T�m� kuvaus on viel� osittain keskener�inen. Alussa kuvaillaan itse kirjoitustapa, mink� j�lkeen pohdiskellaan yleisemmin suomen ja muidenkin kielien kirjoittamista tengwarilla ja esitet��n perusteluja tehdyille valinnoille. Esityksen n�enn�iskielitieteellisyys johtuu siit�, ett� t�m� kuvaus on syntynyt sivutuotteena lueskellessani suomen fonetiikan ja fonologian alkeista. Tieteellist� t�sm�llisyytt� lienee kuitenkin turha toivoa (tai pel�t�).
Sis�lt�
Kirjoitustavan kuvaus
Yleist�
Kirjoitustapa on periaatteeltaan foneeminen: jokaista kielen foneemia (ks. selitys) vastaa normaalisti yksi kirjoitusmerkki, jolla ei merkit� mit��n muuta foneemia. T�ss� tekstiss� yksitt�iset foneemit ja sanojen foneemisesti kirjoitetut ��nt�mykset merkit��n kauttaviivojen v�liin, esim. onpa /ompa/.
Oletukseksi on otettu, ett� suomen kieless� on 25 foneemia. Vokaaleja merkit��n t�ss� /a e i o u y � �/ ja konsonantteja /p t k b d g f s S h v j l r m n N/. Pitk�t vokaalit ja konsonantit kirjoitetaan normaalista oikeinkirjoituksesta tuttuun tapaan kahdella kirjaimella: maassa
/maassa/. /N/ tarkoittaa
�ng-��nnett�, joka suomessa kirjoitetaan n-kirjaimella
sen esiintyess� lyhyen� k:n edell�,
esimerkiksi sanassa lanka
/laNka/, ja ng:ll� sen
esiintyess� pitk�n� sellaisissa sanoissa kuin
kangas /kaNNas/, langan /laNNan/. /S/
tarkoittaa suhu-s:��, joka kirjoitetaan
sh:lla tai
:ll�.
Valitut merkit
Konsonantit
| I sarja | II sarja | III sarja | IV sarja | |
|---|---|---|---|---|
| 1. aste |
 (tinco)
/t/ |
 (parma)
/p/ |
 (calma)
/k/ |
|
| 2. aste |  (ando)
/d/ |
 (umbar)
/b/ |
 (anga)
/g/ |
|
| 3. aste |  (s�le)
/S/
|
 (formen)
/f/ |
||
| 4. aste | ||||
| 5. aste |  (númen)
/n/ |
 (malta)
/m/ |
 (noldo)
/N/ |
|
| 6. aste |  (vala)
/v/ |
 (anna)
/j/ |
||
 (rómen)
/r/ |
 (lambe)
/l/ |
|||
 (silme)
/s/ |
||||
 (hyarmen)
/h/ |
Kaksinkertainen eli pitk� konsonantti suositellaan merkitsem��n kirjoittamalla kyseinen tengwa kahteen kertaan. Konsonantin kahdennusmerkki� (aaltoviiva tai suora vaakaviiva kirjaimen alla) ei siis tarvita. Vokaalimerkkien kanssa on syyt� k�ytt�� <silme>:n k��nnetty�, alasp�in osoittavaa muotoa (ei merkitty taulukkoon). Lyhennysmerkint�j�, kuten "edelt�v� saman sarjan nasaali" tai "seuraava s" ei t�ss� ehdotuksessa suositella.
Esimerkkej�:
maassa
Vokaalit
Vokaalimerkit (tehtar) kirjaimen <tinco> p��ll� esitettyin�:
![[a e i o u kuten quenyassa, y=2 pistett�, �=a-tehta yl�salaisin, �=yl�salainen tilde]](images/tng_vowels.gif)
Vokaalit merkit��n edelt�vien konsonanttien yl�puolelle. Pitk� vokaali merkit��n aina pitk�n kantajan p��lle, lyhyt tarvittaessa lyhyen kantajan p��lle. Diftongeille ei k�ytet� mit��n erikoista merkint��, vaan kumpikin vokaali kirjoitetaan normaalisti.
