Seitsenpistepirkko
Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on 5,2–8 millimetriä pitkä leppäkerttulaji, jolla on punaisissa peitinsiivissään seitsemän mustaa täplää. Lajin toukka on tumma ja 7–8 millimetriä pitkä. Seitsenpistepirkko on peto ja se syö erityisesti kirvoja.
| Seitsenpistepirkko | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
{{{status}}} |
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Härömäiset Cucujoidea |
| Heimo: | Leppäkertut Coccinellidae |
| Alaheimo: | Coccinellinae |
| Tribus: | Coccinellini |
| Suku: | Coccinella |
| Laji: | septempunctata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Coccinella septempunctata |
|
| Alalajit | |
| Katso myös | |
|
|
|
Seitsenpistepirkko on Suomen yleisin leppäkerttulaji[2] ja Suomen kansallishyönteinen.[3] Seitsenpistepirkkoja on levitetty alkuperäisen levinneisyysalueensa, Euroopan ja Aasian ulkopuolellekin, sillä sekä toukka että aikuinen hyönteinen syövät suuria määriä maanviljelylle haitallisia kirvoja.
Ulkonäkö ja koko
muokkaaAikuinen seitsenpistepirkko on 5,2–8 millimetriä pitkä. Sen peitinsiivet ovat punaiset, ja niissä on seitsemän mustaa täplää. Etuvartalo on musta, ja sen kulmissa on keltaiset läikät.[4] Eteläisessä Aasiassa elävät seitsenpistepirkot ovat väritykseltään muualla eläviä tummempia, jopa lähes mustia. Erot peitinsiipien tummuudessa ovat sopeutumia erilaisiin lämpötiloihin ja kosteusoloihin.[5]
_1.jpg)
Seitsenpistepirkon munat ovat värttinänmuotoisia ja noin millimetrin pituisia. Toukalla on kolme paria selvästi erottuvia jalkoja. Se on tumman värinen ja kasvaa 7–8 millimetriä pitkäksi.[6]
Seitsenpistepirkon luontaisia saalistajia ovat: etelänkurkkuhämähäkki (Araniella opisthographa), Cheilomenes sexmaculata, pihaharsokorento (Chrysoperla carnea), japaninviiriäinen (Coturnix coturnix japonicus), Ischiodon scutellaris, Mesocyclops aspericornis, Mesocyclops darwini, sinitiainen (Parus caeruleus), pikkuvarpunen (Passer montanus), jokapaikannopsakki (Philodromus cespitum) ja harakka (Pica pica).
Levinneisyys
muokkaaSeitsenpistepirkko on alkujaan peräisin Euroopasta ja Aasiasta, mutta sitä tavataan myös Lähi-idässä ja Pohjois-Amerikassa. Sitä on istutettu Yhdysvaltoihin 1950-luvulta alkaen torjumaan tuhohyönteisiä.[7]
Elintavat ja ravinto
muokkaa
Seitsenpistepirkko on peto, joka syö ennen kaikkea kirvoja sekä aikuisena että toukkana.[4]
Seitsenpistepirkot talvehtivat aikuisena tyypillisesti kuolleiden lehtien joukossa.[2] Ne kokoontuvat talvehtimaan samoihin paikkoihin lajitoveriensa kanssa.[8]
Keväällä ne lähtevät liikkeelle ja syövät kirvoja ennen munimista. Naaras munii alkukesän aikana 200–1000 munaa pieniin ryhmiin kasvin lehdille, tyypillisesti ympäristöön, jossa on paljon kirvoja. Toukka kasvaa millimetrin mittaisesta 7–8 millimetriä pitkäksi 10–30 päivän kuluessa. Sen kasvuvauhti riippuu kirvojen saatavuudesta. Toukka voi kulkea ravinnon perässä jopa 12 metriä. Kotelovaihe kestää 3–12 päivää.[6]
Jos seitsenpistepirkkoa ahdistellaan, se erittää pahanhajuista nestettä, joka sisältää myrkkyjä.[9] Myrkky koostuu pääasiallisesti alkaloideihin kuuluvista kokkinelliinista ja prekokkinelliinista. Näitä alkaloideja esiintyy kaikissa seitsenpistepirkon kudoksissa.[10]
Alalajeja
muokkaaJapanissa tavattavia seitsenpistepirkkoja on pidetty joskus omana lajinaan, Coccinella brucki, mutta myöhemmin se luokiteltiin molekyylibiologisten tutkimuksien perusteella alalajiksi Coccinella septempunctata brucki, jolloin nimialalaji saa nimekseen Coccinella septempunctata septempunctata. C. s. brucki -alalajilla pilkut peitinsiivissä ovat muita populaatioita suuremmat, minkä arvellaan olevan paikallinen sopeutuma.[5]
Käyttö
muokkaaSeitsenpistepirkko on suosittu laji maataloudessa, jossa sitä käytetään biologiseen tuholaisten torjuntaan. Seitsenpistepirkot syövät kirvoja, jotka puolestaan saattavat tehdä suurta tuhoa pelloilla, sillä ne käyttävät ravinnokseen useiden kasvilajien niloja. Lisäksi kirvat levittävät kasveihin tauteja ja sieniä. Seitsenpistepirkkoja on käytetty muun muassa ympäri Yhdysvaltoja torjumaan kirvoja.[7]
Seitsenpistepirkko on kuitenkin levitessään ajanut maanviljelysmaiden ulkopuolella monia muita leppäkerttulajeja ahtaalle. Vaikka seitsenpistepirkko onkin käyttökelpoinen hyönteinen biologiseen tuholaisten torjuntaan, sen leviäminen heikentää monin paikoin luonnollisen ekosysteemin tilaa.[7]
Lähteet
muokkaa- Olsen, Lars-Henrik: Pikkuötökät talossa ja puutarhassa. ((Små dyr i hus og have, 2003.) Suomentanut Jani Kaaro) Helsinki: Gummerus, 2006. ISBN 951-20-6769-2
Viitteet
muokkaa- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Seitsenpistepirkko – Coccinella septempunctata Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ a b Leppäkertut puutarhurin apulaisena Nicehouse. Viitattu 29.7.2015.
- ↑ Hyödyllisiä ja harmillisia Yle. Viitattu 29.7.2015.
- ↑ a b Seven-spot ladybird fact file ARKive. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 9.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Marin ym.: Coccinella septempunctata (Coleoptera, Coccinellidae): a species complex? (Volume 39, Issue 6, pages 591–602, November 2010) Zoologica Scripta. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Coccinella septempunctata A guide to Natural Enemies in Northern America. Cornell University. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Coccinella septempunctata Animal Diversity Web. Viitattu 28.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Leppäkertut kokoontuvat talvehtimaan Suomen luonto. Viitattu 29.7.2015.
- ↑ Ladybird spotters Ladybird Survey UK. Arkistoitu 1.7.2018. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Blount, Jonathan D. ym.: How the ladybird got its spots: effects of resource limitation on the honesty of aposematic signals. Funcitional Ecology, 2012, 26. vsk, nro 2, s. 334–342. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.7.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata)
- Ötökkätieto: Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata)
- ITIS: Coccinella septempunctata (englanniksi)
- Database of Insect Pheromones and Semiochemicals (Pherobase): Semiochemicals of Coccinella septempunctata, the Seven-spotted ladybird (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Coccinella septempunctata (seven-spot ladybird) (englanniksi)
- Plantwise: Seven-spot ladybird (Coccinella septempunctata) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Bug Guide: Species Coccinella septempunctata - Seven-spotted Lady Beetle (englanniksi)