hali
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali (5)
- (arkikieltä) halaus
- Anna isille hali!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈhɑ̝li]
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hali | halit |
| genetiivi | halin | halien (halein) |
| partitiivi | halia | haleja |
| akkusatiivi | hali; halin |
halit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halissa | haleissa |
| elatiivi | halista | haleista |
| illatiivi | haliin | haleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halilla | haleilla |
| ablatiivi | halilta | haleilta |
| allatiivi | halille | haleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halina | haleina |
| translatiivi | haliksi | haleiksi |
| abessiivi | halitta | haleitta |
| instruktiivi | – | halein |
| komitatiivi | – | haleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hali- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hali Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
muokkaahali
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä halia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä halia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä halia
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä halia
Fääri
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali m.
Etymologia
muokkaa- muinaisskandinaavista < germaanisen kantakielen sanasta *halô
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɛaːlɪ/
Hawaiji
muokkaaVerbi
muokkaahali
Ido
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta halo
Islanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali m.
Etymologia
muokkaa- lainasana muinaisskandinaavista < germaanisen kantakielen sanasta *halô
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhaːlɪ/
Puola
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali
Romania
muokkaaVerbi
muokkaahali
Turkki
muokkaaSubstantiivi
muokkaahali
Unkari
muokkaaInterjektio
muokkaahali