Kauppo
Kauppo (vir. ja latv. Kaupo), (? – 22. syyskuuta 1217) oli liiviläisten päällikkö Toreidan muinaismaakunnan alueella 1200-luvulla. Hän kääntyi kristinuskoon ja taisteli Baltian alueen pakanoita vastaan saksalaisten ristiretkeläisten puolella. Kauppo kuoli taistelussa virolaisia vastaan vuonna 1217.
| Kauppo | |
|---|---|
 Muistomerkki Kaupon oletetulla hautapaikalla Siguldassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | ei tiedossa |
| Kuollut | 22. syyskuuta 1217 |
Elämäkerta
muokkaaVarhaiset vaiheet
muokkaaEnnen saksalaisvalloitusta Kauppo oli Dabrelin ohella toinen Toreidan liiviläisalueen johtajista. Dabrel hallitsi alueen eteläosaa ja Kauppo pohjoisosaa. Alueet erotti toisistaan Koivajoki.[1] Toreidassa oli myös Kaupon linna, josta käsin hän hallitsi alueitaan.[2] Kaupolla oli mahdollisesti myös muita tukikohtia, mutta niitä ei mainita kirjallisissa aikalaislähteissä.[3] Kaupon linna oli rakennettu luultavasti 1000-luvun viimeisellä puoliskolla tai 1100-luvun alussa. Linna oli muiden alueen linnojen tapaan puinen.[4] Henrik Lättiläinen käytti Kauposta arvonimeä quasi rex et senior Lyvonum de Thoreyda, eli suomeksi "Toreidan liiviläisten eräänlainen kuningas ja vanhin". Ilmaus eräänlainen viitannee Henrikin käsitykseen siitä, ettei Kauppo ollut asemastaan liiviläisten keskuudessa huolimatta eurooppalaisten kuninkaiden veroinen.[5] Kauppo kääntyi kristinuskoon Liivinmaan ensimmäisen piispan Meinhardin kaudella vuonna 1191.[6] Vuoden 1200 keväällä Albert von Buxhövden nousi maihin Väinäjoen suulla ja kutsui Ykskyleen saavuttuaan pitoihin Toreidan ja Väinäjoen alueen liiviläiset, mukaan lukien Kaupon. Näiden saavuttua paikalle saksalaiset telkesivät heidät erääseen taloon. Vangitut liiviläiset pakotettiin allekirjoittamaan sopimus saksalaisten kanssa.[7] Sopimuksella liiviläiset antoivat saksalaisille panttivangeiksi noin 30 ylimystön poikaa, jotka lähetettiin Saksaan.[8]
Saksalaisten liittolaisena
muokkaaVuonna 1203 Kauppo lähti yhdessä Toreidan alueella toimineen pappi Teoderikin kanssa Roomaan. Roomassa Teoderik esitteli hänet paavi Innocentius III:lle. Paavi lahjoitti Kaupolle tapaamisen jälkeen sata kultarahaa, ja Kaupon lähtiessä paavi siunasi hänet.[9] Kauppo ja Teoderik palasivat vuonna 1204 Liivinmaalle ristiretkeläisten mukana.[10] Vuonna 1206 liiviläisten alueella syntyi Akon johtama kapina, jonka takia Kauppo pakeni Riikaan. Samana vuonna hän johti itselleen uskollisia sotajoukkoja kapinallisten käsissä olevaa omaa linnaansa vastaan. Kaupon joukkojen onnistui tunkeutua linnaan ja ajaa kapinalliset ulos.[11] Vuonna 1210 Kauppo osallistui kuurien Riian piirityksen kukistamiseen.[12] Samana vuonna hän johti liiviläisiä saksalaisten ja lättiläisten puolella Cēsisiä piirittäneitä virolaisia vastaan. Virolaiset joutuivat luopumaan piirityksestä, mutta he saavuttivat myöhemmin voiton Jumaran taistelussa, jossa kuoli Kaupon Bertold niminen poika ja vävy Wane.[13] Seuraavana vuonna 1211 Kauppo oli mukana Soontaganaan ja Sakalaan tehdyssä hyökkäyksessä.[14] Myöhemmin samana vuonna hän teki toisen hyökkäyksen Sakalaan, mitä seurasi virolaisten suuri kostohyökkäys Kaupon linnaa vastaan. Taistelu päättyi liiviläisten ja saksalaisten voittoon.[15] Vuonna 1212 liiviläisten ja lättiläisten joukossa esiintyi kapinahenkeä saksalaisia vastaan. Kauppo ei pystynyt hillitsemään johtamiaan liiviläisiä ehdottamalla, että hän puhuisi saksalaisille liiviläisiä ja lättiläisiä koskevien lakien lieventämisestä. Saksalaiset hyökkäsivät liiviläisiä vastaan ja polttivat Kaupon linnan, joka oli joutunut kapinoitsijoiden käsiin. Tämän jälkeen Kauppo ja muutama muu henkilö lähetettiin neuvottelemaan kapinoitsijoiden kanssa. Rauhaa ei kuitenkaan saatu aikaan, vaikkakin liiviläiset palauttivat ottamiaan vankeja. Saksalaiset hyökkäsivät tämän jälkeen uudelleen, mikä johti lopulta rauhaan.[16]
