Wikipedia

Nigeria

valtio Länsi-Afrikassa

Tämä artikkeli käsittelee valtiota nimeltä Nigeria. Britannian kuninkaallisen laivaston aluksesta katso HMS Nigeria.

Nigerian liittotasavalta eli Nigeria on liittovaltio Länsi-Afrikassa. Nigerian naapurimaita ovat Benin lännessä, Niger pohjoisessa, Tšad koillisessa ja Kamerun idässä. Maan pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä.[2]

Nigerian liittotasavalta
Federal Republic of Nigeria
Nigerian lippu Nigerian vaakuna
lippu vaakuna

Nigerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Nigerian sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto presidentiaalinen liittotasavalta
Presidentti
Varapresidentti		 Bola Tinubu[1]
Kashim Shettima
Pääkaupunki Abuja
9°4′N, 7°29′E
Muita kaupunkeja Lagos
Pinta-ala
– yhteensä 923 768 km² [2] (sijalla 31)
– josta sisävesiä 13 000 km² [2]
Väkiluku (2022) 225 082 083 [2] (sijalla 7)
– väestötiheys 247 as. / km²
– väestönkasvu 2,53 % [2] (2022)
Viralliset kielet englanti
Lukutaito 59,6 %
Valuutta naira (NGN)
BKT (2021)
– yhteensä 1050 mrd. USD (PPP) [2]  (sijalla 24)
– per asukas 4 900 USD
HDI (2019) 0,539[3] (sijalla 161)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 21,1 % [2]
– teollisuus 22,5 % [2]
– palvelut 56,4 % [2]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
1. lokakuuta 1960
Lyhenne NG
Kansainvälinen
suuntanumero		 +234
Tunnuslause Peace and Unity, Strength and Progress
Kansallislaulu ”Nigeria, We Hail Thee[4]”
Edeltäjä(t)  Nigerian liittovaltio
(1960–1963)
 Nigerian siirtomaa ja protektoraatti
(1914–1960)
Pohjois-Nigerian protektoraatin lippu Pohjois-Nigerian protektoraatti
(1900–1914)
Etelä-Nigerian protektoraatin lippu Etelä-Nigerian protektoraatti
(1900–1914)
Lagosin siirtomaan lippu Lagosin siirtomaa
(1862–1906)

Nigeria on Afrikan runsasväkisin ja maailman seitsemänneksi runsasväkisin valtio. Sen arvioitu väkiluku ylitti 198 miljoonaa vuonna 2018.[5][6] Vuonna 2022 CIA arvioi sen väkiluvun olevan 225 miljoonaa.[2] YK:n vuoden 2019 väestönkasvuennusteen mukaan Nigeria voi nousta vuoteen 2050 mennessä maailman kolmanneksi väekkäimmäksi maaksi.[7] Virallinen kieli on englanti, suurimmat puhutut kielet ovat hausa, joruba, igbo ja fulani. Suurimmat uskonnot ovat islam ja kristinusko.[2]

Nigeria on entinen Britannian siirtomaa. Maan tärkein tulonlähde on Niger-joen suistosta saatava öljy, ja 2/3 valtion budjettituloista tulee öljyntuotannosta. Maata raastavat etnisten ryhmien väliset kiistat, jotka ajoittain leimahtavat väkivaltaisuuksiksi. Nigerian pääkaupunki on Abuja, vaikka monet hallintoelimet sijaitsevatkin maan entisessä pääkaupungissa Lagosissa, joka on väkiluvullisesti maan suurin kaupunki.

Maantiede

muokkaa
 
Nigerian kartta

Nigerian pinta-ala on 923 768 neliökilometriä. Sillä on 853 kilometriä rantaviivaa. Korkein kohta on Chappal Waddi 2 419 metrissä.[8]

Nigerian maasto vaihtelee etelärannikon suoalueista trooppisiin metsiin, avoimiin puusavanneihin, ruohikkoihin ja pohjoisen puoliaavikkoihin. Korkeimpia alueita on Josin ylänkö 1 200 – 1 400 metrin korkeudessa ja vuoristot Kamerunin vastaisella rajalla.[9]

Vuodenaikojen vaihtelua säätelee pasaatien kohtaamisvyöhyke, joka kulkee maan poikki säännöllisesti ja aiheuttaa muualla kaksi sadekautta, mutta maan pohjoisosassa vain yhden pitkän sadekauden heinäkuusta syyskuuhun. Kamerunin rajan vuoristossa vuotuinen sademäärä ylittää 2 500 mm, muualla sataa yleensä 1 000 – 1 500 mm ja pohjoisosassa paikoin vain 600 mm vuodessa.[10]

Pasaatien kohtaamisvyöhykkeen pohjoispuolella sää on kuumaa ja kuivaa. Pohjoisosassa kuiva kausi jatkuu lokakuusta huhtikuuhun asti. Sen aikana koillisesta puhaltaa usein harmattan-tuuli, joka tuo mukanaan pölyä.[10]

Nigeriasta on kaksi kohdetta Unescon maailmanperintöluettelossa: Sukurin kulttuurimaisema ja Osun-Osogbon koskematon lehto.[11]

Matkailijoita houkutellaan Nigeriaan hienoilla hiekkarannoilla ja luontokohteilla. Maassa on kahdeksan kansallispuistoa ja kymmenen riistansuojelualuetta.[12] (Katso Luettelo Nigerian kansallispuistoista. )

