0,0 0 0
Party for Human and Spirit MenSBIP Tara-Joëlle Fonk 726 0,0 0
StemNL SNL Mario van den Eijnde 527 0,0 0
Vrije Democratische Partij VDP Burhan Gökalp 177 0,0 0
Hyväksytyt äänet yhteensä 10 516 041 100 % 150
Tyhjät äänet 15 876 0,15
Hylätyt äänet 31 539 0,30
Yhteensä 10 563 456
Äänestyskelpoisia/äänestysprosentti 12 980 788 81,4
Lähde: Kiesraad
  1. Vuorelma, Johanna: ”Totuudenjälkeinen aika länsimaisena rappiotarinana”, Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen, s. 34–35. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-398-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]