Pyhä temppeli

Pyhä temppeli (1907) Kirjoittanut August Mauri Angervo

Ihanteiden pyhä templi korkealle kohoaa,

vapauden virret vienot sieltä kauvas kajahtaa.

Jos on tumma taivon kansi, myrsky riehuu myllertäin,

sieltä välkkyy kulkijalle toivon tähdet kimmeltäin.

Kestänyt se vuosisatain onpi vaarat vaikeat,

kestänyt on taistelut ja ajan aallot ankarat.

Sukupolvet vainen vaihtuu, ajan virta vieriää, –

mutta eelleen ennallensa ihanteiden templi jää.

Ihmiskunnan parhaat henget voimaa sieltä ammentaa,

joskaan ei ain’ laakereita sieltä otsallensa saa;

lämmön lähde, tarmon tuoja kuitenkin se templi on,

yli kansain kimmeltää se niinkuin hohde auringon.

Oikeuden periaatteet temppelissä vallitsee,

ihmisyyden laki suuri kaikkein eteen aukenee.

Tieteen, taiteen kultaportit, ihmisriennot puhtahat,

johtaa templiin, niissä vienot helkahymnit kaikuvat.

Sankarit ne kaatuvat, ja hengen kalvat kalskahtaa,

mutta ylös korkealle templin huiput kohoaa;

murtuu mahdit maailman ja vallat vankat vapisee,

mutta kohden taivon kantta templin huiput tähtäilee.

Vaikka uhkais ukkospilvet, tulikielet leimahtais,

konsaan eivät temppeliä horjumaan ne silti sais.

Luhistukoon valtakunnat, hurme peittäköhön maan,

mutta kohden korkeutta puuntaa templi ainiaan.

Kauvas hohtaa templin harja, kauvas hymnit helkähtää;

poies poistuu sydämistä kuolon kolkko kylmä jää.

Vapauden aamunkoitto eessä templin aukenee,

virvatulen heikko hohde hiljallensa himmenee...

Ihanteiden ilmapiirit siintävinä seijastaa,

huomenhymnit, virret vienot, temppelistä kajahtaa.

Mutta uksein ulkopuolia vihmoo synkän raskaat säät:

järkkyy juuret valtakuntain, – putoo kuninkaiden päät.

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.