kiinnitys

Suomi

kiinnitys (39)

(oikeustiede) lainan vastineeksi annettu oikeus omaisuuteen
(shakki) tilanne, jossa kiinnitetty nappula suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta, eikä pääse siksi itse liikkumaan.
Kiinnityksen voi hyökkääjä tehdä kuningattarella, tornilla tai lähetillä.
kiinnittäminen
(puhekieltä) kiinnike

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiinnitys	kiinnitykset
genetiivi	kiinnityksen	kiinnitysten kiinnityksien
partitiivi	kiinnitystä	kiinnityksiä
akkusatiivi	kiinnitys; kiinnityksen	kiinnitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiinnityksessä	kiinnityksissä
elatiivi	kiinnityksestä	kiinnityksistä
illatiivi	kiinnitykseen	kiinnityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiinnityksellä	kiinnityksillä
ablatiivi	kiinnitykseltä	kiinnityksiltä
allatiivi	kiinnitykselle	kiinnityksille
muut sijamuodot
essiivi	kiinnityksenä	kiinnityksinä
translatiivi	kiinnitykseksi	kiinnityksiksi
abessiivi	kiinnityksettä	kiinnityksittä
instruktiivi	–	kiinnityksin
komitatiivi	–	kiinnityksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiinnitykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kiinnitys-

1. lainan vastineeksi annettu oikeus omaisuuteen

2. tilanne, jossa kiinnitetty nappula suojaa kuningasta tai itseään arvokkaampaa upseeria uhkaukselta eikä pääse siksi itse liikkumaan