Bolivian maantiede

Etelä-Amerikassa sijaitseva sisämaavaltio Bolivia on muodostunut kahdesta luonnonvyöhykkeestä, viljavasta Titicaca-järven alueesta ja sen itäpuolisesta karusta Gran Chacon ylätasangosta, joka oli aikoinaan lähes asumaton. Sinne on kuitenkin muodostunut kaivostoimintaa. Toisen määritelmän mukaan Bolivia voidaan jakaa kolmeen maantieteelliseen alueeseen: länsiosan Andit ja kuivat ylängöt, keskiosan subtrooppiset laaksot ja idän trooppinen alanko, jota peittää Amazonin sademetsä.

Bolivian topografinen kartta, josta näkyvät (idästä länteen) Amazonin allas vihreällä, Sub-Andien alue punaisella, Cordillera Oriental valkoisella, Altiplano harmaalla ja Cordillera Occidental valkoisella sekä Titicaca-järvi sinisellä maan luoteisrajalla.

Bolivia on vuoristoinen ja suhteellisen pieni maa, jossa on paljon enemmän maaseutua kuin kaupunkia ja jonka maisemat vaihtelevat alueittain. Sen rajanaapureita ovat luoteessa Peru, pohjoisessa ja idässä Brasilia, kaakossa Paraguay, etelässä Argentiina ja lännessä Chile. Maan pinta-ala on 1 098 581 neliökilometriä eli se on kooltaan noin kolme kertaa Suomen kokoinen. Bolivia on sisämaavaltio ja sillä on noin 6 083 kilometriä maarajaa.

Yleistä

Flamingoja Laguna Coloradalla.

Salar de Uyuni

Bolivian länsiosassa sijaitsee maailman toiseksi laajin ylätasanko, 805 kilometriä pitkä ja 129 kilometriä leveä Altiplano, joka ulottuu myös Perun eteläosiin. Altiplano on muodostunut pääosin tuulen ja veden kasaamasta aineesta, jota on tullut ympäröiviltä vuorilta. Tämän vuoksi Altiplano on kalteva pohjois-eteläsuunnassa; pohjoisessa sataa runsaammin kuin etelässä, ja vesi on huuhdellut suuremman määrän maa-ainesta. Altiplanolla sijaitsevat myös Etelä-Amerikan suurin järvi Titicaca ja suolainen Poopójärvi, jonka koko vaihtelee huomattavasti sademäärästä riippuen. Altiplanon eteläosissa pohjoisen pensaikkokasvillisuus käy harvinaisemmaksi ja maaperä muodostuu pääosin kuivasta punaisesta savesta ja karusta kivikosta. Alueella on useita suolapannuja, joista suurimman, Salar de Uyunin, pinta-ala on yli 9 000 neliökilometriä.

Altiplanon länsipuolella Chilen vastaisella rajalla on Andeihin kuuluva Cordillera Occidental, jossa on useita tulivuoria ja valtion korkein kohta, 6 542 metriä korkea Nevado Sajama. Altiplanon itäpuolella on puolestaan Cordillera Oriental. Cordillera Occidentalin pohjoisosissa keskimääräinen korkeus merenpinnasta on noin 4 000 metriä, ja sademäärä on vähäinen. Eteläisellä alueella ei sada juuri lainkaan, ja maaperä on pääasiassa karua kivikkoa. Harvaan asuttu Cordillera Occidentalin alue on tuliperäistä ja jatkoa Etelä-Perussa sijaitsevalle tulivuorialueelle. Sitä vastoin Argentiinan rajalle ulottuva Cordillera Oriental on paljon vanhempi ja sen pohjoisosissa on lumihuippuisia graniittivuoria, joista korkeimpien huiput kohoavat yli 6 000 metrin korkeuteen. Alueella on myös jäätiköitä.

Vuoriston itäpuolella Andit madaltuvat jyrkästi kohti itäisiä tasankoja. Tätä jyrkkien sademetsärinteiden aluetta kutsutaan nimellä Yungas; nimitys on peräisin aimaran kielen sanasta, joka tarkoittaa "lämpimiä laaksoja". Siellä on jyrkkiä, lähes luoksepääsemättömiä huippuja ja rehevää kasvillisuutta, minkä mahdollistavat suuri sademäärä ja puolitrooppinen ilmasto. Maa on hedelmällisempää kuin muualla Boliviassa, mutta huonot liikenneyhteydet haittaavat maataloutta. Paikoittain eroosio on kuluttanut maaperää. Yungas ei ole yhtä korkealla kuin Altiplano, joten lämpötila ei vaihtele siellä yhtä paljon. Yungasissa sijaitsevat myös kaksi Bolivian tärkeimmistä kaupungeista, Sucre ja Cochabamba.

Yungasin pohjois- ja itäpuolella olevat alueet kuuluvat Amazonin altaaseen, missä on alluviaalitasankoja, suoalueita, jokilaaksoja, savannia, kukkuloita ja trooppista sademetsää. Aivan eteläisin osa Boliviasta kuuluu Gran Chacon tasankoalueeseen. Vaikka alankoalue käsittää yli kaksi kolmasosaa valtion maa-alueesta, se on harvaan asuttua eikä sillä ole ollut juurikaan taloudellista merkitystä. Viime aikoina sieltä on kuitenkin löydetty maakaasua ja öljyä, mikä on houkutellut alueelle uudisasukkaita. Kasvillisuus on pääasiassa piikkistä pensaikkoa. Santa Cruzin kaupunki sijaitsee alueella.

