Ero sivun ”Kid Congo Powers” versioiden välillä
Uusi artikkeli, henkilö mallinne muusikosta, kuvia, lähteitä, tekstiä. |
(ei mitään eroa)
|
Versio 27. lokakuuta 2024 kello 01.42
| Kid Congo Powers | |
|---|---|
 Kid Congo Powers |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Brian Tristan |
| Syntynyt | 27. maaliskuuta 1959 (ikä 65) La Puente, Los Angeles, Yhdysvallat |
| Ammatti | Muusikko, laulaja, lauluntekijä, kitaristi, tuottaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Kid Congo Powers |
| Laulukielet | englanti, espanja |
| Aktiivisena | 1979–nykyhetkeen |
| Tyylilajit | alternative rock, post-punk, Punk rock, garage rock |
| Soittimet | kitara |
| Yhtyeet | Nick Cave and the Bad Seeds, The Cramps, Julee Cruise, The Gun Club, Kid Congo & The Pink Monkey Birds, |
| Levy-yhtiöt |
Mute Records In The Red, |
| Aiheesta muualla | |
| www.kidcongopowers.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Kid Congo Powers on yhdysvaltalainen muusikko, kitaristi, laulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten yhtyeistä Nick Cave and the Bad Seeds, The Cramps, The Gun Club, sekä hänen johtamasta Kid Congo & The Pink Monkey Birds-yhtyeestä.
Hän teki musiikkia myös Twin Peaks TV sarjan tunnussävelmästä tunnetun laulajan Julee Cruisen kanssa ja perusti nuorena myös Ramones-yhtyeen ensimmäisen fanikerhon.[1] Kid Congo Powers on myös seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajava aktivisti.[2]
Ura
Varhaiset vuodet
Kid Congo Powers syntyi nimellä Brian Tristan (27. maaliskuuta 1959) La Puente -nimisessä esikaupungissa, Los Angelesissa, Yhdysvalloissa. Hän kasvoi toisen sukupolven meksikolais-amerikkalaisessa perheessä ja kuunteli nuorena meksikolaista musiikkia. [1]Hänen varhaisimpia vaikutteitaan oli eteläisen Kalifornian Chicano-rockbändi Thee Midniters.[2] Nuoruusvuosinaan hänestä tuli glam rock -fani, viettäen iltojaan Rodney Bingenheimerin kuuluisassa English Discossa, Hollywoodissa. Hän ihaili erityisesti David Bowieta.[3]
Vuonna 1976 Powers löysi punk rockin ja hänestä tuli nuorena niin pakkomielteinen Ramones fani, että hän perusti heidän ensimmäisen fanikerhon, ja julkaisi Ramones aiheista fanzine-lehteä. [1]Matkustettuaan New Yorkiin, nähdäkseen Ramonesin keikalla, hän ystävystyi Lydia Lunchin kanssa,[1] joka kannusti häntä soittamaan kitaraa.[4]
Powers palasi Los Angelesiin ja ystävänsä Jeffrey Lee Piercen kanssa hän perusti bändin nimeltä Creeping Ritual, josta kehittyi nopeasti The Gun Club. Jeffrey Lee Pierce opetti Powersille kitaransoiton alkeita avoimella virityksellä, ja he kirjoittivat yhdessä varhaisen Gun Club klassikon "For the Love of Ivy" josta tuli yksi yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.[1] Bändi keikkaili ahkerasti Los Angelsissa, mutta vuonna 1980, Powers erosi Gun Clubista yllättäen, juuri ennen kuin he saivat levytyssopimuksen, koska hän oli saanut kutsun soittaa kitaraa The Crampsissa.[5][1]
The Cramps (1980-1983)
