Lanttu

Lanttu
Tieteellinen luokittelu
Kunta:	Kasvit Plantae
Alakunta:	Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari:	Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari:	Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka:	Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko:	Brassicales
Heimo:	Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku:	Kaalit Brassica
Laji:	napus
Alalaji:	rapifera
Kolmiosainen nimi
Brassica napus subsp. rapifera Metzg. ex Sinskaya
Katso myös
Lanttu Wikispeciesissä   Lanttu Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Lanttu (Brassica napus subsp. rapifera), josta on käytetty myös nimiä räätikkä ja räätikäs, on kaalien sukuun kuuluva juures. Se on Euroopassa nuorempi tulokas kuin nauris, mutta on silti arvioitu, että se olisi ollut yksi kolmesta pääjuureksesta, joita roomalaiset käyttivät. Täysin varmoja voidaan olla vasta 1500-luvun kasvikirjojen kuvista, että ne esittävät lanttua. Lanttu on syntynyt kaalin ja nauriin risteytymästä, mutta ei olla varmoja, onko siitä suoraan syntynyt lantun esiaste, josta on lantun lisäksi kehittynyt rapsi, vai onko ensin syntynyt rapsin esiaste.

Lanttu valittiin yhdessä nauriin kanssa vuoden vihannekseksi vuonna 2011.

Historiaa

Kaalia muistuttava maku on antanut monessa kielessä nimen lantulle. Ruotsiksi se on kålrot ja saksaksi Kohlrübe on yksi monista nimistä. Nimet ovat syntyneet paljon ennen kuin tiedettiin mitään lantun risteytymäalkuperästä nauriin / kaalin ja rypsin kanssa.

Pohjolassa lanttua on viljelty 1500-luvulta asti, sitä onkin sanottu Pohjolan appelsiiniksi. On sanottu leikkisästi, että lantulla ja paloviinalla on sama levinneisyysalue eli Norja, Ruotsi, Suomi ja Venäjä. Ruotsalaiset tutustuttivat englantilaiset lanttuun vasta 1700-luvulla. Englannin ja ranskan kielessä yksi lantun nimistä onkin ruotsalainen tai ruotsalainen nauris ("swede", "Swedish turnip"; "navet de Suède"). Ranskassa ja amerikanenglannissa tavallisempi on nimi "rutabaga", joka tulee ruotsin murresanasta "rotabagge" ja näin myös näyttää yhteyden Ruotsiin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan lanttu on syntynyt todennäköisesti useammin kuin kerran Pohjois-Euroopassa muutamia vuosisatoja sitten. Tähän asti on arveltu, että lanttu olisi nimenomaan ruotsalaista alkuperää. MTT:n tutkimusten mukaan lanttu on ilmeisesti kehittynyt itsekseen myös Suomessa nauriin ja kaalin siemenviljelyn yhteydessä. Silloin se olisi ainut täällä syntynyt viljelykasvi.

Lantun merkitys Suomen vanhassa maataloudessa oli vähäisempi kuin nauriin. Lantun nimi on lainattu ruotsin kielen tainta tarkoittavasta sanasta planta, koska sen kasvuaika on pitkä ja taimet yleensä esikasvatetaan. Tämä puolestaan tulee muinaisnorjan kautta latinan sanasta planta "taimi", josta ovat peräisin myös mm. englannin plant ja saksan Pflanz "kasvi". Myös suomen vanhassa kirjakielessä ja joissain murteissa lanttu on merkinnyt kasvia; tosin vanhassa kirjakielessä sanan kirjoitusasu oli planttu. Nykyinen merkitys on peräisin ilmeisesti 1700-luvun jälkipuoliskolta. Vanhempi nimitys lantulle on länsimurteissa ollut räätikkä, joka sekin tulee ruotsin kautta latinasta.

Lajikkeet

Lajikkeet on ryhmitelty kelta- ja valkomaltoisiin. Paksuhko kuori on lajikkeen mukaan kellertävä, ruskeanpunertava, vihreä tai violetti. Kelta­maltoisia lajikkeita käytetään enimmäkseen ihmis­ravinnoksi, valko­maltoisia rehuksi.

