Saamenpuku

Saamelaisnainen gakti yllään

Saamenpuku (pohjoissaameksi gákti) on saamelaisten kansallisista tunnuksista näkyvin. Se on alkuperältään kansanpuku, jonka käyttö ei ole missään historian vaiheessa katkennut. Nykyisin saamenpukua käytetään suurimmaksi osaksi vain juhlapukuna

2000-luvun saamelaisten arkipukeutuminen ei juuri eroa suomalaisten pukeutumisesta, mutta länsimaisten vaatteiden lisäksi lähes jokaiselta saamelaiselta löytyy myös saamenpuku.^lähde?, joka puetaan päälle tärkeisiin tilaisuuksiin. Saamenpuvulla saamelainen edustaa omaa sukuaan, aluettaan ja kansaansa. Suomen puolella on käytössä viisi saamenpuvun päämallia: Tenonvarren, Enontekiön-Koutokeinon, Sodankylän/Vuotson, Inarin ja Koltta­saamelainen puku.

Pukuja valmistetaan nykyisin monenlaisista materiaaleista (verka-, puuvilla- ja tekokuitukankaista, silkistä ja jopa pitsistä) ja eri väreissä. Oleellista on kuitenkin aina oman saamelaisryhmän, alueen tai jopa suvun mallin säilyttäminen. Ei siis ole samantekevää, minkälaista pukua, lakkia tai vyötä käytetään. Mallit, värit ja koristenauhojen sommittelu kertovat kantajansa saamelaisryhmän, usein suvunkin.

Tyypilliset värit puvuissa ovat keltainen, punainen ja sininen. Keski- ja Itä-Lapin sekä paikoin Ruijan suomenkielinen, mutta osin saamelaisperäinen väestö käytti samantapaista, tosin lähes koristelematonta vaatepartta työasunaan tunturissa 1950-60-luvuille saakka. Lapin tuntija, kirjailija Yrjö Kokko kertoo kirjassaan Sudenhampainen kaulanauha, että saamenpuvun housut voivat olla myös parkitusta poronnahasta tehdyt ja voidellut saijavoiteella, jolloin niillä saattoi istua lumessakin esimerkiksi kesken hiihtomatkan.^lähde?

Saamelaisten lipussa käytetään samoja värejä kun saamenpuvuissa.

Saamenpuku Suomessa

Kolttasaamelainen puku

Nuoria kolttanaisia päässään perinteinen naimattoman tytön päähine peeʹrvesǩ.

Kolttasaamelaisten pukua käytetään Inarin itäosissa, Sevetti­järven ja Nellimin alueilla.

Kolttasaamelaisen naisen puku on lähellä karjalaisen naisen kansallispukua. Siihen kuuluu siviilisäädyn mukaan määräytyvä lakkimalli, sarafaanihame ja helmikoristeltu vyö. Myöskin lakki on koristeltu helmin. Kolttasaamelaisen miehen pukua on kehitetty viime vuosina ja se näyttää kehittyvän muiden saamelaisryhmien miesten pukumallien suuntaan. Kolttasaamelaisten miesten perinteisestä pukuparresta parhaiten on säilynyt nelikolkkainen ketun nahasta valmistettava talvilakki.

Erkki Lumisalmi ja Veikko Feodoroff kolttamiehen puvussa.

Helmikirjonta on kolttasaamelaisten perinteinen koristelutapa, jossa pienet lasihelmet ommellaan koristeellisiksi kuvioiksi yleensä punaiselle veralle. Osaan kirjontamalleista on saatu vaikutteita ortodoksisesta uskonnosta, kuten risti- ja kirkkokuvioita. Eri kolttasuvuilla on ollut omat kirjontamallinsa, mutta nykyisin ne ovat sekoittuneet kaikille yhteisiksi koristemalleiksi. Helmikirjonnalla koristellaan mm. päähineet, vyöt, poron juhlavaljaat ja erilaiset sisnatyöt.

Enontekiön puku

Enontekiöläinen pukumalli.

Enontekiön puku on sama, mitä käytetään Norjan Koutokeinon alueella.

Puku on koristeellisin Suomen saamelaisalueen puvuista. Se koristellaan koristenauhoilla, joiden määrä, materiaali ja väritysvaihtelevat aikakaudelle ominaisten koristelutyylien, koristenauhojen saatavuuden sekä puvun ompelijan ja käyttäjän mieltymysten mukaan. Eri ompelijoilla on itse kullakin omat koristelutyylinsä, joiden perusteella pukuihin perehtyneet henkilöt voivat helposti tunnistaa ompelijan. Aikaisemmin puvuista pystyi koristelun perusteella näkemään, mihin sukuun puvun käyttäjä kuului.

Inarinsaamelainen puku

Ilmari Mattus inarinsaamelaisten puvussa.

Inarinsaamelaisen puvun samankaltaisuutta löytyy eniten Norjan Varanginvuonon ja Sodankylän/Vuotson saamenpuvuista, mutta sitä käytetään yleisimmin Inarin kunnan alueella, lähinnä Inarin­järven ympäristössä.