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Nigerian historia

Nykyisen Nigerian alueella on pitkä ja värikäs historia. Nok-kulttuuri vallitsi alueella yli 2 000 vuotta sitten. Hausa-kuninkaat ja Kanem-Bornun valtakunta hallitsivat alueella kauppaa pohjoisten berberiheimojen ja sademetsäalueen heimojen välillä. Beninin kuningaskunta oli vallitseva rannikolla. Täällä myytiin orjia, norsunluuta ja kolapähkinöitä ja vaihdettiin niitä suolaan, lasihelmiin, koralliin, kankaisiin, aseisiin, kupariin ja valuuttana käytettyihin simpukankuoriin.[9]

Ranskalaiset ja englantilaiset tulivat ensiksi alueen satamiin, ja perustivat kauppa-asemia 1800-luvun loppupuolella. Orjakauppa vaihtui siirtomaatavaroiden, etenkin palmuöljyn kauppaan. Britit perustivat alueelle kaksi protektoraattia: Etelä-Nigerian protektoraatin ja Pohjois-Nigerian protektoraatin.[13] Nigeriasta tuli Ison-Britannian siirtomaa vuonna 1914. Tämän siirtomaan nimi oli Nigerian siirtomaa ja protektoraatti.[14]

Nigerian itsehallintoa lisättiin vaiheittain toisesta maailmansodasta alkaen, ja itsenäinen liittovaltio siitä tuli vuonna 1960, jolloin Nigeria antoi itsenäisyyden julistuksensa sekä perustuslakinsa jonka nojalla nykyinen hallintohierarkia edelleen toimii. [15] Samana vuonna Nigeria loi puolustusvoimansa perustulakinsa artikloihin kirjatusti.

Vuonna 1966 kaksi vallankaappausta siirsi maan sotilasjohdon käsiin. Pääosin igbo-kansan asuttama itäinen osavaltio Biafra yritti itsenäistyä 1967–1970, mikä johti sisällissotaan, jossa Biafra kärsi tappion Nigerian puolustusvoimia vastaan. Biafran tapahtumat herättivät laajalti kansainvälistä huomiota ja sieltä maailmalle levinneet uutiskuvat vahingoittivat vakavasti Nigerian mainetta. Vuoden 1975 veretön vallankaappaus nosti valtaan siviilihallintoa luvanneen Murtala Ramat Mohammedin. Seuraava sotilasvallankaappaus oli 1983, siinä valtaan nousi kenraalimajuri Muhammed Buhari. Vuonna 1985 Ibrahim Babangida kaappasi puolestaan vallan Buharilta toisessa peräkkäisessä verettömässä vallankaappauksessa.[15]

Vuonna 1993 Ibrahim Babangidan johtama sotilashallitus piti presidentinvaalit, mutta niiden lopputulos mitätöitiin Moshood Abiolan voitettua ja muutaman kuukauden kuluttua kenraali Sani Abacha otti vallan. Abachan aikana kuoli ja katosi paljon toisinajattelijoita, mm. Ken Saro-Wiwa. Abachan kuoltua 1998 hänen seuraajansa Abdulsalami Abubakar järjesti vaalit, jotka voitti Olusegun Obasanjo.[15] Samana vuonna alkoivat yli kaksi vuosikymmentä kestäneet levottomuudet Nigerin suistossa, joissa paikallisten heimojen militiat tekivät vastarintaa öljyteollisuudelle ja Nigerian hallitukselle.[16][17]

Vuonna 2007 presidentti Olusegun Obasanjon kaksi perustuslainmukaista kautta olivat ohi, eikä hän onnistunut muuttamaan lakia pysyäkseen enää virassa. Hän nimitti ennestään tuntemattoman Umaru Yar'Aduan johtamansa puolueen presidenttiehdokkaaksi ja nosti korruptiosyytteet kilpailijoitaan vastaan. Yar'Adua valittiin presidentiksi vaaleissa, jossa hän sai 24,6 miljoonaa ääntä ja seuraavaksi tullut kilpailija 6,6 miljoonaa. Vaaleja varjostivat raportit äänestyslipukkeiden väärentämisestä ja tyhjien lipukkeiden puutteesta useilla äänestyspaikoilla.[18]

Heinäkuussa 2009 islamistiliike Boko Haram aloitti väkivaltaisuudet levittääkseen šaria-lait koko maahan. Turvallisuusjoukot hyökkäsivät liikkeen tukikohtiin ja surmasivat sen johtajan. Kaikkiaan levottomuuksissa kuoli satoja ihmisiä.[15]

Helmikuussa 2010 presidentti Yar'Adua sairastui vakavasti. Varapresidentti Goodluck Jonathan toimi ensin hänen sijaisenaan ja Yar'Aduan kuoltua toukokuussa Jonathanista tuli presidentti.[15] Jonathan valittiin presidentiksi huhtikuun 2011 vaaleissa. Häntä vastassa oli Muhammadu Buhari. Vaalien tulosten julkistusta seuranneissa levottomuuksissa kuoli parisataa ihmistä.[19]

Vuoden 2012 alussa presidentti Jonathan julisti poikkeustilan neljään osavaltioon, joissa Boko Haram oli tehnyt iskujaan.[20] Maassa alkoivat myös levottomuudet ja lakkoilu valtion peruutettua polttoaineiden tukiaiset, jonka jälkeen bensiinin hinta nousi yli kaksinkertaiseksi.[21] Vuosina 2013 ja 2014 islamilainen Boko Haram hyökkäili sekä surmasi ja sieppasi ihmisiä ja julisti perustaneensa itsenäisen kalifaatin.[15]