Esimerkkej�:
iduilta
Perusteluja
Johdanto
Feanorin tengwarin tunnusomaisin piirre on, ett� sit� ei alunperin suunniteltu vain tietyn kielen aakkostoksi, vaan pikemminkin kirjainmerkkien j�rjestelm�ksi, josta voidaan luoda sovelluksia yksitt�isten kielten kirjoittamiseen. Er��n esimerkin suomen kirjoittamisesta tengwarilla voi l�yt�� jo Tarun Sormusten Herrasta alkulehdilt� (ks. kuvaus sivulla TSH:n suomalainen tengwar-teksti). Esimerkki on varsin hyv�, mutta se ei lyhyytens� vuoksi k�sittele kaikkia suomen kirjoittamisessa vastaan tulevia kysymyksi�, eik� esim. �:n merkin valinta ole v�ltt�m�tt� ihanteellinen. Niinp� t�ss� tekstiss� esitell��n hieman toisenlainen tapa kirjoittaa suomea tengwarilla.
Helpoin ratkaisu olisi yksinkertaisesti valita kullekin latinalaisen aakkostomme kirjaimelle vastaava feanorilainen merkki ja kirjoittaa sen j�lkeen suomen tavallisen oikeinkirjoituksen mukaisesti. T�m�n ehdotuksen l�ht�kohdaksi on kuitenkin otettu suomen ��nteet (tai t�sm�llisemmin foneemit), ja pyritty l�yt�m��n sopiva tapa niiden esitt�miseen tengwarilla. Ero pelk��n kirjainten korvaamiseen perustuvaan ratkaisuun on silti loppujen lopuksi hyvin pieni. T�m� johtuu siit�, ett� my�s suomen normaali kirjoitusj�rjestelm� noudattaa melko tarkasti periaatetta, jonka mukaan jokaista foneemia vastaa oma kirjaimensa. T�st� ajatuksesta k�ytet��n nime� foneemiperiaate Jukka Korpelan tutkielmassa "Onko suomen kirjoitusj�rjestelm� ihanteellinen?". Tutkielmassa selitet��n mm. foneemin k�sitett�, joten lis�tietoa kaipaavan lukijan kannattaa tutustua siell� annettuihin m��ritelmiin.
Foneemiperiaatteen tapainen ajatus oli my�s tengwarin pohjana, vaikka Feanorin j�rjestelm� ei sit� t�ysin noudatakaan. Eldarin kielitieteilij�t n�kiv�t luonnollisen kielen erikoistapauksena merkkij�rjestelm�st� (tengwesta). T�llaisen j�rjestelm�n perusyksikk� oli tengwe eli "merkki". Puhuttu kieli oli tengwesta, joka rakentui "��nteellisist� merkeist�" (hlon�ti tengwi); termi lienee melko l�hell� meid�n foneemin k�sitett�mme. Luodessaan kirjoitusj�rjestelm�ns� Feanor antoi tengwen kirjoitetulle vastineelle nimen tengwa. Kutakin kielen tengwe� vastasi yleens� oma tengwa, mutta joitain poikkeuksia esiintyi my�s feanorilaisen j�rjestelm�n sovelluksissa. Useamman ��nteen jonoa saatettiin joskus merkit� yhdell� kirjaimella, kuten tehtiin esimerkiksi quenyan yleisimpi� konsonanttiyhdistelmi� merkitt�ess�. Useamman kirjaimen jonon k�ytt�minen yhden ��nteen merkitsemiseen oli hyvin harvinaista (toisin kuin latinalaisen aakkoston ja monien nykykielten kohdalla, vrt. sch suhu-s:n merkkin� saksassa), mutta mm. quenyan soinniton l-��nne kirjoitettiin yleens� yhdistelm�ll� <halla> + <lambe>. T�ss� esitelty ehdotus v�ltt�� t�llaisia merkint�j�, jolloin tuloksena on foneemiperiaatteenkin mukainen yksi yhteen -vastaavuus.
Toinen n�enn�inen poikkeama yksi ��nne, yksi kirjain -periaatteeseen on se, ett� useissa tengwarin kirjoitustavoissa vokaalit eiv�t olleet ainakaan esitystavaltaan samanarvoisia konsonanttien kanssa, vaan ne kirjoitettiin varsinaisten kirjainten p��lle tai alle asetettavina tarkemerkkein�. T�llaisesta merkist� k�ytettiin nimityst� tehta, kun taas sanalla tengwa tarkoitettiin yleens� vain t�ysikokoista kirjainta. Kyse on kuitenkin l�hinn� n�enn�isest� erosta vokaalien ja konsonanttien v�lill�.
