Ero sivun ”Hätäaputyöt” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p w |
lisää hannikaisen artikkelista |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Hätäaputyöt''' ovat ruumiillista työtä, jota [[kunta|kunnat]] järjestivät työttömille suuren [[työttömyys|työttömyyden]] vallitessa. Niistä maksettiin noin kaksikymmentä prosenttia pienempää palkkaa kuin vapaiden markkinoiden töissä kouluttamattomille sekatyömiehille.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Työvoimakoulutuksen työllistämisvaikutukset | Osoite = http://www.vtv.fi/chapter_images/5080_972005_netti.pdf | Selite = s.17; lähteenä Lilja et al. 1990 | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Valtiontalouden tarkastusvirasto| Viitattu = 10.6.2007 | Kieli = }}</ref> |
'''Hätäaputyöt''' ovat ruumiillista työtä, jota [[kunta|kunnat]] järjestivät työttömille suuren [[työttömyys|työttömyyden]] vallitessa. Niistä maksettiin noin kaksikymmentä prosenttia pienempää palkkaa kuin vapaiden markkinoiden töissä kouluttamattomille sekatyömiehille.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Työvoimakoulutuksen työllistämisvaikutukset | Osoite = http://www.vtv.fi/chapter_images/5080_972005_netti.pdf | Selite = s.17; lähteenä Lilja et al. 1990 | Ajankohta = 2005 | Julkaisija = Valtiontalouden tarkastusvirasto| Viitattu = 10.6.2007 | Kieli = }}</ref> |
||
Suomessa hätäaputöitä tehtiin |
Suomessa hätäaputöitä tehtiin paljon katovuosina [[1860-luku|1860-luvulla]], muun muassa [[Riihimäki|Riihimäen]] ja [[Pietari (kaupunki)|Pietarin]] välistä [[rautatie]]tä rakennettiin hätäaputöinä.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Suomen kuvataiteen kultakausi 1865-1910 | Osoite = http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kultakausi/ekausi.htm| Selite = | Ajankohta = 1998 | Julkaisija = Kuvasto ry. / Opetushallitus | Viitattu = 10.6.2007 | Kieli = }}</ref> [[1930-luvun lama]]vuosina hätäaputöiden perinnettä jatkettiin siksikin, että yleinen mielipide vastusti ihmisten totuttamista avustusten varassa elämiseen. Sotien jälkeenkin tämä niin sanottu ”työlinja” säilyi keskeisenä ratkaisuna työttömyysongelmaan, joka 1950-luvulla oli etupäässä maaseudun metsätyömiesten ja kaupunkien rakennustyömiesten talvityöttömyyttä.<ref name="HäggmanAnttila2010">Matti Hannikainen: ''Lapionvarresta näyttöpäätteelle'', s. 67–69 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. ''[http://books.google.com/books?id=PZOhXwAACAAJ Suomalaisen arjen suuri tarina]''. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.</ref> |
||
Tyypillisesti hätäaputyöt ovat olleet tienrakennusta, torien kiveämistä ja radan rakennusta tai siistimistä, joskus myös suo-ojien kuokkimista [[ojitus|suon kuivattamiseksi]] metsämaaksi tai peltoviljelyä varten. |
Tyypillisesti hätäaputyöt ovat olleet tienrakennusta, torien kiveämistä ja radan rakennusta tai siistimistä, joskus myös suo-ojien kuokkimista [[ojitus|suon kuivattamiseksi]] metsämaaksi tai peltoviljelyä varten. Hätäapu- eli työttömyystöillä rakennettiin etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen uutta [[infrastruktuuri]]a kuten vesi- ja viemäriputkistoja, satamia, maanteitä ja katuja.<ref name="HäggmanAnttila2010"/> |
||
Hätäaputöiden käyttö jatkui ajoittaisena aina [[1960-luku|1960-luvulle]] [[työttömyyskorvaus]]järjestelmän syntyyn asti. Kun työttömyystöiden avulla Suomen infrastruktuuri nopeasti koheni tavoitellulle tasolle, alkoi sopivia työkohteita olla yhä vähemmän. Elintason nopean kasvun myötä siirtotyömaiden olot ja tilapäistyöt eivät enää houkutelleet, mikä osaltaan johti maaseudun väestön muuttoliikkeeseen vakituisten töiden perässä kohti etelän kaupunkeja ja [[Ruotsi]]a.<ref name="HäggmanAnttila2010"/> |
|||
==Hätäaputöitä== |
==Hätäaputöitä== |
||
Versio 13. joulukuuta 2013 kello 19.06
Hätäaputyöt ovat ruumiillista työtä, jota kunnat järjestivät työttömille suuren työttömyyden vallitessa. Niistä maksettiin noin kaksikymmentä prosenttia pienempää palkkaa kuin vapaiden markkinoiden töissä kouluttamattomille sekatyömiehille.[1]
Suomessa hätäaputöitä tehtiin paljon katovuosina 1860-luvulla, muun muassa Riihimäen ja Pietarin välistä rautatietä rakennettiin hätäaputöinä.[2] 1930-luvun lamavuosina hätäaputöiden perinnettä jatkettiin siksikin, että yleinen mielipide vastusti ihmisten totuttamista avustusten varassa elämiseen. Sotien jälkeenkin tämä niin sanottu ”työlinja” säilyi keskeisenä ratkaisuna työttömyysongelmaan, joka 1950-luvulla oli etupäässä maaseudun metsätyömiesten ja kaupunkien rakennustyömiesten talvityöttömyyttä.[3]
Tyypillisesti hätäaputyöt ovat olleet tienrakennusta, torien kiveämistä ja radan rakennusta tai siistimistä, joskus myös suo-ojien kuokkimista suon kuivattamiseksi metsämaaksi tai peltoviljelyä varten. Hätäapu- eli työttömyystöillä rakennettiin etenkin Itä- ja Pohjois-Suomeen uutta infrastruktuuria kuten vesi- ja viemäriputkistoja, satamia, maanteitä ja katuja.[3]
Hätäaputöiden käyttö jatkui ajoittaisena aina 1960-luvulle työttömyyskorvausjärjestelmän syntyyn asti. Kun työttömyystöiden avulla Suomen infrastruktuuri nopeasti koheni tavoitellulle tasolle, alkoi sopivia työkohteita olla yhä vähemmän. Elintason nopean kasvun myötä siirtotyömaiden olot ja tilapäistyöt eivät enää houkutelleet, mikä osaltaan johti maaseudun väestön muuttoliikkeeseen vakituisten töiden perässä kohti etelän kaupunkeja ja Ruotsia.[3]
Hätäaputöitä
Katso myös
Lähteet
- ↑ Työvoimakoulutuksen työllistämisvaikutukset (s.17; lähteenä Lilja et al. 1990) 2005. Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 10.6.2007.
- ↑ Suomen kuvataiteen kultakausi 1865-1910 1998. Kuvasto ry. / Opetushallitus. Viitattu 10.6.2007.
- ↑ a b c Matti Hannikainen: Lapionvarresta näyttöpäätteelle, s. 67–69 teoksessa Kai Häggman; Anu-Hanna Anttila. Suomalaisen arjen suuri tarina. Werner Söderström; 2010. ISBN 978-951-0-36732-2.