Ap- ja Bp-tähdet
Ap- ja Bp-tähdet ovat spektriluokkiin A ja B kuuluvia kemiallisesti poikkeavia tähtiä (engl.chemically peculiar stars, mistä tulee "p"), joiden spektristä erottuu ylimäärin eräitä metalleja kuten strontiumia, kromia ja europiumia. Lisäksi praseodyymiä ja neodyymiä havaitaan usein huomattavan suuria määriä. Nämä tähdet pyörivät paljon hitaammin kuin tyypilliset A- ja B-tyypin tähdet.
Magneettisuus
Näillä tähdillä on poikkeuksellisen voimakas magneettikenttä. Tähden HD 215441 tapauksessa se on 33,5 kG (3,35 T)[1] Ap-tähtien magneettikenttä on tyypillisesti muutamasta kilogaussista kymmeniin kilogausseihin. Kenttä näyttäisi olevan yksinkertainen magneettinen dipoli. Koska sen navat eivät ole pyörimisakselin suuntaisia, tähden pyöriminen aiheuttaa ajoittaista vaihtelua kentän voimakkuudessa.[2]
On esitetty kaksi teoriaa selittämään nämä voimakkaat magneettikentät. Ensimmäinen on ns. fossiilisen kentän hypoteesi, jonka mukaan kyse on tähtienvälisen aineen magneettikentästä, joka on jäänyt muodostuvan tähden "vangiksi". Tämä ei kuitenkaan selitä miksi vain pienellä osalla A-tyypin pääsarjan tähdistä havaitaan tälläisiä kenttiä. Toinen selityksen mukaan tähden ydin toimii dynamon tavoin, mutta tämä ei selitä tähden pyörimisakselin ja magneettikentän napojen eroa, joka aiheuttaa kentän vaihtelua.[3]
Lähteet
- ↑ Babcock, Horace W.: The 34-KILOGAUSS Magnetic Field of HD 215441. Astrophysical Journal, 1960, nro 132, s. 521. doi:10.1086/146960 Bibcode:1960ApJ...132..521B
- ↑ Lanstreet J.D. et al: Searching for links between magnetic fields and stellar evolution: II. The evolution of magnetic fields as revealed by observations of Ap stars in open clusters and associations. Astronomy and Astrophysics, 2007, 470. vsk, nro 2, s. 685. doi:10.1051/0004-6361:20077343 Bibcode:2007A&A...470..685L
- ↑ David F. Gray: The Observation and Analysis of Stellar Photospheres, s. 13–. Cambridge University Press, 17 November 2005. ISBN 978-0-521-85186-2 Teoksen verkkoversio.