Nigerian presidentti vuodesta 2015 oli Muhammadu Buhari, joka valittiin vuoden 2019 vaaleissa toiselle ja viimeiselle lain mukaiselle kaudelleen. Jälkimmäisissä vaaleissa Buharin merkittävimpänä vastaehdokkaana oli liikemies Atiku Abubakar.[22] Vuoden 2023 vaaleissa presidentiksi valittiin Bola Tinubu.[23]

Maansisäinen pakolaisuus

muokkaa

Nigeriassa on kolmanneksi eniten maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä, eli maansisäisiä pakolaisia Afrikassa. Vuonna 2020 maan sisäisiä pakolaisia oli 2,7 miljoonaa.[24] Helmikuussa 2023 Nigerian humanitaarisen avun ohjelma raportoi, että Nigeriassa on syvällisiä humanitaarisia tarpeita, kuten väkivallan vuoksi siirtyminen, korkea aliravitsemus ja elintarviketurvan puute, sekä peruspalvelujen ja suojelun puute. Tarpeet koskevat kymmeniä miljoonia ihmisiä.[25]

Boko Haram ja muut ei-valtiolliset aseelliset ryhmät, sekä paimenten ja maanviljelijöiden väliset yhteenotot ovat työntäneet noin kolme miljoonaa nigerialaista (marraskuuhun 2021 mennessä) pois kodeistaan, erityisesti Koillis-Nigeriassa ja maan keskialueilla, mutta yhä enemmän myös Luoteis-Nigeriassa.[26]

Politiikka

muokkaa
 
Presidentti Bola Tinbun virallinen muotokuva vuonna 2023.

Nigerian presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Pääministerin virkaa ei ole. Presidentti valitaan neljän vuoden kaudelle yleisillä vaaleilla, ja voi hallita maksimissaan kaksi kautta. Parlamentti on kaksikamarinen. Senaatissa on 109 jäsentä (kolme joka osavaltiosta ja yksi Abujasta), edustajainhuoneessa 360 edustajaa. Molempien kausi on nelivuotinen.[2]

Nigeria on Ison-Britannian kolonialismista itsenäistymisen (1. lokakuuta 1960)[8] jälkeen ollut pitkään poliittisesti epävakaa. Kylmän sodan aikana molemmat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat kiinnostuneet maasta sen koon, väkiluvun, potentiaalisten ja öljyvarojen takia. Maa oli huonoissa väleissä Yhdysvaltojen kanssa 1960-luvulta alkaen kylmän sodan loppumiseen asti lukuun ottamatta Jimmy Carterin presidenttikautta.[27]

Nigeria on suurelta osin epäonnistunut aiemmilta vuosikymmeniltä tavaksi periytyneen korruption kitkemisessä valtion työntekijöiden ja byrokraattien keskuudessa. Maassa on arvioitu varastetun 400 miljardia dollaria itsenäisyyden jälkeen; summa on sama kuin koko Afrikan samana aikana saama kehitysapu.[18]

Maan poliittisen vakauden on spekuloitu olevan suoraan riippuvainen öljyn hintatasosta, 2/3 valtion budjettituloista tulee öljyntuotannosta. Nigeria toimittaa noin 14 prosenttia Yhdysvaltain tarvitsemasta öljystä.[18] Maan öljyntuotantoalueet Niger-joen suistossa ovat jatkuvassa kriisitilassa ja pääuskontoa edustavien muslimien ja länttä lähellä olevien vähemmistönä olevien kristittyjen välit ovat kireät.[28]

Helmikuussa 2012 Nigerian senaatti kriminalisoi homoavioliitot.[29]

Vuoden 2015 presidentinvaaleissa olivat ehdokkaina istuva presidentti, etelän kristitty Goodluck Jonathan ja pohjoisen muslimi, entinen asevoimien päällikkö Muhammadu Buhari. Boko Haramin aiheuttamien levottomuuksien takia vaaleja siirrettiin maaliskuun loppuun.[30][31] Buhari voitti ja aloitti presidenttinä Jonathanin kauden päätyttyä 29. toukokuuta. Helmikuussa 2019 Buhari voitti myös seuraavat presidentinvaalit ja hänet valittiin uudeksi nelivuotiskaudeksi Nigerian presidentiksi.[32][33]

Vuoden 2023 presidentinvaalissa ehdokkaita oli yhteensä 18, joista merkittävimmät valtapuolueen, kaikkien progressiivisten kongressin (APC) Bola Ahmed Tinubu, pääoppositiopuolueen, kansojen demokraattisen puolueen (PDP) Atiku Abubakar sekä työväenpuolueen Peter Obi.[34] Vaalien voittajaksi julistettiin APC:n ehdokas Tinubu, joka sai 8,8 miljoonaa ääntä. Toiseksi tullut PDP-puolueen Atiku Abubakar keräsi ääniä 6,9 miljoonaa ja kolmanneksi tullut työväenpuolueen Peter Obi 6,1 miljoonaa.[1]