Powers suostutettiin liittymään Crampsiin sen jälkeen, kun yhtyeen alkuperäinen kitaristi Bryan Gregory lähti ryhmästä. Powers liittyi mukaan joulukuussa 1980 ja hän sai taiteilijanimensä yhtyeen laulajalta, Lux Interiorilta, jolla oli Santeria-kynttilöitä, joissa luki ’Jos sytytät tämän kynttilän, Congon voimat (Congo powers) paljastuvat sinulle.’ Ja Lux sanoi: Tuossa on nimesi, suoraan siinä.’[3]
Kid Congo Powersin aikainen The Cramps teki kiivaasti kiertueita ympäri maailmaa ja ensimmäinen keikka, jonka hän soitti The Crampsin kanssa, oli Englannissa, Lontoon Lyceum salissa.[1] Kid Congo Powers soitti komppikitaraa pian Crampsin toisella albumilla, vuoden 1981 Psychedelic Junglella. Tämä oli hänen uran ensimmäinen kokemus studioäänityksistä. He äänittivät albumin jälkeen useita Cramps klassikoita, kuten “Some New Kind of Kick,” “Save It,” ja “She Said” jotka julkaistiin singleinä ja myöhemmin yhtyeen Off The Bone (1983) kokoelmalla.[1]
Vuonna 1981 The Cramps nosti kanteen Miles Copelandin johtamaa levy-yhtiötä, I.R.S. Recordsia vastaan maksamattomista rojalteista; oikeusjuttu esti bändiä julkaisemasta uutta materiaalia kahden vuoden ajan, ja sen seurauksena Kid Congo Powers turhautui bändin toimintaan. Powers alkoi etääntyä bändistä ja hänen huumeidenkäyttö pahensi tilannetta. Kun Cramps lopulta julkaisi uutta musiikkia, he tekivät sen vuoden 1983 Smell of Female livelbumilla, joka äänitettiin kahden keikan aikana New Yorkin, Peppermint Loungessa. Levy jäi Kid Congo Powersin viimeiseksi Cramps levyksi, sillä hän erosi bändistä liittyäkseen takaisin The Gun Clubiin.[1]
The Gun Club ja The Fur Bible (1983-1986)
Powers palasi Gun Clubiin vuonna 1983, tekemällä kiertueen bändin kanssa Australiassa. Gun Club kolmas albumi The Las Vegas Story äänitettiin Los Angelesin Ocean Way -studioilla Hollywoodissa ja julkaistiin vuonna 1984. [1]The Gun Club-yhtye lähti syyskuussa 1984, Euroopan-kiertueelle albumin tukemiseksi, mutta yhtyeen rumpali Terry Graham erosi yhtyeestä kesken kiertueen Pariisin keikan jälkeen. Jotta kiertue saatiin tehtyä loppuun, Grahamin tilalle palkattiin yhtyeen roudari Peter Kablean, joka esiintyi taiteilijanimellä Desi Desperate.
Vuonna 1984 Kid vieraili myös kitaristina Chris D & The Divine Horsemen-yhtyeen Time Stands Still -albumilla. The Gun Club meni tauolle tammikuussa 1985, jolloin Powers, Patricia Morrison ja Desi Desperate perustivat sivuprojektin nimeltä The Fur Bible. Alunperin yhtyeen laulajaksi palkattiin australialaisen Beasts Of Bourbonin laulaja Tex Perkins, mutta tämä erosi yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Kid Congo Powers astui nyt ensimmäistä kertaa urallaan mikrofonin eteen ja ryhtyi yhtyeen laulajaksi.[1]
Fur Bible-yhtye teki yhden Yhdysvaltojen kiertueen Legendary Stardust Cowboyn taustayhtyeenä, mutta päätyi pian studioon äänittämään Jim Thirwellin tuottaman Fur Bible EP:n, jonka julkaisi ranskalainen New Rose levy-yhtiö. Pian levyn julkaisun jälkeen Fur Bible hajosi, kun yhtyeen basisti Patricia Morrison liittyi Sisters of Mercyyn ja Powers kutsuttiin liittymään Nick Cave and the Bad Seeds -yhtyeeseen.
