ankel

Ruotsi

Substantiivi

ankel yl. (2) (yks. määr. ankeln [luo], mon. epämäär. anklar [luo], mon. määr. anklarna [luo])

1. nilkka
2. kehräluu

Aiheesta muualla

• ankel Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• ankel Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)