Kuolema
muokkaaVuonna 1217 Kauppo oli mukana saksalaisten puolella Lembitun johtamia virolaisia vastaan. Taistelussa Kauppo komensi liiviläisiä, jotka asetettiin saksalaisten muodostelman oikealle puolelle. Taistelu käytiin Matteuksen päivänä 21. syyskuuta 1217.[17] Taistelun aikana Kauppoon osui keihäs, joka lävisti tämän molemmista kyljistä.[18] Hän kuoli taistelua seuranneena päivänä 22. syyskuuta 1217.[3] Kaupon ruumis poltettiin, ja hänen luunsa haudattiin Kubeseleen. Hautaustapa oli tyypillinen pakanoille, mutta ei ollut käytössä kristityillä. Tapa selittyy luultavasti hänen asemallaan vielä osaksi pakanallisten liiviläisten johtajana.[19] Ennen kuolemaansa Kauppo oli lahjoittanut omaisuutensa Liivinmaan kirkolle.[18]
Muuta
muokkaaSekä Henrikin Liivinmaan kronikka että Liivinmaan riimikronikka esittävät Kaupon kuolintavan ihanteellisena, ja häntä verrattiin marttyyreihin.[20] Samanlainen asenne on myös myöhemmin kirjoitetussa baltiansaksalaisessa historiankirjoituksessa.[21] Latvialaisessa kirjallisuudessa Kauppo esitetään usein petturina. Kauppo ei kuitenkaan ollut ainoa saksalaisten puolelle siirtynyt heimopäällikkö, vaan heitä oli useita. Kaupon johtamilla liiviläisillä tuskin edes olisi ollut mahdollisuuksia puolustautua saksalaisia vastaan vihamielisyyksien sytyttyä. Saksalaiset käyttivät Kauppoa oman valtansa vahventamiseksi, ja Kauppo puolestaan käytti saksalaisia omaksi edukseen.[3] Balttilainen ylimystösuku Lieven polveutuu Francis Balodisin mukaan Kauposta.[22]
Lähteet
muokkaa- Henrik, Lättiläinen: Henrikin Liivinmaan kronikka. ((Heinrici chronicon Livoniae.) Suomennos: Maijastina Kahlos & Raija Sarasti-Wilenius. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-521-1
- Vaalgamaa, Edgar: Valkoisen hiekan kansa: Liiviläisten historiaa ja kulttuuria. (Jälkisanat Valda Šuvcāne) Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-235-5
- Vilho Niitemaa: Baltian historia. (täydentänyt Kalervo Hovi) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0
- Alan V. Murray: The clash of cultures on the medieval Baltic frontier. Burlington: Ashgate, 2009. ISBN 978-0-7546-6483-3
Viitteet
muokkaa- ↑ Niitemaa ja Hovi 1991, s. 48
- ↑ Vaalgamaa 2001, s. 37
- ↑ a b c Andris Zeļenkovs: Kaupo (? – 1217) historia.lv. Viitattu 8.12.2010. (latviaksi)
- ↑ Murray 2009, s. 310
- ↑ Aivar Kriiska ja Andres Tvauri: Viron esihistoria, s. 209. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007. ISBN 9789517468794
- ↑ Vaalgamaa 2001, s. 38
- ↑ Vaalgamaa 2001, s. 39
- ↑ Niitemaa ja Hovi 1991, s. 61
- ↑ Liivinmaan kronikka, VII.3.
- ↑ Liivinmaan kronikka, VIII.3.
- ↑ Liivinmaan kronikka, X.10.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XIV.5.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XIV.8.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XIV.10.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XV.3.-4.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XVI.3.-4.
- ↑ Liivinmaan kronikka, XXI.1.
- ↑ a b Liivinmaan kronikka, XVI.3.
- ↑ Murray 2009, s. 70
- ↑ Murray 2009, s. 34
- ↑ Murray 2009, s. 38
- ↑ Līveni (Lieven) Latvju enciklopēdija 1962-1982. Arkistoitu 8.12.2007. Viitattu 8.12.2010. (latviaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Lauri Kettunen : Kauppo ja Lembit, Hakkapeliitta, 26.11.1927, nro 48, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot