Plymouthin veljet

kristillinen liike

Plymouthin veljet (engl. The Plymouth Brethren[1], tunnetaan myös nimellä darbyismi) on evankelinen kristillinen liike, joka syntyi 1820-luvulla. Liikkeen ensimmäinen alullepanija oli irlantilainen hammaslääkäri Edward Cronin, mutta koska ensimmäinen seurakunta perustettiin Plymouthiin vuonna 1831, on heitä kutsuttu Plymouthin veljiksi. Itse he käyttävät mieluummin nimityksiä 'veljet' tai 'kristityt veljet'.[2] Liike otti käyttöön uskovien kasteen, ja he halusivat palata järjestäytymisessä ja jumalanpalveluselämässä yksinkertaisimpiin alkukristillisiin muotoihin. Palkattuja pastoreita ei ole, vaan jokainen jäsen voi halutessaan toimia saarnaajana. Kulttuurielämään liike suhtautui ainakin alussa melko vieroksuvasti.[1] Ryhmä kasvoi nopeasti, huomattavimpana johtajanaan John Nelson Darby (1800–1882), jonka mukaan liikettä toisinaan kutsutaan darbyismiksi.

Darbyn jyrkkien johtotapojen vuoksi liike jakautui 1840-luvulla kahtia Darbyn johtamiin 'suljettuihin veljiin' ja 'avoimiin veljiin', joitten yhdeksi johtajaksi tuli George Müller (1805–1898), joka rakennutti ja ylläpiti suuria lastenkoteja, sekä harjoitti juutalaislähetystyötä. Avoimet veljet käyttävät uskovien kastetta eivätkä he hyväksy ammattijulistajia. Pääosa suljetuista veljistä hyväksyy lapsikasteen. Liike perusti ryhmiä muun muassa myös Venäjälle, Saksaan ja Puolaan.[2] Lisäksi voidaan mainita Färsaarten veljesyhteisöt, jotka syntyivät skotlantilaisen William Gibson Sloanin tultua saarelle saarnaamaan keväällä 1865. Häneltä kului viisitoista vuotta ennen kuin yksikään färsaarelainen tuli kasteelle, ja vuonna 1901 veljeskuntaan kuului vain muutama sata 15 000 asukkaasta.[3] Nykyään saarten noin 50 000 asukkaasta noin kymmenesosa kuitenkin kuuluu Plymouthin veljiin.[4]

Lähteet

muokkaa
  • Westin, Gunnar: Vapaan kristillisyyden historia. Tikkurila: Ristin Voitto, 1975. ISBN 951-605-288-6

Viitteet

muokkaa
  1. a b Gunnar Westin, Vapaan kristillisyyden historia, s. 331.
  2. a b Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, s. 159-160.
  3. Pilvi Riikka Taipale, Sankarimatkailijan Färsaaret, s. 231-232.
  4. Pilvi Riikka Taipale, Sankarimatkailijan Färsaaret, s. 228.