Nick Cave and The Bad Seeds (1986–1996)
Kid Congo Powers soitti kitaraa Nick Cave and the Bad Seedsin Your Funeral My Trial -kiertueella. Powers matkusti Nick Cave & the Bad Seedsin kanssa Berliiniin syyskuussa 1986. Kid Congo Powers saapui Berliiniin muutamaa vuotta ennen Berliinin muurin kaatumista. Vaikka kaupunki oli ollut jaettuna yli kolme vuosikymmentä, Länsi-Berliinillä oli elinvoimainen taide-elämä. Powers uppoutui siihen heti mukaan, osallistuessaan Bad Seeds -yhtyeen jäsenenä Wim Wendersin elokuvaan Wings of Desire. Hän todisti Berliinin muurin kaatumista studiossa, kun he viimeistelivät Tender Prey -albumin äänityksiä.[1]
Tender Prey albumin julkaisun jälkeen yhtye lähti Euroopan kiertueelle, joka ulottui Suomeen asti. Kid Congo Powers nähtiin Caven vierellä Tavastialla, 28 syyskuuta 1988. Powers työskenteli satunnaisesti Gun Clubin kanssa tänä aikana, ja oli myös mukana yhtyeen Mother Juno-albumin äänityksissä Berliinissä. Albumi julkaistiin 19. lokakuuta 1987, Red Rhino Recordsilla. Robin Guthrien (Cocteau Twins) tuottama albumi oli Gun Clubin menestyksekäs paluu, ja se sai positiivista palautetta. Kid Congo Powers huomasi viihtyvänsä paremmin The Gun Clubin riveissä.[6] Tender Prey-kiertueen jälkeen Nick Cave muutti Brasiliaan, Sao Paoloon. Powers asui Caven luona ja osallistui hänen uusien kappaleiden sovittamiseen, Hän soitti kitaraa myös Nick Cave & the Bad Seedsin 1990 julkaistulla The Good Son-albumilla. Pian The Good Son -albumin julkaisun jälkeen, Powers erosi Bad Seedsistä toukokuussa 1990, keskittyäkseen Gun Clubiin.[1]
Gun Clubin viides studioalbumi, Pastoral Hide and Seek, julkaistiin 1. lokakuuta 1990 ja sitä seurasi Divinity-EP, joka julkaistiin elokuussa 1991. Euroopan-kiertueen päätyttyä toukokuussa 1992, Powers jätti bändin keskittyäkseen uuteen projektiinsa, Congo Norvelliin.[1]
Congo Norvell (1990–1998)
Congo Norvell perustettiin vuonna 1990, kun Kid Congo Powers ja laulaja Sally Norvell tapasivat AIDS:ia sairastaneen yhteisen ystävän kuolinvuoteella Los Angelesissa. Kid Congo ja Sally Norvell aloittivat yhteisen sarjan esiintymisiä, joiden tarkoituksena oli kerätä varoja AIDS potilaiden hyväksi.[2] Nämä keikat johtivat levy-yhtiön kiinnostukseen ja sopimukseen. Congo Norvell julkaisi kolme studioalbumia, Music to Remember Him By (1994), The Dope, the Lies, the Vaseline (1995) ja Abnormals Anonymous (1996). Muutaman Los Angelesissa vietetyn vuoden jälkeen bändi muutti New Yorkiin vuonna 1994. He kiersivät myös Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, usein lämmitellen Nick Cave & the Bad Seedsia.[1]
Powers ja Jeffrey Lee Pierce järjestivät muutaman Gun Clubin reunion-keikan vuonna 1996, mutta yhtyeen tarina päättyi samana vuonna Jeffrey Lee Piercen kuolemaan.[1] Se oli merkittävä käännekohta Kidille, joka otti Piercen kuoleman raskaasti, ”Jeffrey oli enemmän kuin pelkkä muusikko, jonka kanssa työskentelin. Hän oli veljeni. Saatoimme riidellä, mutta aina sovimme.”[5]
