Alexander Dale Oen
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
.jpg) Alexander Dale Oen | |||
Maa:  Norja
| |||
| Miesten uinti | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Peking 2008 | 100 m rintauinti | |
| MM-kilpailut (pitkä rata) | |||
 Kultaa |
Shanghai 2011 | 100 m rintauinti | |
| MM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
 Pronssia |
Shanghai 2006 | 100 m rintauinti | |
| EM-kilpailut (pitkä rata) | |||
| Kultaa |
Eindhoven 2008 | 100 m rintauinti | |
| Kultaa |
Budapest 2010 | 100 m rintauinti | |
| Hopeaa |
Budapest 2006 | 100 m rintauinti | |
| Hopeaa |
Eindhoven 2008 | 50 m rintauinti | |
| Hopeaa |
Eindhoven 2008 | 200 m rintauinti | |
| Hopeaa |
Budapest 2010 | 200 m rintauinti | |
| EM-kilpailut (lyhyt rata) | |||
| Kultaa |
Szczecin 2011 | 100 m rintauinti | |
| Pronssia |
Helsinki 2006 | 100 m rintauinti | |
| Pronssia |
Szczecin 2011 | 50 m rintauinti | |
Alexander Dale Oen (21. toukokuuta 1985 Rong, Øygarden, Norja – 30. huhtikuuta 2012 Flagstaff, Arizona, Yhdysvallat[1]) oli norjalainen uimari.[2] Hän on rintauinnin olympiamitalisti, maailmanmestari ja kolminkertainen Euroopan-mestari.[3]
Dale Oen sijoittui junioreiden EM-kilpailuissa Glasgow’ssa 2003 toiseksi 100 metrin rintauinnissa. Montrealin MM-kilpailuissa 2005 hän oli samassa lajissa seitsemäs. Vuonna 2006 hän sai 100 metrin rintauinnissa pronssia Shanghain lyhyen radan MM-kilpailuissa ajalla 59,16, hopeaa Budapestin pitkän radan EM-kilpailuissa ajalla 1.00,63 ja pronssia Helsingin lyhyen radan EM-kisoissa ajalla 58,70. Melbournen MM-kilpailuissa 2007 hän sijoittui samassa lajissa kahdeksanneksi.[3]
Dale Oen voitti 100 metrin rintauinnin Euroopan-mestaruuden Eindhovenissa 2008 ajalla 59,76. Hän sai lisäksi hopeaa 50 metrin rintauinnissa ajalla 27,53 ja 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.09,74. Saman vuoden Pekingin olympialaisissa hän sai hopeaa 100 metrin rintauinnissa ajalla 59,20. Hän voitti toistamiseen 100 metrin rintauinnin Euroopan-mestaruuden Budapestissa 2010 ajalla 59,20 ja sai lisäksi hopeaa 200 metrin rintauinnissa ajalla 2.09,68.[3]
Dale Oen voitti 100 metrin rintauinnin maailmanmestaruuden Shanghaissa 2011 ajalla 58,71[4]. 50 metrin rintauinnissa hän oli viides. Saman vuoden Szczecinin lyhyen radan EM-kilpailuissa hän voitti 100 metrin rintauinnin ja sijoittui 50 metrin rintauinnissa kolmanneksi.[3] Hänet valittiin Norjan vuoden urheilijaksi.[5]
Dale Oen kuoli 30. huhtikuuta 2012 sydämenpysähdykseen harjoitusleirillä Yhdysvalloissa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Yle
- ↑ Alexander Dale Oen sports-reference.com. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d Dale Oen, Alexander swimrankings.net. Viitattu 22.8.2010. (englanniksi)
- ↑ Dale Oen hätyytteli ME-tulosta MM-altaassa Yle Uutiset. 25.7.2011. Viitattu 25.7.2011.
- ↑ Dale Oen ble årets idrettsnavn nrk.no. Viitattu 24.11.2012. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Alexander Dale Oen dies after cardiac arrest at training camp The Guardian. 1.5.2012. Viitattu 1.5.2012. (englanniksi)
|
1973: John Hencken | 1975: David Wilkie | 1978: Walter Kusch | 1982: Steve Lundquist | 1986: Victor Davis | 1991: Norbert Rózsa | 1994: Norbert Rózsa | 1998: Frederik Deburghgraeve | 2001: Roman Sludnov | 2003: Kōsuke Kitajima | 2005: Brendan Hansen | 2007: Brendan Hansen | 2009: Brenton Rickard | 2011: Alexander Dale Oen | 2013: Christian Sprenger | 2015: Adam Peaty | 2017: Adam Peaty | 2019: Adam Peaty | 2022: Nicolò Martinenghi | 2023: Qin Haiyang | 2024: Nic Fink |