Vapauksien kehitys

muokkaa

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Nigeria on parantanut merkittävästi pidettyjen vaalien laatua vuoden 1999 demokraattiseen hallintoon siirtymisen jälkeen. Kuitenkin vuoden 2019 presidentin- ja kansalliskokouksen vaaleja häiritsivät säännöttömyydet. Niissä presidentti Muhammadu Buhari valittiin uudelleen ja All Progressives Caucus (APC) sai takaisin parlamentin enemmistön. Korruptio on edelleen ominaista keskeisellä öljyteollisuusalalla. Turvallisuushaasteet, kuten kapinat, sieppaukset, sekä yhteisöllinen ja lahkojen väkivalta Nigerian Middle Beltin alueella uhkaavat miljoonien nigerialaisten ihmisoikeuksia. Armeija ja lakia valvovat viranomaiset osallistuvat usein laittomiin teloituksiin, kidutukseen ja muihin pahoinpitelyihin. Uskonnolliset ja etniset ennakkoluulot heikentävät kansalaisvapauksia, ja naiset ja LGBT-ihmiset kohtaavat laajaa syrjintää. Elinvoimaista mediamaisemaa haittaavat rikolliset kunnianloukkauslait, sekä toistuvat poliittisesti arkaluonteisia aiheita käsittelevien toimittajien häirintä ja pidätykset.[35]

Turvallisuus

muokkaa
Katso myös: Nigerian ihmisryöstöt

Alkuvuodesta 2023 pidetyissä Nigerian vaaleissa turvallisuus oli tärkeä kysymys erityisesti taistelussa islamistisia militanttiryhmiä, kuten Boko Haramia, vastaan. Presidentin vaalin voittanut Bola Tinubu puolusti ennen vaaleja presidentin ja puoluetoverinsa Muhammadu Buharin toimintaa. Hän väitti, että Buharin ottaessa vallan vuonna 2015 ulkomaiset jihadistit toimivat Nigerian neljässä osavaltiossa, mutta näin ei enää ole.[36]

Boko Haramin toiminta Nigeriassa on heikentynyt ja se on työnnetty pois suurelta osin sen aiemmin hallitsemalta alueeita. Mutta muut separatisti- ja terroristiryhmät Nigeriassa, kuten IPOB ovat vahvistuneet tänä aikana. Eräs näistä on Islamilaisen valtion Länsi-Afrikan maakunta (ISWAP), joka irtautui Boko Haramista. Ulkomaisia taistelijoita Nigeriassa tutkinut David Malet sanoo, että on vaikea sanoa, kuinka paljon heitä Nigeriassa on, mutta hän sanoo, että terrorismi on edelleen ongelma. Jihadisteja on Islamilaisen valtion värväyksen myötä alueen naapurimaissa nykyään enemmän, joten on todennäköistä, että myös Nigeriassa heitä on enemmän.[36]

Nigerian hallitus kohtaa myös muita turvallisuuteen liittyviä haasteita. Näitä ovat muun muassa rosvoaminen, sieppaukset ja konfliktit, joissa on mukana laiduntajat ja maanviljelijäyhteisöt, sekä separatistien kapina maan kaakkoisosassa. Armed Conflict Location & Event Data Projectin (ACLED) mukaan Nigeria oli yksi Afrikan väkivaltaisimmista maista vuonna 2022.

Nigerian poliisivoimia, jotka on perustettu liittovaltion perustuslain mukaan johtaa poliisin ylitarkastaja, jonka presidentti nimittää. Poliisivoimien yleinen tehottomuus johtuu osittain huonosti sijoitettujen ja erittäin huonosti palkattujen poliisien alhaisesta koulutustasosta ja alhaisesta moraalista, sekä nykyaikaisten välineiden puutteesta. Korruptio on levinnyt laajalle. Nigerian puolustusvoimat sisältää armeijan, laivaston ja ilmavoimien joukkoja. Nigerian joukot ovat osallistuneet Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) seurantaryhmän (ECOMOG) ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) rahoittamiin operaatioihin.[37]

Osavaltiot

muokkaa
Pääartikkeli: Nigerian osavaltiot

Nigeria on liittovaltio, joka jakautuu 36 osavaltioon ja yhteen liittovaltion pääkaupunkiterritorioon. Liittovaltiot jakautuvat 774 paikallishallintoalueeseen (local goverment area, LGA).[38][39]

Osavaltioiden suuri määrä, joita maan itsenäistyessä oli vain kolme, kuvastaa maan sekavaa historiaa ja heterogeenisen väestön hallitsemisen vaikeutta hallinnon kaikilla tasoilla.

  1. Abia
  2. Adamawa
  3. Akwa Ibom
  4. Anambra
  5. Bauchi
  6. Bayelsa
  7. Benue
  8. Borno
  9. Cross River
  10. Delta
  11. Ebonyi
  12. Ẹdo
  13. Ekiti
  14. Enụgụ
  15. Gombe
  16. Imo
  17. Jigawa
  18. Kaduna
  19. Kano
  1. Katsina
  2. Kebbi
  3. Kogi
  4. Kwara
  5. Lagos
  6. Nasarawa
  7. Niger
  8. Ogun
  9. Ondo
  10. Osun
  11. Oyo
  12. Plateau
  13. Rivers
  14. Sokoto
  15. Taraba
  16. Yobe
  17. Zamfara
  18. Pääkaupunki­territorio
 