Puvun pohjavärinä on musta tai tummansininen, mutta materiaalien saatavuus on vaikuttanut osaltaan pohjavärien valintaan. Aikaisemmin käytettiin myös harmaita sarkapukuja. Yleensä Inarin puku ommellaan verasta tai sarasta, mutta nykyään myös satiinista ja sametista. Suvuissa kulkevat perinteet ja ompelijoiden oma koristelutyyli heijastuvat Inarin puvuissa, ja koristeverkojen määräkin on asettanut tietyn rajansa puvun koristelussa.

Sodankylän/Vuotson puku

Nykyiset Sodankylän saamelaiset ovat lähtöisin Koutokeinon, Enontekiön ja Kaare­suvannon alueilta. Saamelaisten muuton uusille alueille aiheuttivat rajasulut, 1852 Suomen ja Norjan sekä 1889 Suomen ja Ruotsin välillä. Laidunahtaus pakotti porosaamelaisia etsimään laidunalueita uusilta seuduilta, näin osa heistä muutti poroineen Sodankylän pohjoisosaan Sompioon. Alkuaikojen liikkuvasta poropaimentolaisuudesta mukauduttiin pikkuhiljaa asumaan yhtä asuinpaikkaa, jolloin liikkuminen rajoittui pienemmälle alalle. Muuttotaustansa vuoksi heidän vaatetuksestaan voi löytää samoja piirteitä, joita oli lähtöalueen saamelaisilla 1800-luvun lopussa.

Utsjoen puku

Utsjoen pukua käytetään koko Tenojoen vesistöalueella molemmin puolin rajaa sekä joillakin alueilla Inarin kunnan puolella.

Utsjoen puku on Suomessa käytettävistä puvuista vähiten koristeltu. Tavallisin väri on sininen, mutta myös valkoisten, punaisten ja vihreiden pukujen käyttö on yleistynyt. Mustat, tummansiniset ja valkoiset puvut olivat yleisiä silloin, kun pukuja vielä ommeltiin sarasta.

Saamenpuku muissa maissa

Eteläsaamelaisten puku

Eteläsaamelaisia pukuja museossa.

Eteläsaamelaisten pukua käytetään pohjoisesta lukien Västerbottenin läänistä Taalainmaan lääniin asti sekä vastaavalla alueella Norjan puolella. Puvusta on useita alueellisia variaatioita.

Luulajansaamelaisten puku

Luulajansaamelainen Lars Filip Paulsen luulajansaamelaisessa puvussa.

Luulajansaamelaista pukua käytetään Ruotsin Jokimukassa ja Jällivaarassa sekä Norjan Tysfjordissa.

Luulajansaamelaisten puku on viimeisten vuosisatojen aikana muuttunut ainoastaan yksityiskohdiltaan tai siten, että jotkin puvunosat ovat jääneet pois käytöstä ja korvattu ostetuilla vaatteilla. Aiemmin kun pukua käytettiin arkipäiväisesti käytettiin talvisaikaan poronturkkeja. Kesäaikaan oli tavallista pitää poronnahkaista saamenpukua (ruots. kolt). Myös sarasta tehtyjä arki- ja talvipukuja. Myös verkaa ja kotona valmistettuja koko- tai puolivillakankaita käytettiin materiaalina. Nykyään saatetaan käyttää myös muita kankaita. Nykyään monet pitävät nahasta tehtyä pukua sekä turkkia hienompana kuin kankaasta tehty puku, mutta ne ovat harvinaisempia ja vaativat tekijältään suurempia tietoja ja taitoja, sillä ne on tehtävä kokonaan käsin.

Luulajansaamelaisessa puvussa, materiaalista riippumatta, on v-aukko rintamuksen kohdalla, joka on yhteistä muillekin saamenpuvuille Jokimukasta etelään. aukon kohdalla on rintakangas (ruots. barmkläde), joka suojaa niskaa ja rintaa. Se on tehty kankaasta, valkoisesta poronnahasta ja usein koristeltu tinalangalla. Puku on samantyyppinen sekä lapsilla että aikuisilla että miehillä ja naisilla. Miehen puku on kuitenkin lyhyempi kuin naisilla ja niissä on kaulus. Väreissä ja mallissa voi olla vaihtelua. Puvun kanssa käytetään kudottua vyötä.

Luulajansaamelaisia naistenmyssyjä.

Luulajansaamelaiselle asulle on ominainen tinalangalla kirjottu myssy. Myssyn alla voidaan pitää kaulahuivia suojaamassa korvia.

Katso myös

• Saamelaiset

Kirjallisuutta

• Jomppanen, Karen: Lapin käsitöitä: Sami kiehtatuojik. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-10694-1
• Laiti, Petteri ym. (toim.): Suomen saamelaispuvut. Inari: Sámi Duodji, 2010. ISBN 978-952-92-7043-9 Teksti kolmella saamelaiskielellä ja suomeksi.

Aiheesta muualla

• Aikio, Áile: Gákti – sukujen puku 27.02.2018. Fáktalávvu. Viitattu 24.04.2018.
• Saamenpuvulle vaaditaan kunnioitusta 11.3.2010. Yle Uutiset. Viitattu 10.4.2010.
• Sámi gákti – Saamen puku kertoo monta asiaa 21.01.2009. Sámediggi-Saamelaiskäräjät. Viitattu 10.11.2011.
• Yleistä tietoa puvuista Sámi Duodji Ry. Viitattu 10.11.2011.
• Kirsi Kangas: Puku kuin käyntikortti. Saariselkä-uutiset 2006.
• Kooste saamenpukurauhan perusteluista.