Substantiivi

muokkaa

vessa (9)

  1. ulostamista ja virtsaamista ja tavallisesti samalla henkilökohtaista siistiytymistä varten tehty tila

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋesːɑ/, [ˈʋe̞sːɑ]
  • tavutus: ves‧sa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vessa vessat
genetiivi vessan vessojen
(vessain)
partitiivi vessaa vessoja
akkusatiivi vessa;
vessan
vessat
sisäpaikallissijat
inessiivi vessassa vessoissa
elatiivi vessasta vessoista
illatiivi vessaan vessoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vessalla vessoilla
ablatiivi vessalta vessoilta
allatiivi vessalle vessoille
muut sijamuodot
essiivi vessana vessoina
translatiivi vessaksi vessoiksi
abessiivi vessatta vessoitta
instruktiivi vessoin
komitatiivi vessoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vessa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

englantilainen laina, WC ("vee see") [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

hotelli helpotus, huusi, huussi, hyyskä, kusiputka, käymälä, käyskä, makki, miestenhuone, mukavuuslaitos, naistenhuone, paskahuusi, paskahuussi, paskamakki, pihan perä, pikkula, puusee, toiletti, toaletti, ulkohuone, vesivessa, veski, wc

Yhdyssanat
muokkaa

sisävessa, ulkovessa, vesivessa, vessaharja, vessanpytty, vessanpönttö, vessanseinä, vessapaperi

Idiomit

muokkaa
  • toimia kuin junan vessa toimia erinomaisesti yksinkertaisuutensa vuoksi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vessa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 53, 1122 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.