Edward Henry Harriman

Edward Henry (E. H.) Harriman (25. helmikuuta 1848 Hempstead, Long Island, New York9. syyskuuta 1909 Orangen piirikunta, New York)[1][2] oli yhdysvaltalainen liikemies ja yritysjohtaja, joka saavutti 1900-luvun alussa suuren vaikutusvallan rautatiealalla.

Harriman vuonna 1908.

Harriman aloitti uransa erään meklarin apulaisena New Yorkissa ja ryhtyi 1870 itse meklariksi New Yorkin pörssissä.[1] Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti Harriman & co. -pankin.[2] Vaikka Harrimanin omat liiketoimet liittyivät alun perin pankkitoimintaan, hän sai kosketuksen rautatiealaan toimiessaan eri asemissa Illinois Central -yhtiön johdossa.[1] 1890-luvulla hän jätti kokonaan pankkialan ja toimi sen jälkeen samanaikaisesti toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana useassa merkittävässä rautatieyhtiössä.[2] Ensin Harriman sai valtaansa Union Pacificin vuonna 1898 ostamalla sen pesänhoitajien hallusta perustamalleen yhtymälle. Hän nosti yrityksen nopeasti vararikon partaalta takaisin jaloilleen. Vuonna 1901 Harriman sai valtaansa myös Southern Pacific ja Nothern Pacific -yhtiöt, käytyään jälkimmäisen hallinnasta kamppailun James J. Hillin kanssa. Harrimanin kuollessa hänen vaikutuspiirissään oli arviolta lähes 100 000 kilometriä rautatietä. Monet arvostelivat hänen tapaansa kahmia taloudellista valtaa, ja muun muassa presidentti Theodore Roosevelt tuomitsi hänet julkisesti.[1] Vuonna 1907 liittovaltion kauppakomissio (Interstate Commerce Commission) ryhtyi tutkimaan, rikkoivatko Harrimanin yritykset antitrustilakeihin kuulunutta Sherman Actia.[2]

Harriman teki joitain merkittäviä lahjoituksia. Hän rahoitti vuonna 1899 Alaskaa tutkineen niin sanotun Harrimanin retkikunnan ja lahjoitti San Franciscoon vuoden 1906 maanjäristyksen jälkeen miljoonan dollarin arvosta yhtiöidensä rautatiekalustoa. Kuollessaan Harriman jätti leskelleen noin 100 miljoonan dollarin suuruisen perinnön.[2]

Edward Harrimanin poika oli poliitikko W. Averell Harriman, joka toimi myös Union Pacificin hallituksen puheenjohtajana 1932–1946.[3]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Edward Henry Harriman (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.2.2014.
  2. a b c d e Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 287 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 13.2.2014.
  3. W. Averell Harriman (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 13.2.2014.

Aiheesta muualla

muokkaa