Osiris

Osiris
Osiris seisovana miehenä
Hieroglyfein
Muita nimiä
Wsir
Kulttikeskus
Abydos
Roolit
Manalan jumala Hedelmällisyys
Infobox OKNimi-testi OK

Myöhäiskauden aikainen Osiris-patsaan pää, jolla on Osirikselle tyypillinen Ylä-Egyptin kruunu. Brooklyn Museum.

Osiris (muinaisegyptin Wsir tai Usir, luultavasti "mahtava") oli yksi tärkeimmistä muinaisegyptiläisten palvomista jumalista, joka hallitsi kuoleman valtakuntaa, teki maan hedelmälliseksi ja mahdollisti kuolemanjälkeisen elämän. Osiriksen uskottiin ammoin olleen ihmishallitsija, joka opetti ihmisille sivistystä ja maanviljelystaidot. Osiris oli egyptiläisessä mytologiassa sisarensa Isiksen mies ja Horuksen isä. Osiriksen sisaruksia olivat myös Neftys ja Seth. Osiris kuvattiin vihreä- tai mustakasvoiseksi muumioiduksi mieheksi, jolla oli Ylä-Egyptin kruunu ja käsissään paimensauva ja ruoska.

Osiriksen kultti oli hyvin vanha, ja kattoi lähes koko Egyptin historian dynastisen kauden. Vanhimmat maininnat Osiriksesta ovat 5. dynastian ajalta, jolloin Osiris mainittiin sekä yksityishenkilöiden mastaba-hautojen hautakirjoituksissa että faaraoiden pyramiditeksteissä. Niissä Osiris esiintyy yhtenä kolmesta tärkeimmästä jumalasta yhdessä auringonjumala Ran ja haukkajumala Horuksen kanssa.

Osiriksen palvonta tuli niin suosituksi, että se kilpaili jopa faaraoiden isän ja auringon jumalan Ran palvonnan kanssa. Taru Osiriksesta heijastaa muun muassa luonnon kiertokulkua. Joka vuosi egyptiläiset saivat seurata miten heidän maansa, oltuaan kuivaan vuodenaikaan aavikon lailla kuollut, heräsi Niilin tulvien vaikutuksesta henkiin. Tapahtumien syyksi pantiin kahden jumalan, Osiriksen ja Sethin (Setehin) välinen taistelu. Aavikkomaan jumala Seth yrittää joka vuosi vallata Osiriksen hallitseman Egyptin itselleen. Osittain hän onnistuukin tappamalla Osiriksen (eri aikoina tapahtumasta kerrottiin erilaisia tarinoita), mutta tämä herää henkiin ja karkottaa Sethin takaisin aavikolleen.

Osiris-myytistä muotoutui muinaisen Egyptin laajin myyttisikermä, jolla perusteltiin faaraon valtaa elävänä Horuksena, ja joka toisaalta tarjosi koko kansalle toivon ikuisesta elämästä Osiriksen valtakunnassa.

Ulkoasu

Egyptiläiset kuvasivat Osiriksen muumioksi, jonka kädessä oli käyrä paimensauva ja ruoska, faaraon tunnukset. Hänen ihonsa oli musta tai vihreä symboloiden Niilin hedelmällistä mutaa tai Osiriksen roolia maanalaisena jumalana, mutta toisinaan hänet kuvattiin myös kasvoiltaan valkoiseksi, mikä saattoi symboloida muumiokääreitä. Osiris kuvattiin joko seisovana jalat yhdessä tai kuninkaan tapaan istumassa valtaistuimella. Keskivaltakunnan ajoista alkaen Osirikselle kuvattiin päähän Ylä-Egyptin valkoinen kruunu, mikä saattoi viitata jumalan alkuperään.

Osiriksen kehittyminen

Osiris valvomassa Hunefer-nimisen vainajan sydämen punnitusta kuolleiden kirjassa. British Museum.