Viljely

Lanttu on savimaan kasvi, jota voidaan viljellä hyvin lannoitetussa hiekkamaassakin. Viljelykierron tulisi olla ainakin 4 vuotta tautien ja tuholaisten torjumiseksi. Boorin puute vaivaa helposti lanttua, ja se ilmenee siten, että malto on lasittunut ja siinä on ruskeita laikkuja ja jopa onkaloita.

Lanttu viihtyy parhaiten kosteassa ilmastossa, vesistöjen lähellä. Sitä voidaan viljellä Suomessa Lappia myöten.

Kasvitaudeista möhöjuuri vaivaa lanttua eniten, ja sitä torjutaan säännöllisellä kalkituksella ja viljelykierrolla. Lanttu on taimivaiheessa herkkä tuholaisvioituksille. Lantun tuholaisia ovat ainakin seuraavat:

• Sinappikuoriainen (Phaedon cochleariae)
• Mustakirppa (Phyllotreta atra)
• Tasajuovakirppa (Phyllotreta nemorum)
• Mutkajuovakirppa (Phyllotreta striolata)
• Aaltojuovakirppa (Phyllotreta undulata)
• Rapsikuoriainen (Meligethes aeneus)
• Pikkukaalikärpänen eli kaalikärpänen (Delia radicum)
• Isokaalikärpänen (Delia floralis)
• Niittyluteet (Lygus)

Käyttö ja säilytys

Lanttulaatikkoa.

Lanttu korjataan myöhään syksyllä: naatit listitään, ja juuret typistetään. Lanttu tulee säilyttää kellarissa tai kylmiössä, ideaali lämpötila on 0 astetta ilman suhteellisen kosteuden ollessa yli 95 %.

Lanttua voi käyttää raasteena, keitoissa, välipalana, lanttu­kukossa ja erityisesti joulu­ruokana suositussa lanttulaatikossa. Aikaisemmin myös lantun lehtiä on käytetty vihanneksena.

Ravintoarvo per 100 g

• Energiaa 120,7 kj/28,8 kcal
• Rasvaa 0,3 g
  • josta monityydyttymätöntä 0,1 g
• Hiilihydraattia 4,6 g
  • Josta sokeria 3,9 g
• Proteiinia 1,0 g
• Kuitua 1,8 g
• B1-vitamiinia 0,1 g
• B2-vitamiinia 0,1 g
• C-vitamiinia 39,7 mg
• Folaattia 50,1 µg
• Niasiinia 1,2 mg
• Fosforia 40 mg
• Jodia 1,0 µg
• Kaliumia 310,0 mg
• Kalsiumia 35,0 mg
• Magnesiumia 14,0 mg
• Natriumia 4,1 mg
• Rautaa 0,3 mg
• Seleeniä 0,3 µg
• Sinkkiä 0,2 mg

Lähteet

• Hyötykasviyhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
• Luonnonvarakeskus (Luke): Lantun tuholaistorjunta (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Fineli: Lantun ravintoarvot (Arkistoitu – Internet Archive)

Suomalaiset hyötypuutarhakasvit

Juurekset	lanttu mustajuuri nauris palsternakka porkkana piparjuuri punajuuri retiisi selleri
Kaalit	keräkaali kiinankaali kukkakaali kyssäkaali lehtikaali punakaali parsakaali ruusukaali kurttu- eli savoijinkaali
Kurkkukasvit	kurkku kesäkurpitsa kurpitsa spagettikurpitsa
Mausteet	basilika humala kirveli krassi kumina kurkkuyrtti kynteli lipstikka meirami minttu persilja rakuuna rosmariini salvia sitruunamelissa tilli timjami
Mukulakasvit	maa-artisokka peruna
Palkokasvit	herne härkäpapu tarhapapu
Sipulit	hillosipuli ilmasipuli jättisipuli purjo sipuli ruohosipuli ryvässipuli valkosipuli vihersipuli
Muut kasvikset	endiivi fenkoli latva-artisokka lehtisalaatti lehtiselleri mangoldi maissi paprika parsa pinaatti raparperi tomaatti