Talous

muokkaa
 
Vene Nigerillä

Nigeria on eteläisen naapurivaltionsa Kamerunin kanssa tärkeä öljyntuottaja, pääosa öljystä saadaan Guineanlahden rannalta.[40]. Nigeria tuottaa raakaöljyä vientiin, mutta koska oma jalostustoiminta on heikkoa, jalostetut öljytuotteet ovat pääosin tuontitavaraa. Polttoainetukea maksettiin 1970-luvulta vuoteen 2023, ja se oli suuri menoerä valtion budjetissa.[41]

Kolmen vuoden talouskasvun jälkeen bruttokansantuote pieneni vuonna 2020 raakaöljyn hinnanlaskun ja COVID-pandemian vuoksi. Inflaatio oli 12,8 % ja työttömyysaste 27 %. Köyhyysrajan alapuolella elää 40 % väestöstä.[42]

Silti vuonna 2003 tehdyn globaalin tutkimuksen perusteella nigerialaiset olivat maailman onnellisin kansa.[43]

Epävirallisen talouden osuus Nigerian bruttokansantuotteesta on 57,7 prosenttia.[44]

Maan rahayksikkö on naira (NGN). Vaikka arviolta 70 % työvoimasta työskentelee maanviljelyn parissa, Nigeria kuluttaa ruokaa enemmän kuin tuottaa. [8] Moniin kehitysmaihin verrattuna valtionvelka on toistaiseksi suhteellisen pieni ongelma (mutta kasvamassa), vuonna 2017 se oli 21,8 % BKT:stä.[2]

Nigeria on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Sierra Leonen ja Guinean kanssa Nigeria on perustanut Länsi-Afrikan rahaliiton (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa 2020.[45]

Nigerian merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, tina, rautamalmi, kivihiili, kalkkikivi, sinkki, lyijy ja niobium. Vientituotteista tärkein on öljy. Niinpä maan taloustilanteeseen vaikuttavat öljyn hinnan vaihtelut.[8]

Liikenne

muokkaa

Nigeriassa on 54 lentokenttää, joista yhdeksällä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Vesiväyliä on 8 600 kilometriä, Nigerillä ja Benuella sekä pienemmillä joilla. Rautatietä on 3 500 kilometriä.[8] Pääradat kulkevat Lagosista Kanoon ja Port Harcourtista Maiduguriin. Rautatieliikennettä ei kuitenkaan juuri ole. Maantiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa.[46]

Väestö

muokkaa
Nigerian väki­luvun kehitys[47]
Vuosi Väkiluku
(milj.)
1960
45
1980
73
2000
123
2020
208
2040 *
321
2060 *
429
2080 *
509
* ennuste
 
Šaria-lain käyttö Nigeriassa:
  Šaria-lailla ei ole roolia oikeuslaitoksessa
  Šaria-laki koskee vain perhelainsäädäntöä
  Šaria-lakia sovelletaan täysimääräisesti, mukaan lukien rikosoikeudessa
 
Nigeria, Kamerun ja Benin ovat kielellisesti ja kielitieteellisesti hyvin monimuotoinen alue.

Nigeria on asukasmäärältään Afrikan runsasväkisin ja maailman 7. runsasväkisin valtio. Nigerian väkiluvun arvioitiin vuonna 2018 ylittäneen 198 miljoonaa henkeä. [5][6] Vuonna 2021 CIA arvioi väkiluvuksi 225 miljoonaa.[2] YK:n World Population Prospects -väestöennusteen vuoden 2019 version mukaan Nigerian väestö kasvaisi noin 200 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Nigeria nousisi näin vuoteen 2050 mennessä maailman kolmanneksi runsasväkisimmäksi maaksi 401 miljoonalla asukkaallaan Yhdysvaltojen ohi.[7] Vuonna 2022 CIA:n arvio maan väestönkasvusta oli 2,53 %.[2]

Nigerian väestö on nuorta. YK:n mukaan vuonna 2017 väestöstä 44 prosenttia oli 0–14-vuotiaita, 19 prosenttia 15–24-vuotiaita, 32 prosenttia 24–59-vuotiaita ja 4 prosenttia yli 59-vuotiaita.[48]

Maa suunnittelee vuodelle 2024 ensimmäistä väestönlaskentaa vuosikausiin.[49]

Lapsikuolleisuus on erittäin korkea, sillä 10,9 prosenttia nigerialaisista lapsista kuoli ennen viidettä ikävuottaan vuonna 2015.[50][51] Myös äitiyskuolleisuus on eräs maailman korkeimmista, ja vuonna 2015 keskimääräinen äitiyskuolleisuus oli maassa 814 menehtynyttä äitiä 100 000 synnytystä kohden.[52] 3,17 prosentilla aikuisväestöstä oli HIV/AIDS vuonna 2014.[8]

Maassa on kolme pääasiallista kansanryhmää: Igbot, joita on noin 18 prosentia väestöstä, elävät maan kaakkoisosassa öljyalueilla, ja monet heistä ovat katolisia. Jorubat (21 %) elävät kaakaota kasvattavassa länsiosassa, ja noin puolet heistä on kristittyjä, puolet muslimeita. Paimentolaisina perinteisesti eläneet, enimmäkseen islaminuskoiset hausat ja fulbet eli fulanit (29 %) asuvat pohjoisessa. Muita suuria väestöryhmiä ovat idžot (10 %) sekä kanurit (4 %), ibibiot (3,5 %) ja tivit (2,5 %). Kaikkiaan etnisiä ryhmiä on yli 250.[8][9]