Ilmasto

Ilmastokaavioita Bolivian eri osista
Tambo Quemado Andeilla 4 351 metrin korkeudessa – sadesumma 224 mm.	Santa Cruz maan länsiosassa 437 metrin korkeudessa – sadesumma 1 046 mm.

Bolivian ilmastoerot johtuvat maan suurista korkeuseroista. Andeilla, maan länsiosassa, vallitsee tyypillinen trooppisen ylänköalueen ilmasto. Sateet ovat vähäisiä ja ajoittuvat joulu- ja maaliskuun välille. Lämpötilat pysyvät melko samoina kuukausittain, kun taas päivittäiset lämpötilat vaihtelevat paljon öiden ollessa varsinkin kuivan talvikauden aikaan erityisen viileitä. Eräissä osissa vuotuinen sademäärä jää alle 250 millimetrin. Andien itäpuolen tasangolla ilmasto on kuumempi ja sateisempi. Sadetta saadaan 1 000–1 500 millimetriä vuodessa. Harvinainen talviajan ilmiö on polaari-ilman purkaus Antarktikselta näille tasangoille. Silloin lämpötila saattaa pudota tilapäisesti lähelle nollaa. Amazon tulvii maan koillisosassa sadekauden aikaan, jolloin kuivuus lisääntyy maan tasankoalueilla.

Vesistöt

Bolivian vesistöt kuuluvat kolmeen merkittävään järjestelmään. Maan luoteis-, pohjois- ja koillisosan joet ovat Amazonin sivujokia. Pilcomayon–Paraguayn vesistöön kuuluvat puolestaan etelä- ja kaakkoisosien joet. Lännessä puolestaan on Titicaca- ja Poopójärvien sisäinen valuma-alue. Maassa on noin 14 000 kilometriä purjehduskelpoisia jokia. Maan tärkeimmät vesiväylät ovat Beni, Chapare, Desaguadero, Guaporé (tunnetaan Boliviassa nimellä Río Iténez), Mamoré, Paraguay ja Pilcomayo.

Luonto ja luonnonsuojelu

Bolivian kansallispuistojen sijainnit.

Bolivian monipuolisten maastonmuotojen ja suurten alueellisten ilmastoerojen vuoksi maassa on suuri määrä erilaisia kasvillisuusvyöhykkeitä, joihin kuuluvilla alueilla elää paljon erilaisia eläinlajeja. Neljän kilometrin yläpuolella kasvaa maailman suurimmaksi varpukasviksi kutsuttu nelimetrinen Polylepis-sukuun kuuluva Polylepis rugulosa. La Pazin lähellä kasvaa puija, joka kukkii vasta noin 80–150 vuoden ikäisenä. Azorella compacta, joka muistuttaa kivien pintaan tarttunutta vaahtoa, kasvaa yli kolmen kilometrin korkeudessa. Öljypitoisen pihkansa takia kasvia on käytetty polttoaineena Altiplano-ylängön kylissä. Hieman alempana metsä on vielä harvinaista, mutta alueella kasvaa erilaisia kaktuslajeja, piikikkäitä pensaita sekä tuotua eukalyptusta. Altiplanon ylätasangolla elää esimerkiksi laamoja, alpakoita, vikunjoita sekä viskatsoja. Amazonin valuma-alueella, jolla Bolivia osittain sijaitsee, elää maailman runsain kirjo erilaisia kasvi- ja eläinlajeja.

Bolivian kansallispuistot ja muut suojelualueet peittävät 18 miljoonaa hehtaaria (180 000 km²) eli 17 prosenttia maan pinta-alasta. Sajaman kansallispuistoon maan kaakkoisosassa Chilen rajalla kuuluu Bolivian korkein vuorenhuippu. Siellä elää vikunja- ja laamalaumoja sekä flamingoja. Alueella on myös geysireitä sekä kuumia lähteitä. Niitä esiintyy myös lähellä Salar de Uyunin suola-aavikkoa sijaitsevalla Eduardo Avaroan suojelualueella, jonka tunnetuimmat flamingojärvet ovat Laguna Colorada ja Laguna Verde. Apolobamban suojelualueella, joka sijaitsee La Pazista luoteeseen Perun rajalla, on arvioitu elävän 1 500 kasvilajia ja 300 eläinlajia, joihin kuuluvat andienkondori ja silmälasikarhu. Vielä enemmän kasvilajeja tavataan Carrascon kansallispuistossa, joka ulottuu Andien reuna-alueella trooppisesta sademetsästä ylärinteiden pilvimetsään. 1,5 miljoonan hehtaarin alueella elää yli 5 000 kasvilajia, 700 lintulajia ja monia muita eläimiä, kuten silmälasikarhuja, apinoita ja jaguaareja. Amazonin sademetsässä, kuten Madidin kansallispuistossa, elää kymmenen apinalajia, jaguaareja, puumia, isomuurahaiskarhuja, anakondia, kaimaaneita ja lukuisia kalalajeja.