Nigel Farage
Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964 Kent, Englanti) on brittiläinen poliitikko. Farage on ollut Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1999 ja on Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -europarlamenttiryhmän puheenjohtaja.[1] Hän toimi Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtajana vuosina 2006–2009 ja 2010–2016. Hän erosi UKIPista vuonna 2018. Keväällä 2019 Farage on nousemassa uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi.
| Nigel Farage | |
|---|---|
.jpg) Nigel Farage vuonna 2014. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. huhtikuuta 1964 Downe, Kent |
| Poliitikko | |
| Puolue | Brexit-puolue (2019–) |
| Entiset puolueet |
Konservatiivipuolue (1978–1993) UKIP (1993–2018) Sitoutumaton (2018–2019) |
| Vaalipiiri | Kaakkois-Englanti |
| Kotipaikka |
Single Street, Lontoo |
| Puoliso | Kirsten Mehr (1999–) |
| Lapset | 4 |
| Aiheesta muualla | |
| nfarage.com | |
Tausta
Nigel Farage syntyi Downen kylässä Kentissä vuonna 1964.[2][3] Hänen isänsä oli pörssivälittäjä, joka jätti perheen kun Nigel oli 5-vuotias. Farage ei mennyt yliopistoon vaan ryhtyi välittäjäksi Lontoon Cityn tavarapörssiin.[3]. Faragen suku isänsä puolelta on alun perin hugenotteja Ranskasta[4].
Poliittinen ura
Farage oli aluksi konservatiivipuolueessa, mutta jätti sen, kun pääministeri John Major allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen. Vuonna 1993 Farage oli perustamassa UKIP:ia, jonka tavoitteena on irrottaa Britannia Euroopan unionista.[3] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 1999 vaaleissa ja on ollut sen jäsen siitä lähtien. Farage sanoo että EU:ta täytyy yrittää muuttaa sisältäpäin. Hänet tunnetaan suorapuheisena ja terävänä EU-kriitikkona.[3] Farage sanoo rakastavansa Eurooppaa, mutta ei halua että Euroopan unioni "samanlaistaa" Euroopan.[5]
Vuonna 2005 Farage oli aktiivisesti ajamassa epäluottamusäänestystä entistä Euroopan komission puheenjohtajaa, José Manuel Barrosoa vastaan, jonka vierailu Spiros Latsisin huvijahdilla herätti epäilyksiä eturistiriidasta.[6]
Farage oli ensimmäisen kerran UKIP:in puheenjohtajana 2006–2009. Hän erosi puheenjohtajuudesta 2009, koska pyrki parlamentin alahuoneeseen vuoden 2010 parlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi.[3][5] Hänet valittiin jälleen UKIP:in puheenjohtajaksi 2010.[7]
Farage on ottanut etäisyyttä UKIP:in vuoden 2010 vaalimanifestiin, sillä hän ei ollut itse tekemässä sitä, koska ei ollut puolueen puheenjohtaja silloin. Faragen johdolla puolue laatii vuonna 2015 uuden manifestin.[8]
Farage joutui vuonna 2013 vihaisten mielenosoittajien piirittämäksi Skotlannin-vierailullaan. Mielenosoittajat syyttivät Faragea rasismista ja kritisoivat hänen unionimyönteisyyttään. Farage pääsi lopulta poistumaan poliisin avulla.[9]
Farage ilmoitti parlamenttivaalin 2015 jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[10]
Farage ilmoitti heinäkuussa 2016 jälleen eroavansa puolueen johdosta.[11] Saman vuoden marraskuussa puheenjohtajuus siirtyi puolueen jäsenäänestyksen voittaneelle Paul Nuttallille.[12] Farage erosi puolueesta kokonaan joulukuussa 2018 vastalauseena puolueen pakkomielteiselle suhtautumiselle islamiin ja katuaktivismiin sekä äärioikeistolaisaktivisti Tommy Robinsonn nimittämiselle puolueen neuvonantajaksi.[13]
Farage kertoi maaliskuussa 2019 astuvansa uuden Brexit Party -puolueen johtajaksi. Hän sanoi johtavansa puolueensa vuoden 2019 eurovaaleihin, jos Britannia osallistuu niihin.[14]
Näkemyksiä
Farage on kehoittanut länttä lopettamaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukraina-politiikan arvostelun ja keskittämään voimavarat islamistiterroristien lyömiseen.[15]
Yksityiselämä
Farage on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Hän solmi toisen avioliittonsa 1999 saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa.[3] Farage oli 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vuonna 2010 lento-onnettomuudessa, ja hän on sairastanut kivessyövän.[3] Hän pitää kriketistä ja vierailee usein ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla ystäväryhmänsä kanssa.[3]
Lähteet
- ↑ Nigel Farage Euroopan parlamentti. Viitattu 11.3.2017.
- ↑ Durkin, Martin: My six months with normal Nigel Farage 30.3.2014. The Telegraph. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Goldsmith, Rosie: Profile: Nigel Farage, UKIP leader 4.12.2012. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Meltzer, Tom: Is Nigel Farage a racist?. The Guardian, 10 May 2013. London. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28 April 2014. Arkistoitu 30 July 2013.
- ↑ a b Parkinson, Justin: Profile: UKIP leader Nigel Farage 2.4.2014. BBC. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Barroso rebuffs yacht questions 25.5.2005. BBC. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Branigan, Tania: Nigel Farage wins Ukip leadership contest 13.9.2006. The Guardian. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage disowns Ukip's entire 2010 election manifesto 24.1.2014. The Guardian. Viitattu 28.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Johnson, Simon: Nigel Farage barricaded in Scottish pub and rescued by police riot van 16.5.2013. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
- ↑ Mason, Rowena: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader 11.5.2015. The Guardian. Viitattu 12.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Nigel Farage eroaa Ukipin johdosta iltalehti.fi. 4.7.2016. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Paul Nuttall elected as UKIP leader 28.11.2016. BBC. Viitattu 4.3.2017. (englanniksi)
- ↑ Jukka Huusko: Brexitiä lietsonut Nigel Farage erosi perustamastaan Ukip-puolueesta Helsingin Sanomat. 5.12.2018. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Nigel Farage back in frontline politics as Brexit Party leader BBC News. 22.3.2019. Viitattu 6.4.2019.
- ↑ Graham, Georgia: Nigel Farage: Stop opposing Vladmir Putin in Ukraine and join forces to defeat Islamic terrorists 16.9.2014. The Telegraph. Viitattu 29.12.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nigel Farage Wikimedia Commonsissa