Kansallinen vala

muokkaa

Helmikuussa 2024 presidentti Bola Tinubu määräsi, että kansalaisten on lausuttava kansallinen vala kaikissa valtion- ja julkisissa tilaisuuksissa. Tällä varmistetaan "kansallisten symbolien ehdoton kunnioitus, vahvistetaan uskollisuutta ja uskollisuutta maalle, sekä säilytetään Nigerian eetos ja määrittävä luonne". Kansallinen vala pitäisi lausua kansallislaulun jälkeen, ja se kehottaa kaikkia nigerialaisia olemaan uskollisia ja lojaaleja maalleen. Lakisäädös syntyi paimenten ja paikallisten maanviljelijäyhteisöjen välisiä konflikteja ratkoessa, sekä Nigerian kaakkoisosassa separatistiliikkeessä, joka pyrkii luomaan itsenäisen Biafranin valtion.[53]

Uskonto

muokkaa

Väestöstä arvioidaan olevan 50 % muslimeja, 40 % kristittyjä ja 10 % paikallisten uskontojen kannattajia.[8] Väestöryhmien osuudet ovat poliittisesti arka asia, koska niistä riippuu poliittinen vaikutusvalta. Niinpä viimeisten 30 vuoden aikana jokainen väestönlaskenta on johtanut kiistoihin.[54][55]

Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Nigeriassa äärimmäistä vainoa. Ääri-islamisten ryhmien, kuten Boko Haramin, Hausa-Fulanin militanttien muslimipaimentolaisten ja Iswap-jihadistiryhmän, väkivaltaiset hyökkäykset ovat yleisiä Nigerian pohjois- ja keskiosissa. Ääriryhmät murhaavat usein kristittyjä tai tuhoavat heidän omaisuuttaan ja toimeentuloaan. Erityisesti miehet ja pojat ovat kuolemanvaarassa. Naiset ja lapset joutuvat usein leireihin, kohtaavat seksuaalista väkivaltaa ja ovat vaarassa joutua siepatuksi tai pakkoavioliittoon.[56][57]

Kulttuuri

muokkaa

Nigerian rajat ovat brittien siirtomaahallinnon tulosta, eikä eri kansojen kesken ole syntynyt yhteistä nigerialaista identiteettiä. Vaihtuvat hallitsijat, jotka ovat usein suosineet omia heimoveljiään, ja jatkuvat etniset levottomuudet johtavat ajoittain verisiin yhteenottoihin.[58]

Öljyn tuoman vaurauden myötä nigerialaiset suurkaupungit muistuttavat länsimaisia suurkaupunkeja ostoskeskuksineen ja liikenneruuhkineen. Koska ne ovat kasvaneet hyvin vanhoista kaupungeista, asemakaava on varsin sokkeloinen. Maaseudun rakennukset ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin. Nigerjoen suistossa, missä kuivaa maata on vähän, idzojen talot rakennetaan paaluille ja niihin saavutaan veneillä. Talot rakennetaan puusta ja bambusta ja katetaan palmunlehvillä. Igbojen talossa on bamburunko, jota pitävät kasassa savi ja köynnökset. Talot peitetään banaaninlehdillä ja ne sulautuvat hyvin ympäröivään metsään. Maan pohjoisosan taloissa näkyvät islamilaiset vaikutteet, ne ovat kulmikkaita savitaloja. Hausat rakentavat talonsa vallihaudan ympäröimäksi ryhmäksi.[58]

Nigerian pohjoisosassa Kanon lähistöllä on satoja vuosia vanha perinne värjätä sinisiä kankaita suurissa, maahan upotetuissa sammioissa. Niihin laitetaan indigoa, lipeää ja tuhkaa ja kankaita liotetaan kahdesta kuuteen tuntia, halutusta tummuusasteesta riippuen. Kano oli aikoinaan Saharan alueen värillisten kankaiden kaupan keskus.[59]

Nigerialainen musiikki nojaa voimakkaisiin rytmeihin joita tuotetaan monilla rummuilla ja lyömäsoittimilla. Highlifeksi kutsuttu musiikkityyli yhdistää afrikkalaisia aineksia amerikkalaiseen big band -musiikkiin. Afrobeatissa afrikkalaiseen musiikkiin yhdistyy jazz ja soul. Juju on joruboiden kansanmusiikista kehittynyttä populaarimusiikkia.[58]

 
Wole Soyinka

Nobel-palkittu kirjailija Wole Soyinka on syntyisin nigerialainen, mutta asuu maanpaossa Yhdysvalloissa. Amos Tutuolan teos Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa on suomennettu vuonna 1963 ja Chinua Acheben Kansan Mies vuonna 1969.[60] Ken Saro-Wiwa toimi kirjailijan uransa lisäksi ympäristöaktivistina. Hänen Vankilapäiväkirjansa ilmestyi suomeksi vuonna 1996. Saro-Wiwa teloitettiin vuonna 1995.[61]

Nykykirjailijoista Chimamanda Ngozi Adichie on voittanut useita kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja romaaneillaan Purple Hibiscus ja Half of the Yellow Sun. Jälkimmäinen kuvaa Nigerian levotonta 60-lukua.

Maa on valitettavan tunnettu myös niin sanotuista nigerialaiskirjeistään (419-huijauskirjeet), joita lähetetään perinteisen kirjeen sijasta nykyään sähköpostitse.[62]

Koulutus

muokkaa
 
DELSU:n (Delta State University) hallintorakennus.