Konsonantit
Kaikissa tapauksissa ei ole t�ysin selv��, onko jokin konsonantti suomen kielen j�rjestelm�ss� itsen�inen tengwe, jolle kuuluisi oma kirjaimensa. Oikeinkirjoituksen luomisen kannalta on selkeint� valita mahdollisimman laaja tulkinta, joten ehdotuksessa on hyv�ksytty kielemme konsonantistoon my�s joitain rajatapauksia.
Kahta ensimm�ist� sarjaa k�ytet��n s��nn�ksi muodostuneen tavan mukaan suun etuosassa ��ntyvien konsonanttien merkitsemiseen, I sarjaa dentaalisille ja II sarjaa labiaalisille ��nteille. Loput suomen konsonanteista eiv�t muodosta useampaa rinnakkaista "sarjaa" samalla tavoin kuin quenyassa tai westronissa, joten taaempana suussa ��ntyv�t palataalit ja velaarit voidaan tulkita yhdeksi sarjaksi. Niiden merkitsemiseen k�ytet��n taulukon III pystyrivi�, jolloin IV pystyrivi j�� kokonaan tyhj�ksi. Keski-Maan asukkaiden mielest� t�m� saisi kenties kielemme n�ytt�m��n "eldarilaiselta", olihan esim. <calma> juuri quenyan c:n merkki, kun taas westronissa vastaava ��nne kirjoitettiin <quesse>:ll�. Ehk� suomen kohdalla viittaus ei ole kuitenkaan aivan sopimaton.
Ensimm�iseen vaakariviin eli asteeseen sijoittuvat supisuomalaiset /t p k/, niinsanotut soinnittomat klusiilit. Toiseen asteeseen tulevat n�iden soinnilliset vastineet /d b g/. N�ist� /b/ ja /g/, jotka esiintyv�t vain lainasanoissa ja ��nnet��n usein kuten /p/ ja /k/, eiv�t varsinaisesti kuulu kielen j�rjestelm��n, eiv�tk� siksi aivan v�ltt�m�tt� tarvitsisi omia kirjaimiaankaan. Selvemmin oman tengwansa ansaitsee yleiskieleen kuuluva /d/, tosin senkin esiintymisalue kieless� on jossain m��rin rajoittunut.
Rako��nteit� eli spirantteja, joita on tapana merkit� kolmannen ja nelj�nnen asteen kirjaimilla, on suomessa v�h�n. Spiranttien lis�ksi n�ihin kirjaimiin saatettiin sijoittaa my�s sibilantteihin kuuluvia suhu��nteit�, ja n�in on tehty t�ss�kin ehdotuksessa. Suomen /S/ esiintyy vain joissain lainasanoissa (kuten shakki /Sakki/), ja on helposti korvattavissa s:ll� (/sakki/). Vieras konsonantti on my�s /f/, joskin se kotiutunut suomeen paremmin kuin /S b g/. Merkin valinta /S/:lle aiheuttaa hieman p��nvaivaa: Tolkienin westronille ja englannille kehitt�miss� sovelluksissa se on sijoitettu osaksi palataalista sarjaa ja merkitty kirjaimella <aha>. ��nt�paikaltaan se voidaan kuitenkin luokitella alveolaariksi samoin kuin /n/ tai /d/, toisin sanoen kieli on hieman edemp�n� kuin /j/:t� ��nnett�ess�, joskaan ei aivan etuhampaiden kohdalla kuten /t/:ss�. N�in ollen /S/ sopii paremmin "dentaaliseen" kuin "palatovelaariseen" sarjaamme, eik� t�t� sijoitusta est� sek��n, ett� dentaalispirantin paikka olisi jo varattu, kuten englannissa.
