Ero sivun ”Irtolaislainsäädäntö” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Katso myös: luokka |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Irtolaislaki''' (17.1.1936/57) oli Suomessa vuonna [[1936]] säädetty |
'''Irtolaislaki''' (17.1.1936/57) oli Suomessa vuonna [[1936]] säädetty ja vuosina 1937–1986 voimassa ollut laki, joka koski irtolaisten hoitoa ja valvontaa yhteiskunnassa. Irtolaisen määritelmä sisältyi lakiin ja tämän määritelmän mukaan irtolaisella tarkoitettiin esimerkiksi yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneitä, [[Prostituutio|prostituoituja]] tai [[Kerjääminen|kerjäläisiä]]. |
||
Irtolaislain nojalla henkilö voitiin saattaa ns. irtolaisvalvonnan alaiseksi. Tämä tarkoitti, että henkilölle voitiin antaa määräyksiä mm. hänen asuinpaikastaan. Irtolaiset merkittiin erityiseen irtolaisrekisteriin. Mikäli valvonta ei tehonnut, irtolaisia saatettiin lähettää määräajaksi [[työlaitos|työlaitokseen]]. Erityistä irtolaislain soveltamisessa oli, että täytäntöönpanoon ei tarvittu tuomioistuimen päätöstä, vaan työlaitokseen voitiin lähettää hallinto-oikeudellisella päätöksellä. |
Irtolaislain nojalla henkilö voitiin saattaa ns. irtolaisvalvonnan alaiseksi. Tämä tarkoitti, että henkilölle voitiin antaa määräyksiä mm. hänen asuinpaikastaan. Irtolaiset merkittiin erityiseen irtolaisrekisteriin. Mikäli valvonta ei tehonnut, irtolaisia saatettiin lähettää määräajaksi [[työlaitos|työlaitokseen]]. Erityistä irtolaislain soveltamisessa oli, että täytäntöönpanoon ei tarvittu tuomioistuimen päätöstä, vaan työlaitokseen voitiin lähettää hallinto-oikeudellisella päätöksellä. |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
[[Kalle Päätalo]] kertoo kirjassaan ''Täysi tuntiraha'' mielisairaan isänsä Hermannin lähettämisestä Pelsonsuon varavankilaan n. [[1935]]. Tämä johtui siitä, että häntä pidettiin työtä vieroksuvana, ei mielisairaana. Irtolaislaki olisi mahdollistanut tällaisen toimenpiteen. Irtolaislaki ei tässä kuvatussa muodossa kuitenkaan tuolloin ollut vielä voimassa. |
[[Kalle Päätalo]] kertoo kirjassaan ''Täysi tuntiraha'' mielisairaan isänsä Hermannin lähettämisestä Pelsonsuon varavankilaan n. [[1935]]. Tämä johtui siitä, että häntä pidettiin työtä vieroksuvana, ei mielisairaana. Irtolaislaki olisi mahdollistanut tällaisen toimenpiteen. Irtolaislaki ei tässä kuvatussa muodossa kuitenkaan tuolloin ollut vielä voimassa. |
||
Sosiaalihuollon kehittyessä irtolaislainsäädäntö menetti merkityksensä, ja se kumottiin vuoden [[1987]] alusta päihdehuoltolain säätämisen yhteydessä. |
Irtolaisasioista oli säädöksiä myös ennen tätä lakia. Laki korvasi 2. huhtikuuta 1883 annetun asetuksen irtolaisista sekä eräitä muita säädöksiä. Sosiaalihuollon kehittyessä irtolaislainsäädäntö menetti merkityksensä, ja se kumottiin vuoden [[1987]] alusta päihdehuoltolain säätämisen yhteydessä. Tällöin voimaan tullut [[päihdehuoltolaki]] (41/1986) kumosi vuoden 1936 irtolaislain ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset ja lisäykset. |
||
Irtolaisasioista oli säädöksiä myös ennen tätä lakia. Laki korvasi 2. huhtikuuta 1883 annetun asetuksen irtolaisista sekä eräitä muita säädöksiä. |
|||
[[Päihdehuoltolaki]] (41/1986) kumosi vuoden 1936 irtolaislain ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset ja lisäykset. |
|||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
Versio 15. joulukuuta 2013 kello 21.05
Irtolaislaki (17.1.1936/57) oli Suomessa vuonna 1936 säädetty ja vuosina 1937–1986 voimassa ollut laki, joka koski irtolaisten hoitoa ja valvontaa yhteiskunnassa. Irtolaisen määritelmä sisältyi lakiin ja tämän määritelmän mukaan irtolaisella tarkoitettiin esimerkiksi yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneitä, prostituoituja tai kerjäläisiä.
Irtolaislain nojalla henkilö voitiin saattaa ns. irtolaisvalvonnan alaiseksi. Tämä tarkoitti, että henkilölle voitiin antaa määräyksiä mm. hänen asuinpaikastaan. Irtolaiset merkittiin erityiseen irtolaisrekisteriin. Mikäli valvonta ei tehonnut, irtolaisia saatettiin lähettää määräajaksi työlaitokseen. Erityistä irtolaislain soveltamisessa oli, että täytäntöönpanoon ei tarvittu tuomioistuimen päätöstä, vaan työlaitokseen voitiin lähettää hallinto-oikeudellisella päätöksellä.
Kalle Päätalo kertoo kirjassaan Täysi tuntiraha mielisairaan isänsä Hermannin lähettämisestä Pelsonsuon varavankilaan n. 1935. Tämä johtui siitä, että häntä pidettiin työtä vieroksuvana, ei mielisairaana. Irtolaislaki olisi mahdollistanut tällaisen toimenpiteen. Irtolaislaki ei tässä kuvatussa muodossa kuitenkaan tuolloin ollut vielä voimassa.
Irtolaisasioista oli säädöksiä myös ennen tätä lakia. Laki korvasi 2. huhtikuuta 1883 annetun asetuksen irtolaisista sekä eräitä muita säädöksiä. Sosiaalihuollon kehittyessä irtolaislainsäädäntö menetti merkityksensä, ja se kumottiin vuoden 1987 alusta päihdehuoltolain säätämisen yhteydessä. Tällöin voimaan tullut päihdehuoltolaki (41/1986) kumosi vuoden 1936 irtolaislain ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset ja lisäykset.
Katso myös