Koulunkäynti aloitetaan Nigeriassa kuusivuotiaana. Peruskoulu (primary school) kestää kuusi vuotta. Sitä seuraa kuusivuotinen oppikoulu (secondary school), jossa suoritetaan tasokoe kolmen ja kuuden vuoden jälkeen. Oppikouluja ylläpitävät sekä yksityiset, osavaltiot että liittovaltio. Yksityiskoulujen lukukausimaksu on noin kymmenkertainen liittovaltion kouluihin verrattuna.[63] Vajaa kolmannes väestöstä - 32 % pojista ja 27 % tytöistä - jatkaa oppikouluun.[9] Vuonna 2003 arvioitiin, että noin 68 % yli 15-vuotiaista oli lukutaitoisia.[8]

Maassa toimii 27 liittovaltion yliopistoa, 36 osavaltion yliopistoa ja 41 yksityistä yliopistoa. Nsukkassa toimiva University of Nigeria on niistä vanhin, perustettu vuonna 1960. Suurin osa osavaltioiden ja yksityisten ylläpitämistä yliopistoista on perustettu 2000-luvulla.[64]

Urheilu

muokkaa
 
Urheilustadioni Abujassa

Nigerian suosituin urheilulaji on jalkapallo[65], joka on yli 6,5 miljoonan maan kansalaisen harrastus.[66] Nigerian miesten maajoukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan viidentenä ja ollut mukana MM-kisoissa neljästi.[67] Joukkue voitti olympiakultaa Atlantan kisoissa 1996.[68]

Nigeria on osallistunut olympialaisiin yhteensä 14 kertaa vuodesta 1952 lähtien ja on voittanut yhteensä 23 mitalia.[69]