Viidenteen asteeseen sijoitetut /n m N/ ovat suomen nasaalit. /n/ ja /m/ ovat ongelmattomia, mutta velaarinasaalin /N/ eli �ng-��nteen asema suomessa on tulkinnanvarainen. Sill� on kyll� merkityst� erottava teht�v� esiintyess��n pitk�n� (sangan /saNNan/ on eri sana kuin sannan /sannan/), mutta silloinkin sit� tavataan yleens� vain tietyist� taivutusmuodoista. Lyhyen� se n�ytt�isi yleens� olevan vain /n/:n esiintymismuoto /k/:n edell� (/sanka/ v��ntyy luonnostaan muotoon /saNka/). Karlssonin (ks. Luettavaa) tulkinnan mukaan /N/:�� on kuitenkin syyt� pit�� itsen�isen� foneemina, ja niinp� sille kuuluu aiemmin esitettyjen periaatteiden mukaan t�ss� kirjoitustavassa oma tengwansa.
Kuudennen asteen tavallisin k�ytt�tarkoitus oli kunkin sarjan heikoimman, puolivokaalisen konsonantin merkitseminen. Suomessa t�h�n sopivat parhaiten puolivokaalit /v j/. Puolivokaalisuus tarkoittaa, ett� n�ill� ��nteill� on sek� konsonanttien ett� vokaalien piirteit�. Monessa muussa kieless� /v/ ��ntyy voimakkaampana, jolloin merkiksi sopii paremmin nelj�nnen asteen <ampa> kuin <vala>.
Tiettyj� konsonantteja ei perinteisesti yritetty mahduttaa ��nt�mispaikan ja -tavan mukaan j�rjestettyyn taulukkoon, vaan niit� merkittiin omilla, enemm�n tai v�hemm�n vakiintuneilla lis�kirjaimillaan. T�ss�kin ehdotuksessa /r l s h/ ovat saaneet merkeikseen kirjaimet <r�men>, <lambe>, <silme> ja <hyarmen>. Suomen voimakast�ryisen /r/:n kirjaimeksi sopii paremmin <r�men> kuin <�re>, jonka sanotaan olleen t�rytt�m�n /r/:n merkki.
Vokaalit
Suomen vokaaliston tulkinnassa ei ole ep�selvyyksi�. Vokaalien /a e i o u/ kohdalla my�sk��n merkkien valinta ei ole vaikeaa: ehdotus noudattaa tavallisinta k�yt�nt��, joka sai ilmeisesti alkunsa jo quenyan oikeinkirjoituksesta Amanissa. J�ljelle j��neet /y � �/ kirjoitetaan samoilla merkeill�, jotka M�ns Bj�rkman on niille valinnut ruotsin kielt� varten kehitt�m�ss��n kirjoitustavassa. Perusteluja voi lukea h�nen Elfscript-listalle 23.3.2000 kirjoittamastaan viestist�.
Luettavaa
Fred Karlsson: Suomen kielen ��nne- ja muotorakenne.
Tekstin pohdinnat suomen fonetiikasta ja fonologiasta perustuvat t�h�n kirjaan, silt� osin kun olen siit� jotain ymm�rt�nyt.
Liite E kirjassa J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta.
T�m�n kaikki tuntenevat, mutta liitteeseen on pakattu niin paljon asiaa, ett� joka lukukerralla tuntuu tarttuvan silm��n jotain uutta.
"Quendi and Eldar", erityisesti liite D, kirjassa J. R. R. Tolkien: The War of the Jewels (HoMe 11).
Sis�lt�� mm. tietoa eldarin kielitieteilij�iden teorioista, tosin Christopher Tolkien on j�tt�nyt pois teknisemm�n kielitieteellisen materiaalin.
"From Quendi and Eldar, Appendix D", Vinyar Tengwar-lehden numerossa #39.
War of the Jewelsist� pois j�tetty osa, joka sis�lt�� my�s kirjoitusj�rjestelmiin liittyv�� asiaa. Itse olen lukenut vain WJ:n, joten en voi olla kovin varma johdanto-osan kuvauksen virheett�myydest�.
M�ns Bj�rkman: "The Tengwar of Feanor", sivustossa Amanye Tenceli.
Amanye Tenceli pit�� sis�ll��n asiantuntevia kuvauksia Amanin kirjoitusj�rjestelmist�. Huomioon on otettu my�s yll� mainitun kaltaiset harvinaisemmat l�hteet.