Ero sivun ”Puolan malja” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Luokka, linkki osuvampaan kohtaan. |
+kuvat |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Rehbinder.jpg|thumb|Robert Henrik Rehbinder]] |
|||
[[Tiedosto:J J Nervander.jpg|thumb|Johan Jacob Nervander]] |
|||
'''Puolan malja''' on nimitys [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1830 tapahtuneelle poliittiselle skandaalille, jossa ylioppilaiden väitettiin kohottaneen maljan Venäjää vastaan kapinoiville puolalaisille. |
'''Puolan malja''' on nimitys [[Helsinki|Helsingissä]] vuonna 1830 tapahtuneelle poliittiselle skandaalille, jossa ylioppilaiden väitettiin kohottaneen maljan Venäjää vastaan kapinoiville puolalaisille. |
||
Versio 12. joulukuuta 2013 kello 12.36
Puolan malja on nimitys Helsingissä vuonna 1830 tapahtuneelle poliittiselle skandaalille, jossa ylioppilaiden väitettiin kohottaneen maljan Venäjää vastaan kapinoiville puolalaisille.
Puolan kapina oli vuoden 1830 lopussa noussut koko Euroopan puheenaiheeksi. Venäjän keisari Nikolai I pelkäsi kumouksen leviävän, minkä seurauksena myös Suomen viranomaiset pitivät tavallistakin tiukemmin silmällä kaikkea vähänkin epäilyttävää toimintaa. Joulukuun 16. joukko ylioppilaita oli juhlinut pro gradu -koetuloksiaan Mennin kahvilassa Helsingin Aleksanterinkadulla ja tilaisuudessa oli kohotettu ”puolalainen malja”.[1] Matematiikan dosentti Claes Albert Tulindberg ilmiantoi osalliset muutamia kuukausia jälkeenpäin ja kertoi joukossa olleen myös kaksi yliopiston opettajaa, J. L. Runeberg ja J. J. Nervander. Pahojen kielten mukaan ilmiannon syynä oli se, että Nervander oli Tulindbergin kilpailija avointa matematiikan apulaisprofessuuria haettaessa.[2] Kireässä ilmapiirissä tapaus sai suhteettoman huomion ja siitä raportoitiin itselleen keisarille. Tapauksen pelättiin asettavan suomalaisten lojaaliuden tsaarinvallalle epäilyksenalaiseksi, joten siihen reagoitiin tiukasti.[1] Ministerivaltiosihteeri ja yliopiston vt. kansleri Robert Henrik Rehbinder matkusti Pietarista Helsinkiin tutkimaan tapausta. Hänen kuulusteluissaan Nervander kiisti edes olleensa paikalla ja Runeberg keksi selittää kyseessä olleen väärinkäsitys. Hän sanoi ylioppilaiden kutsuvan lasin viimeistä juomatilkkaa ”puolalaiseksi”. Lisäksi kaikki läsnäolleet väittivät Tulindbergin olleen niin tukevassa humalassa, ettei hän olisi voinut seurata tilannetta kovinkaan tarkasti. Rehbinder hyväksyi selitykset ja lopulta Pietarista vaadittiin vain rehtoria antamaan julkinen varoitus osallisille.[2] Rehbinder sanoi myöhemmin tapausta kanslerikautensa vaikeimmaksi.[1]
Vaikka ylioppilaspiireissä tunnettiinkin yleisesti jonkinlaista sympatiaa kapinoivia puolalaisia kohtaan, kyseessä tuskin oli kovin vakava poliittinen kannanotto vaan pikemminkin kiinnostuksen ilmaiseminen maailmantapahtumiin.[1]