Beloselski-Belozerskin palatsi

Beloselski-Belozerskin palatsi
Sijainti	Pietari, Venäjän federaatio
Koordinaatit	59°55′57″N, 030°20′40″E
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
	Infobox OKNimi-testi OK

Beloselski-Belozerskin palatsi on palatsimainen rakennus Venäjän toiseksi suurimmassa kaupungissa Pietarissa. Se sijaitsee Fontanka-joen ja Pietarin pääkadun Nevski prospektin risteyskohdassa. Palatsi on rakennettu vuonna 1846. ^[1]

Palatsin tontilla oli pieni kivitalo, jota laajennettiin arkkitehti Andrei Stackenschneiderin suunnitelmien mukaan. Rakennuttajana oli tontin 1700-luvun lopulla haltuunsa saanut Beloselski-Belozerskin ruhtinassuku. Suvun jäsenissä oli taiteentuntijoita ja keräilijöitä, niinpä runsain veistoskoristein, kultauksin ja silkkitapetein rokokoon tyyliin sisustetussa palatsissa oli suuri kokoelma länsimaista taidetta ja laaja kirjasto. Ulkoisesti rakennus edustaa uusbarokkia.^[1]

Ruhtinatar Jelena Pavlovna Kotšubei, Franz Xaver Winterhalter 1860-luku

Palatsi sai nykyisen ylellisen asunsa keisarinna Maria Fjodorovnan hovinaisen ja hovimestarinna, ruhtinatar Jelena Pavlovna Beloselskaja-Belozerskaja-Kotšubei os. Bibikova (1812–1888) omistusaikana, joka oli ruhtinas, kenraali Esper Alexandrovitš Beloselski-Belozerskin (1802–1846) huikentelevainen leski ja kuuluisa seurapiiriemäntä. Etelä-Uralin metallitehtaista peräisin olevan Beloselski-Belozersky -suvun varallisuuden lisäksi Jelena Pavlovna peri myös omaisuuden omalta suvultaan Bibikoveilta, joilla oli Uralilla kaivos- ja metalliyrityksiä. Hän päätti uudistaa ja uudelleenrakentaa palatsin oman makunsa mukaiseksi. Hän puratti vanhan rakennuksen ja rakennutti uuden palatsin vuosina 1846–1848, jonka suunnitteli Nikolai I:n hoviarkkitehti Andrei Stackensneider. Tämän tehdäkseen ruhtinattaren täytyi anoa keisarilta lupa tilata suunnittelutyö. Palatsi oli ainoa Stackenscheiderin yksityinen toimeksianto Pietarissa.

Suvun metalli- ja kaivostoiminnan tuoton huononnuttua palatsi myytiin vuonna 1883 ja siirtyi vuonna 1884 keisariperheelle. Sinne muutti Aleksanteri II:n poika, suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš Romanov, joka oli juuri kihlautunut tulevan puolisonsa kanssa. Hän teetti palatsiin joitakin muutoksia lisäämällä slaavilaistyylisen kappelin ja laajan kirjastotilan. Nykyinen ulkoseinien punainen väritys on myös hänen ajaltaan. Suuriruhtinas murhattiin vuonna 1905 ja leski Elisabet Fjodorovna perusti luostarin, ryhtyi nunnaksi sekä myi koko omaisuutensa.^[1]

Vallankumouksen jälkeen

Palatsin kirjasto siirrettiin lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen suurimmaksi osaksi julkisen kirjastolaitoksen haltuun. Neuvostoaikana palatsia isännöi Kommunistisen puolueen piirikomitea.^[1]

Rokokoo-interiööri tuhoutui pahoin toisen maailmansodan aikana, ja entisöitiin alkuperäiseen asuunsa vuonna 1954. Palatsi ei ole museo, vaan on ollut kulttuurikäytössä, siellä järjestetään muun muassa kamarimusiikkikonsertteja. Siihen pääsee tutustumaan myös kiertokäynneillä.^[1]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d ^e Kaurinkoski, Kaarina: ”Beloselski-Belozerski -suvun palatsi”, Pietarin palatsit (2. painos), s. 55-57. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Beloselski-Belozerskin palatsi Wikimedia Commonsissa

Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[pp-1] Kaurinkoski, Kaarina: ”Beloselski-Belozerski -suvun palatsi”, Pietarin palatsit (2. painos), s. 55-57. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-254-053-9

[1]