Osiris oli ilmeisesti alun perin ennen kaikkea hedelmällisyyden jumala, joka vasta myöhemmin yhdistettiin suoraan maanviljelyyn. Osiriksen kultin levitessä tämä sulautti itseensä piirteitä muilta jumalilta. Esimerkiksi myytti Osiriksesta maanpäällisenä hallitsijana joka surmataan ja herätetään kuolleista on ilmeisesti peräisin Busiriksen kaupungissa palvotulta Andjety-jumalalta. Jo vanhan valtakunnan aikana Osiriksen keskeiseksi rooliksi muodostui hautajaiskultti ja tuonpuoleisuus, mistä kielivät jumalan saamat nimet kuten "ensimmäinen lännen asukkaista (vainajista)". Erityisen tärkeäksi muodostui myös Osiriksen rooli kuolleiden tuomarina.

Osiris-myytti

Armas Salosen ja Rostislav Holthoerin mukaan on egyptiläisten ja kreikkalaisten lähteiden, ennen kaikkea Plutarkhoksen De Iside et Osiriden perusteella voitu ennallistaa seuraava versio Osiris-tarusta:

Alussa oli kaaos, josta syntyi luojajumala Ra-Atum, joka hedelmöitti itse itsensä ja synnytti taivaanjumalatar Nutin ja maanjumala Gebin. Nämä puolestaan saivat lapset Osiris, Seth, Isis ja Neftys. Osiris ja hänen sisarvaimonsa Isis saivat hallittavakseen Ylä-Egyptin, Seth ja hänen sisarvaimonsa Neftys Ala-Egyptin.

Seth ei kuitenkaan ole tyytyväinen jakoon, vaan olisi halunnut itselleen Osiriksen hedelmällisen maan. Saadakseen haluamansa Seth surmaa hänet, paloittelee Osiriksen ruumiin ja levittää palat ympäri Egyptiä.

Tämän jälkeen sisarukset Isis ja Neftys lähtevät etsimään Osiriksen ruumiinosia. Pitkän etsinnän jälkeen he saavat koko ruumiin kasatuksi. Isis synnyttää Osirikselle Niilin suistossa, Hemmis-suon kaislikossa pojan Horuksen. Isiksen ollessa Horuksen luona Seth löytää jälleen Osiriksen ruumiin, paloittelee sen neljääntoista osaan ja heittää palat ympäri Egyptiä.

Taas Isis ja Neftys kokoavat palat, mutta eivät löydä Osiriksen siitintä, jonka Niilin kala on syönyt. Korvatakseen tämän puutteen Isis muovaa maagisen mallin sukupuolielimestä. Osiris kieltäytyy kuitenkin heräämästä henkiin ennen kuin hänen kuolemansa on kostettu.

Horuksen kasvettua aikuiseksi hän käy Sethin kanssa taisteluun, jossa Horus menettää silmänsä ja Seth sukupuolielimensä. Lopulta Horus voittaa, ja jumalten neuvosto antaa hänelle koko Egyptin kuninkuuden. Viisauden jumala Thoth palauttaa hänen silmäänsä näön sylkemällä siihen.

Osiris herää henkiin nielaistuaan salaperäisellä tavalla Horuksen silmän. Kuolleista herättyään hän ei kuitenkaan voi jäädä hallitsemaan eläviä, vaan siiryy Lännen maahan hallitsemaan ja tuomitsemaan kuolleita.

Taistelu kuninkuudesta

Kun Ylä-Egyptin kuningas Menes valloitti Ala-Egyptin, Osiris-taruun alkoi otaksuman mukaan sekoittua myös valtapoliittisia aiheita. Egyptin valtakunta muodostettiin yhdistämällä Ala- ja Ylä-Egypti, joiden tunnuksia käytettiin yhdistetyn valtion tunnuksina. Yhdistäjiksi on mainittu Narmer ja Menes, joista jälkimmäistä pidetään nykyisin edellisen poikana ja varsinaisena yhdistäjänä. Egyptiläisen historioitsijan Manethon mukaan Menes tuli etelästä, mutta tämä on aika epämääräinen maininta eikä ehkä tarkoita muuta kuin että hän tuli Ylä-Egyptistä.