Knoxville Girls, Kid & Khan, Julee Cruise (1998 - 2011)
Vuonna 1998, Kid Congo Powers liittyi Sonic Youthissa ja Pussy Galoressa rumpuja soittaneen Bob Bertin, sekä Boss Hogg-yhtyeen Jerry Teelin perustamaan Knoxville Girls-bändiin. Knoxville Girls yhtyeen musiikissa kuuli vaikutteita The Crampsin ja The Gun Clubin musiikista.Yhtye keikkaili ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa, sekä julkaisi kaksi albumia Knoxville Girls (1999), In a Paper Suit (1999)
Kid Congo alkoi seurustella elektronista musiikkia tekevän Khanin kanssa, ja he perustivat yhdessä elektronista musiikkia esittäneen duon, Kid & Khan, joka julkaisi studioalbumin Bad English (2004) Albumi sisältää elektronisen version Crampsin vanhasta "Goo Goo Muck" klassikosta. Vuonna 2005, New York Night Train Records julkaisi Kid Congo Powersilta kokoelmalevyn Solo Cholo, joka sisältää kappaleita, joita Powers on äänittänyt vuosien varrella eri artistien kanssa. Tehdessään yhteistyötä Khanin kanssa, hän tapasi myös Twin Peaks TV-sarjan tunnussävelmästä tunnetun laulajan, Julee Cruisen. Kid Congo päätti ryhtyä Julee Cruisen kiertuebändin kitaristiksi.[1] Vuonna 2011, Julee Cruise ja Kid Congo Powers julkaisivat yhdessä San Jose nimisen levyn. Vuonna 2018 Powers soitti slide-kitaraa Giant Sandin albumilla Returns to Valley of Rain.[7]
Myöhempi ura
Kid Congo Powers käynnisti soolouransa kunnolla perustamalla oman yhtyeen Kid Congo & The Pink Monkey Birdsin. Yhtyeen nimi tulee David Bowien kappaleesta Moonage Daydream. Yhtye on julkaissut studioalbumit Philosophy and Underwear (2005), Dracula Boots (2009), Gorilla Rose (2011), Haunted Head (2011), La Arana Es la Vida (2016) sekä That Delicious Vice (2024).
Vuonna 2021, Kid Congo & The Pink Monkey Birds julkaisi neljän kappaleen EP-levyn Swing from the Sean DeLear, joka sisältää presidentti Donald Trumpia kritisoivan kappaleen "I Can't Afford Your Shitty Dreamhouse." Kid Congo on jatkanut säännöllistä kiertue-elämää ja hän esiintyi Pink Monkey Birdsin kanssa myös Suomessa, Helsingin Bar Loosessa, 23.4.2021.[8]
Hän perusti Gories ja The Dirtbombs yhtyeistä tutun kitaristin Mick Collinsin, ja entisen Knoxville Girls rumpalin Bob Bertin kanssa punk-yhtyeen Wolfmanhattan Project. Yhtye julkaisi vuonna 2019 ensimmäisen albuminsa Blue Gene Stew., jota seurasi vuonna 2022 julkaistu albumi Summer Forever and Ever.[9] Samana vuonna hän julkaisi Some New Kind of Kick -omaelämäkerta kirjan.[1][6]
Vuonna 2023, australialaisen punk-yhtyeen Scientistsin johtaja Kim Salmon, kutsui Powersin esiintymään juhliinsa St. Kildaan, Australiaan. Powers ei pystynyt tuomaan omaa bändiään, joten hänen taustabändinä esiintyi paikallinen The Near Death Experience - yhtye. Konsertti julkaistiin Live in St. Kilda albumina, In the Red Recordsin toimesta.[7][9]
Henkilökohtainen elämä
Kid Congo Powers on avoimesti homoseksuaali ja naimisissa.[4]
