Mihail Manoilescu
Mihail Manoilescu (9. joulukuuta 1891 Tecuci – 30. joulukuuta 1950 Sighet) oli romanialainen lehtimies, taloustieteilijä ja poliitikko. Hän toimi ulkoministerinä Ion Gigurtun johtamassa hallituksessa kesällä 1940.
| Mihail Manoilescu | |
|---|---|
 |
|
| Romanian ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Constantin Argetoianu |
| Seuraaja | Mihail R. Sturdza |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1891 Tecuci, Romanian kuningaskunta |
| Kuollut | 30. joulukuuta 1950 (59 vuotta) Sighet, Romanian sosialistinen kansantasavalta |
| Ammatti |
insinööri poliitikko pankkiiri diplomaatti |
| Tiedot | |
| Puolue |
Kansallisliberaalipuolue Romanian kansanpuolue Romanian kansallinen agraaripuolue Rautakaarti |
| Uskonto | ortodoksi |
Manoilescu syntyi Tecucissa Moldovan alueella. Isän kuoleman jälkeen perhe muutti Iașiin. Hän opiskeli insinööriksi Bukarestissa valmistuen vuonna 1915.[1] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Manoilescu opiskeli Mussolinin johtamassa fascistisessa Italiassa, josta hän sai vaikutteita talousajatteluunsa. Hän oli talousministerinä liberaalisuuntautuneissa hallituksissa vuosina 1926 ja 1927. Hänet kuitenkin vangittiin vuonna 1927, koska hän kannatti prinssi Kaarlen (Carol) paluuta Romaniaan.[2] Hänet kuitenkin vapautettiin seuraavana vuonna. Hän julkaisi vuonna 1929 taloustieteen teoksensa La théorie du protectionisme et de l'echange international (”Teoria protektionismista ja kansainvälisestä vaihdosta”), joka oli hänen 1930-luvun talousajattelunsa ja -toimintansa perusta.[3] Manoilescu toimi 1920-luvulla opettajana Bukarestin ammattikorkeakoulussa.
Prinssi Kaarle palasi kesäkuussa 1930 takaisin Romaniaan ja nousi kuninkaaksi. Manoilescu toimi Kaarlen valtakauden alussa julkisten töiden ministerinä ja kauppa- ja teollisuusministerinä sekä vuoden 1931 aikana Romanian keskuspankin pääjohtajana.[4] Hän kuului näin kuningas Kaarlen lähipiiriin eli oli kuninkaallinen kamarilla. Hänen talousteorioitaan sovellettiin 1930-luvulla Romanian lisäksi Italiassa ja Portugalissa. Korporaatio- ja protektonismiajatuksia sovellettiin erityisesti presidentti Getúlio Vargasin johtamassa Brasiliassa. Romaniassa luovuttiin 1930-luvun lopulla kuitenkin yrityksistä soveltaa hänen talousajatteluaan johtuen niiden soveltumattomuudesta.
Romaniassa kohosi äärioikeistolainen liike Rautakaarti 1930-luvun lopulla, jonka johtoportaaseen Manoilescu myös kuului. Aluemenetysten seurauksensa pääministeri Gheorghe Tătărescu joutui eroamaan heinäkuun alussa 1940 hyväksyessään kuninkaan johtamassa kruununneuvostossa Neuvostoliitolle tehdyt alueluovutukset. Romaniassa muodostettiin leimallisesti äärioikeistolainen Ion Gigurtun hallitus, johon tuli myös Rautakaartin edustajia eli liikkeen johtaja Horia Sima ja ulkoministeriksi Manoilescu.[5] Valtaannousseen Gigurtun hallituksen ulkopoliittiset vaikeudet kuitenkin jatkuivat edelleen, sillä Romania joutui luovuttamaan vielä 30. elokuuta 1940 natsi-Saksan ja Italian johtaman Wienin toisen välitystuomion päätösten perusteella Pohjois-Transilvanian Unkarille. Unkarilaisten iloitessa Manoilescu pyörtyi kokouspöydän ääreen nähtyään välitysehdotuksen.[6] Lääkintätoimenpiteiden jälkeen kokousta voitiin kuitenkin jatkaa. Romanian kruununneuvosto kuningas Kaarlen johdolla kokoontui seuraavana yönä ja hyväksyi esityksen.[7] Vallassaolevien asemaa Romaniassa heikensi vielä Bulgarian kanssa sovittu Etelä-Dobrudžan palauttaminen Romanialta Bulgarialle.[8]
Romaniassa oli näiden aluemenetysten johdosta mellakoita, jotka pakottivat syyskuun alussa 1940 kuningas Kaarlen ja pääministeri Gigurtun luopumaan vallasta.[9] Samoin Manoilescu jätti poliittisen toimintansa ja omistautui taloustieteellisiin tutkimuksiinsa.
Toisen maailmansodan jälkeen valtaannousseet kommunistit vangitsivat Manoilescun syyskuun lopussa 1944.[10] Hän joutui olemaan vankilassa 14 kuukautta ilman oikeudenkäyntiä. Joulukuussa 1948 hänet vangittiin uudelleen ilman oikeudenkäyntiä, ja hän kuoli Sighetin vankilassa vuoden 1950 lopulla. Manoilescu tuomittiin vielä kuolemansa jälkeen vuonna 1951 ”poissaolevana” 15 vuoden vankeuteen julkaisemistaan artikkeleista. Manoilescun perheelle hänen kuolemastaan kerrottiin vasta vuonna 1958.
Viitteet
muokkaa- ↑ Joseph Love: The Roots of Unequal Exchange, s. 103
- ↑ Romanian vallankaappausjutun käsittely - Manoilescu ja Averescu tehneet huomiotaherättäviä paljastuksia. Helsingin Sanomat, 18.11.1927, s. 8. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Rainer Kattel, Jan A. Kregel, Erik S. Reinert: Classical Development Economics and Its Relevance for Today, s. 103-118. (The Roots of Unequal Exchange: Mihail Manoilescu ad the Debate of the 1930s) London: Anthem Press, 2011. ISBN 978-0-85728-396-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 1.1.2021).
- ↑ Joseph Love: The Roots of Unequal Exchange, s. 103-104
- ↑ Gigurtun hallitus äärimmäisen oikeistolainen. Helsingin Sanomat, 6.7.1940, s. 6. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Andreas Hillgruber: Hitler, König Carol und Marschall Antonescu, s. 92
- ↑ Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 129
- ↑ Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet, s. 128
- ↑ Romanian hallitus eronnut - Kenraali Antonescu muodostaa uuden hallituksen. Helsingin Sanomat, 5.9.1940, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.1.2021.
- ↑ Useita valtiomiehiä pidätetty Romaniassa. Helsingin Sanomat, 27.9.1944, s. 7. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 1.1.2021.
Lähteet
muokkaa- Andreas Hillgruber: Hitler, König Carol und Marschall Antonescu. Die deutsch-rumänischen Beziehungen 1938–1944. Wiesbaden: Franz Steiner Verlag, 1954. (saksaksi)
- Joseph L. Love: The Roots of Unequal Exchange: Mihail Manoilescu ad the Debate of the 1930s, s. 103-118. (Classical Development Economics and Its Relevance for Today) London: Anthem Press, 2011. ISBN 978-0-85728-396-2 (englanniksi)
- Mikko Uola: Eritahtiset aseveljet - Suomi ja muut Saksan rinnalla taistelleet aseveljet 1939-1944. Jyväskylä: Docendo Oy, 2015. ISBN 978-952-29-170-4