Tutkijat ovat nähneet jonkinlaisia yhteyksiä näiden melko viitteellisten tietojen ja Osiris-myytin välillä. Osiris-myytissähän Osiriksen veli Seth surmaa Osiriksen, ja Osiriksen poika Horus kosti isänsä puolesta ja peri isänsä aseman

Menes samaisti itsensä Horukseen ja omaksui arvonimen "Horus" (haukka). Tämä hallitsijan arvonimi oli yleisesti käytetty vuoteen 2560 eaa., jolloin tilalle tuli "se Ra", auringonjumala Ran poika.

Kreikkalais-roomalainen kausi

Serapista esittävä rintakuva.

Osiriksen kultti levisi kreikkalais-roomalaisella kaudella Egyptin rajojen ulkopuolelle, koska se linkittyi vahvasti Rooman valtakunnassa suosittuun Isiksen kulttiin. Hellenistisellä kaudella Osiriksesta, Apis-sonnista ja kreikkalaisista jumalista Zeuksesta, Dionysoksesta, Haadeksesta ja Asklepioksesta yhdistettiin piirteitä egyptiläis-hellenistiseen Serapis-jumalaan, jonka kultista tuli hyvin suosittu hellenistisessä maailmassa.

Osiriksen kultti vapahtajauskontona

Osiriksen palvonta oli laajaa, ja Osiriksen temppeleissä vietettiin vuosittain Osiris-juhlia Osiris-mysteerioineen. Pappien lisäksi ylösnousemusnäytelmään osallistui myös ammattinäyttelijöitä. Osiris-mysteeriot levisivät Serapis-kultin mukana myös Roomaan ja Kreikkaan, ja Isistä ja Horusta esittäviä egyptiläisiä veistoksia on löydetty jopa Keski-Euroopan kristillisistä kirkoista muka Neitsyt Mariaa ja Jeesusta esittävinä. Kristityt sulkivat viimeisen Osiriksen temppelin vasta vuonna 527. Armas Salonen sanoo kristinuskossa ja Osiris-kultissa olevan niin paljon yhteisiä piirteitä, että Osiris-kultti säilyi juuri tästä syystä niin kauan.^{lähde tarkemmin?}

Yhteys Lemminkäiseen?

Osiriksen ruumiin pilkkominen ja kokoaminen sekä Osiriksen henkiinherättäminen ovat johtaneet muun muassa Martti Haavion ja Timo Heikkilän arvelemaan, että Osiris-myytti on saattanut vaikuttaa muinaissuomalaiseen Lemminkäisen myyttiin. Lemminkäistarinoiden iästä ei tosin voida olla varmoja, koska suomalaista kansanperinnettä alettiin kerätä ja kirjata muistiin 1700-luvulla eli verrattain myöhään. Lemminkäismyytissä saattaa olla kristinuskonkin vaikutusta.^lähde?

Lähteet

• Holthoer, Rostislav: Muinaisen Egyptin kulttuuri. (4. painos) Helsinki: Otava, (1994) 2005. ISBN 951-1-11069-1
• Sharif, Zelda: Muinainen viisaus, Muinainen Egypti. Hämeenlinna: Karisto, 1997. ISBN 951-23-3725-8
• Wilkinson, Richard H.: Complete Gods and Goddesses of Ancient Egypt. London: Thames & Hudson, 2003. ISBN 0-500-05120-8 (englanniksi)

Kirjallisuutta

Salonen, Armas & Rostislav Holthoer: Egypti ja sen kulttuuri. Toinen, uudistettu painos. Helsinki: Otava, 1982.