Ehkä tunnetuimmat nigerialaiset urheilijat ovat jalkapalloilijoita, sillä maasta ovat kotoisin muun muassa Nwankwo Kanu, Jay-Jay Okocha, Celestine Babayaro ja Taye Taiwo. Yleisurheilijoista tunnettuja ovat muun muassa Chioma Ajunwa, myöhemmin Espanjaa edustanut Glory Alozie, Nigerian lisäksi Portugalia edustanut Francis Obikwelu sekä Blessing Okagbare. Nyrkkeilijä Samuel Peter on WBC-ammattilaisliiton raskaan sarjan entinen maailmanmestari.[70]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Valtapuolueen ehdokas voitti Nigerian presidentinvaalit Ilta-Sanomat. 1.3.2023. Viitattu 1.3.2023.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Nigeria The World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ Mansur Abubakar: Outrage as Nigeria changes national anthem BBC News. 29.5.2024. BBC. Viitattu 29.5.2024. (englanniksi)
  5. ↑ a b Nigeria’s population hits 198M people – NPopC chairman (Nigerian väestökomission tiedote, maan virallinen arvio) National Population Commission (NPopC), population.gov.ng. Arkistoitu 29.6.2018. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  6. ↑ a b Nigeria’s population hits 198m 11.4.2018. guardian.ng. Viitattu 28.6.2018. (englanniksi)
  7. ↑ a b World Population Prospects 2019 Highlights (PDF) (s. 14, Figure 7) United Nations. Viitattu 29.9.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g h i Nigeria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  9. ↑ a b c d Background note Nigeria (previous editions) US Department of State. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 12.12.2014.
  10. ↑ a b Country Guide Nigeria BBC Weather. Arkistoitu 31.1.2016. Viitattu 25.12.2015.
  11. ↑ Nigeria: Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 7.1.2024.
  12. ↑ Tourism in Nigeria (Arkistoitu – Internet Archive) Nigeria Online
  13. ↑ Luscombe S.: Southern Nigeria - Brief History British Empire. 2012. Viitattu 7.1.2024.
  14. ↑ Nigeria – Nigeria as a colony Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.5.2017. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e f Nigeria Timeline BBC News
  16. ↑ Sewell, Alexander: History and conflict in the Niger Delta SDN. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)
  17. ↑ Oil And Violence In The Niger Delta Isn't Talked About Much, But It Has A Global Impact Forbes. Viitattu 9.12.2020. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Perry, Alex: A Failure of Democracy in Nigeria Time. 23.4.2007. Viitattu 12.06.2007. (englanniksi)
  19. ↑ Ihmisoikeusryhmä: Nigerian vaalimellakoissa yli 200 kuollutta Ilta-Sanomat. 20.4.2011. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  20. ↑ Boko Haram attacks prompt Nigeria state of emergency BBC. 1.1.2012. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
  21. ↑ http://www.rfi.fr/afrique/20120109-nigeria-milliers-manifestants-contre-augmentation-prix-essence (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Istuva presidentti voitti Nigerian vaalit – Länsi-Afrikan jätti opettelee demokratiaa ja pieni Senegal näyttää mallia Yle. 27.2.2019. Viitattu 2.1.2021.
  23. ↑ Uusi presidentti vannoi virkavalansa Helsingin Sanomat. 29.5.2023. Viitattu 29.6.2023.
  24. ↑ Nigeria: number of displaced people Statista. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  25. ↑ Nigeria Humanitarian Response Plan 2023 (February 2023) - Nigeria ReliefWeb. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  26. ↑ Internally Displaced People - UNHCR Nigeria UNHCR Nigeria. Viitattu 25.2.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Helen Chapin Metz, ed.: Foreign relations Nigeria: A Country Study.. 1991. GPO for the Library of Congress. (englanniksi)
  28. ↑ Nigeria religious riots 'kill 200' in Jos BBC News 20.1.2010
  29. ↑ http://ieet.org/index.php/IEET/more/nigeriagaymarriage20120226
  30. ↑ Nigeria lykkää vaaleja Boko Haramin takia 8.2.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 28.3.2015.
  31. ↑ Nigerians turn out in numbers for crunch election 26.3.2015. Al Jazeera. Viitattu 28.3.2015.
  32. ↑ Buhari re-elected as Nigerian president bbc.com. 27.2.2019. Viitattu 7.12.2019. (englanti)
  33. ↑ Nigeria elections: Buhari scores historic win 1.4.2015. BBC. Viitattu 1.4.2015.
  34. ↑ Nigeria äänestää tänään vaaleissa, joiden epäonnistuminen olisi asiantuntijasta ”erittäin, erittäin huono asia” Helsingin Sanomat. 25.2.2023. Viitattu 25.2.2023.
  35. ↑ Nigeria: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 7.11.2022. (englanniksi)
  36. ↑ a b Nigeria election 2023: Fact-checking claims by the candidates BBC News. 20.2.2023. Viitattu 8.5.2023. (englanti)
  37. ↑ Nigeria - Security Britannica. Viitattu 8.5.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Nigeria Commonwealth Local Government Forum, clgf.org.uk. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  39. ↑ Nigeria (pdf) (Country profile 2019) Commonwealth Local Government Forum, clgf.org.uk. Viitattu 13.1.2023. (englanniksi)
  40. ↑ Big men, big fraud and big trouble The Economist
  41. ↑ Nigerian petrol prices reach record high after subsidy removal Al Jazeera. 18.7.2023. Viitattu 30.12.2023.
  42. ↑ Nigeria Economic Outlook African Development Bank. 2021. Viitattu 2.3.2022.
  43. ↑ Nigeria tops happiness survey BBC. 2003. Viitattu 25.12.2015.
  44. ↑ Economic data for the benefit of investors World Economics. Viitattu 18.12.2022.
  45. ↑ ECOWAS Targets 2020 for Single Currency – Thisday (Arkistoitu – Internet Archive) Nigerian Bulletin 2009
  46. ↑ Getting around Lonely Planet. Viitattu 13.12.2014.
  47. ↑ UN Population Division Data Portal United Nations. Viitattu 29.9.2022.
  48. ↑ World Population Prospects. The 2017 Revision. Key Findings and Advance Tables (pdf) (julkaisun sivu 20) United Nations. Viitattu 29.9.2022. (englanniksi)
  49. ↑ 2023 Census National Population. Viitattu 3.1.2024.
  50. ↑ Mortality rate, under-5 (per 1,000 live births) (vuosittain täydentyvä ja päivittyvä tilasto, vuoden 2015 arvo) worldbank.org. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)
  51. ↑ MDG4: Child mortality 1990-2015. Under five mortality rate (probability of dying by age 5 per 1000 live births), 2015 (Maakohtaiset arvot ja 2015 maailmankartta lapsikuolleisuudesta maittain) who.int. Viitattu 31.1.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  52. ↑ Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, UNICEF, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (pdf) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  53. ↑ Africa Live: Israel accuses SA minister of blood libel BBC News. Viitattu 9.2.2024. (englanti)
  54. ↑ Nigeria's counting controversy BBC. 21.3.2006. Viitattu 25.12.2015.
  55. ↑ Nigeria’s census challenge Sun News Online. 2013. Arkistoitu 26.12.2015. Viitattu 25.12.2015.
  56. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  57. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  58. ↑ a b c Culture of Nigeria Everyculture.
  59. ↑ Nigeria's 500-year-old dye tradition under threat CNN. Viitattu 26.11.2010. (englanniksi)
  60. ↑ Kaunokirjallisuutta Afrikasta (Arkistoitu – Internet Archive) Valikoimaluettelo Kirjastot.fi
  61. ↑ Nigeria: Saro-wivan ogonitaistelulle vihdoin oikeutta (Arkistoitu – Internet Archive) Kepa 2002
  62. ↑ Poliisi varoittaa vastaamasta sähköisiin "nigerialaiskirjeisiin" 2003. Poliisi. Viitattu 1.9.2010.
  63. ↑ About Nigeria: Education United States Diplomatic Mission in Abuja. Arkistoitu 17.3.2010. Viitattu 2.9.2010.
  64. ↑ Nigerian Universities NUC
  65. ↑ Motherland Nigeria: Sports (by Boomie O.) motherlandnigeria.com. (englanniksi)
  66. ↑ FIFA.com - Nigeria: Country information FIFA. Arkistoitu 15.5.2010. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  67. ↑ FIFA.com - Nigeria: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Arkistoitu 28.5.2010. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  68. ↑ Football at the 1996 Atlanta Summer Games: Men's Football - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 9.10.2009. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  69. ↑ Nigeria - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 23.3.2019. Viitattu 3. syyskuuta 2010. (englanniksi)
  70. ↑ Peter takoi WBC-liiton mestaruuden Maskajevilta 2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 3.9.2010.

Aiheesta muualla

muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nigeria&oldid=22709060”