Velka

Velka on velallisen velvoite, jonka sisältönä on jokin varallisuusarvon omaava suoritus velkojalle eli velkasuhteen toiselle osapuolelle. Suorituksen täyttämättä jättäminen aiheuttaa oikeudellisen vastuun.

• Aika on rahaa, ja monet maksavat sillä velkansa. (Josh Billings)

• Velkojat ovat taikauskoista väkeä, pitävät tarkasti vaarin määrätyistä päivistä ja kellonajoista. (Benjamin Franklin)

• Köyhän velka pitää isoa ääntä. (Thomas Fuller)

• Älä puhu veloistani, ellet aio maksaa niitä. (George Herbert)

• Toiste maksan, jos ma jaksan. (Paavo Korhonen)

• Ylpeys ei halua olla velassa, ja itserakkaus ei halua maksaa. (La Rochefoucauld)

• Velka on vapaiden orjuutta. (Publilius Syrus)

• Joka kuolee, maksaa kaikki velkansa. (William Shakespeare)

• Sehän se velat maksaa, joka viimeiseksi maailmaan jääpi. (Suomalainen sananlasku)

• Nuoremman pojan pääomana on luotto, ja sillä elää mainiosti. (Oscar Wilde)

• Ei nälkkäne velaast väliit, ku vaa syärä sais. (Uskela) (Kansanrunousarkisto)

• Kyllä elävältä velkansa saa. (Pieksämäki) (KRA)

• Lupa on pahempi velekoo. (Joensuu) (KRA)

• Näläkä ee usko velekoo. (Kiuruvesi) (KRA)

• Takaa mies ja maksa velka! (Viljakkala) (KRA)

• Tuvas köyhä velan antaa, porstuvas pois ottaa. (Heinola) (KRA)

• Veli on veleka ottaisa, mutta veljen poika maksaisa. (Rovaniemi) (KRA)

• Yksi kuolema Herralle velkaa, kuoli koska kuoli. (Ylihärmä) (KRA)

Lähteet

Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.