Lisäarvo
Lisäarvo on marxilainen kansantaloustieteellinen termi, joka osoittaa, miten paljon työnantaja ja tuotantovälineiden omistaja jättää maksamatta työn tuottamaksi katsottavasta arvosta sen tekijöille. Sanaa lisäarvo käytetään yleiskielessä usein, kun viitataan arvonlisään. Kauppatieteissä on haluttu pitää nämä kaksi käsitettä myös sanastollisesti erillä toisistaan.
Lisäarvon käsitettä käytti ensimmäisenä irlantilainen yhteiskuntafilosofi William Thompson vuonna 1824 julkaistussa teoksessaan An Inquiry into the Principles of the Distribution of Wealth, johon Karl Marx tutustui vuonna 1846.[1][2]
Karl Marx
muokkaaVuonna 1867 ilmestyneessä Pääoman ensimmäisessä osassa Marx määritteli lisäarvon käsitteensä työnarvoteorian pohjalta. David Ricardolta ja Adam Smithiltä saadun työnarvoteorian mukaan tuotteen arvon määrää sen valmistamiseen tarvitun työn määrä, Marxin täsmennyksen mukaan ”yhteiskunnallisesti välttämätön” työ.[3]
Klassisen taloustieteen työnarvoteorian mukaan yksinkertaiset tavarantuottajat vaihtoivat työnsä tuloksia niiden tekemiseen käytetyn työajan suhteessa. Marx kirjoitti vuonna 1859, että Adam Smith oli määritellyt tavaran arvon sen sisältämän työajan perusteella, mutta rajoittanut ilmiön vain menneisyyteen, missä ihmiset olivat yksinkertaisia tavarantuottajia ja -vaihtajia. David Ricardo sen sijaan laajensi työnarvoteorian myös sellaiseen teollisuuteen, missä vallitsi rajoittamaton kilpailu. Edelleen Jean Charles Léonard de Sismondi pelkisti arvonsuuruuden ”välttämättömäksi” työajaksi.[4] Marx omaksui Sismondin käsitteen muodossa ”yhteiskunnallisesti välttämätön työ”.
Marxin mukaan kapitalisti ostaa työläisen työvoiman sen oikeasta arvosta, joka on työvoiman tuottamiseen tarvittujen välttämättömien elintarpeiden arvo. Työvoimalle on kuitenkin ominaista, että se käytettynä tuottaa yli oman arvonsa. Työpäivän kuluessa tehdyn ensimmäisen jakson aikana työläisen tekemä työ korvaa oman arvonsa, mutta toisen jakson eli lisätyöajan kuluessa se tuottaa kapitalistille lisäarvoa. Tämän lisäarvon kapitalisti anastaa itselleen, mikä on Marxin mukaan ”riistoa”. Lisätyön ja välttämättömän työn välinen suhde on ”lisäarvon suhdeluku”, joka ilmaisee työn riistoasteen.[3]
Katso myös
muokkaa- Tuotanto (sisältää osion ”Lisäarvo ja arvonlisä”)
Lähteet
muokkaa- Marx, Karl: Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Ensimmäinen osa. Suomentanut O.V. Louhivuori. Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957 (alkuteos 1867).
- Marx, Karl: Kansantaloustieteen arvostelua. Suomentanut Antero Tiusanen. Kansankulttuuri, 1970 (alkuteos 1859).
Viitteet
muokkaa- ↑ Gerald Kelvin Onuoha & Ishmael U. Gwunireama: Capitalist critique of Karl Marx on surplus value (englanniksi) International Journal of Humanities and Innovation 1/2022. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ William Thompson (1775-1833) (englanniksi) Humanists UK. Viitattu 1.9.2024.
- ↑ a b Marx 1957, s. 222–224.
- ↑ Marx, 1970, s. 62–65.