1980-luvulla hän oli voimakkaasti mukana kansalaistottelemattomuutta harjoittavassa ACT UP -järjestössä.[2] ACT UP perustettiin reaktiona Yhdysvaltojen hallinnon tehottomuuteen toimia AIDS-kriisin hillitsemiseksi 1980-luvulla. ACT UP kampanjoi erityisesti valtion rahoittaman AIDS-tutkimuksen, hoitopaikkojen ja lääkkeiden puolesta. Kid Congo Powers kommentoi asiaa medialle: "Kun AIDS epidemia tuli, minun oli mahdotonta pysyä hiljaa, epäselvänä tai eristäytyneenä sen suhteen. Ihmisten oli pakko yhdistää voimat, koska asia oli liian suuri, ja se kosketti kaikkia tuntemiani ihmisiä." [2]
Vuonna 2016, muotilehti Vogue teki artikkelin Powersista ja huomioiden hänen värikkään pukeutumisen. Hän totesi lehdelle visuaalisen estetiikan olevan tärkeä osa hänen musiikkia.[3]
Diskografia
The Cramps
- Psychedelic Jungle (1981)
- Smell of Female (1983)
The Gun Club
- The Las Vegas Story (1984)
- Mother Juno (1987)
- Pastoral Hide and Seek1990
- Divinity EP (1991)
The Fur Bible
- The Fur Bible EP (1985)
Nick Cave and the Bad Seeds
- Tender Prey1988
- The Good Son 1990
Barry Adamson
- Moss Side Story (1988)
Congo Norvell
- Music to Remember Him By (1994)
- The Dope, the Lies, the Vaseline (1995)
- Abnormals Anonymous (1996)
Mark Eitzel
- Caught in a Trap and I Can't Back Out 'Cause I Love You Too Much, Baby (1998)
Knoxville Girls
- Knoxville Girls (1999)
- In a Paper Suit (1999)
Kid & Khan
- Broken English (2004)
Julee Cruise & Kid Congo Powers & Khan
- San Jose (2011)
Wolfmanhattan Project
- Blue Gene Stew (2019)
- Summer Forever and Ever (2022)
Kid Congo and The Pink Monkey Birds
- Philosophy and Underwear (2005),
- Dracula Boots (2009),
- Gorilla Rose (2011),
- Haunted Head (2011)
- La Arana Es la Vida (2016)
- Swing from the Sean DeLear (2021)
- That Delicious Vice (2024).
Kid Congo & The Near Death Experience:
- Live in St. Kilda (2023)
Lähteet:
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Powers, Kid Congo: Some New Kind Of Kick. Omnibus Press, 2022. ISBN 978-1-9131-7289-3
- ↑ a b c d e Jackson, Jhoni: Punk Was Always Gay: Kid Congo Powers on the Genre’s Queer Beginnings 30.06.2016. Remezclo. Viitattu 26. 10. 2024.
- ↑ a b c Anderson, Kristin: The Singular Fashion Sense of Punk Icon Kid Congo Powers 25. 4. 2016. Vogue. Viitattu 26.11.2024.
- ↑ a b Stegall, Tim: Kid Congo Powers on his new EP and the LGBTQIA+ roots of punk 11.6.2011. A.P. (Alternative Press). Viitattu 26.10.2024.
- ↑ a b Santos Cid, Alejandro: Kid Congo Powers, the flaming Chicano who melted the boundaries of rock with The Cramps, Gun Club and Nick Cave 13.1.2024. El Pais. Viitattu 26.10.2024.
- ↑ a b Gallardo, Luz: Kid Congo Powers Tells His Truth in New Memoir Some New Kind of Kick 09, 01,2023. Flood Magazine. Viitattu 26.10.2024.
- ↑ a b Deming, Mark: Kid Congo Powers Biography All music. Viitattu 26.10.2024.
- ↑ Ramsay, Jean: Kid Congo Powers: ”Kyllä minä saan Gun Clubin biisejä soittaa, olenhan ainoa henkiin jäänyt alkuperäisestä porukasta” 22.04.2011. Rumba. Viitattu 26.10.2024.
- ↑ a b Cohen, Brad: Kid Congo Powers Interview: “Sorry, I’m a music nerd” 9, 12,2022. Tidal. Viitattu 26. 10. 2024.