Ylioppilaskunnan Laulajat

Ylioppilaskunnan Laulajat (YL) on vuonna 1883 Helsingin yliopiston yhteyteen perustettu, Suomen vanhin suomenkielinen kuoro. Se on saanut ulkomaankiertueillaan myös kansainvälistä tunnustusta. Kotimaassa YL:n joulukonsertit Helsingin kirkoissa keräävät vuosittain yli 12 000 kuulijaa.

Ylioppilaskunnan Laulajat on edistänyt suomalaista musiikkitoimintaa tilaamalla useita teoksia suomalaisilta säveltäjiltä. YL on aina kantaesittänyt ja levyttänyt ajassaan merkittävien säveltäjien tuotantoa. Kuoro tunnetaan erityisesti Jean Sibeliuksen musiikin lähettiläänä, sillä Sibeliuksen tunnetuimmat mieskuoroteokset ovat juuri YL:n tilaamia. Myös monet Einojuhani Rautavaaran mieskuorolauluista ovat YL:n tilaamia ja kantaesittämiä. Laajan eri aikakausia ja tyylejä kattavan a cappella -ohjelmistonsa lisäksi YL esittää ja taltioi mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille sävellettyjä teoksia maailman eturivin kapellimestarien kanssa.

YL:ää ovat vuorollaan johtaneet muun muassa Selim Palmgren, Heikki Klemetti, Ensti Pohjola ja Heikki Peltola. Vuodesta 1980 lähtien kuoroa johtanut professori Matti Hyökki väistyi toimesta keväällä 2010, kun YL valitsi uudeksi johtajakseen Pasi Hyökin. Pasi Hyökki debytoi YL:n taiteellisena johtajana 25.7.2010 Tuusulanjärven kamarimusiikin avajaiskonsertissa.

Kuoron historia

Ylioppilaskunnan Laulajien perustaminen

Lokakuussa 1882 ”entisiä ja nykyisiä suomenmielisiä ylioppilaskunnan laulajia” kutsuttiin Vanhan ylioppilastalon Musiikkisaliin päättämään ”tärkeistä asioista”. Lokakuun 7. pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa uusi suomenkielinen kuoro, jonka nimeksi tuli viikkoa myöhemmin Ylioppilaskunnan Laulajat. Kuoron ensimmäiseksi johtajaksi tuli hanketta aktiivisesti ajanut P. J. Hannikainen, joka oli muutamien muiden suomenkielisten ylioppilaiden tavoin tullut erotetuksi Akademiska Sångföreningenistä kieliriitojen vuoksi. Muutamien viikkojen säteellä YL:n toiminnan käynnistämisestä syksyllä 1882 perustettiin sekä Helsingin Musiikkiopisto (nyk. Sibelius-Akatemia) että Helsingin filharmonisen seuran orkesteri (nyk. Helsingin kaupunginorkesteri).

YL syntyi ajamaan suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin asiaa, ja se täytti tehtävänsä luomalla maahan uudenlaisen, länsimaisesta perinteestä poikkeavan mieskuorotaiteen. Kuoron 1890-luvulta lähtien tilaamat uudet teokset saivat voimansa suomalaiskansallisesta ohjelmasta, joka veti puoleensa myös ruotsinkielisiä taiteilijoita, kuten Jean Sibeliusta. Kielitaistelu oli ensisijaisesti kamppailua kulttuuripääomasta ja sivistyksellisestä vallasta. YL:n ensimmäisenä tehtävänä 1800-luvulla oli osoittaa, että korkeatasoinen suomenkielinen mieskuorotaide oli mahdollista. Seuraavana tehtävänä oli kansallisen identiteetin muokkaaminen uuden suomenkielisen mieskuorotaiteen kautta.

YL esiintyi ensimmäistä kertaa julkisesti 23.11.1882 fennomaanijohtaja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen jättäessä professuurinsa Helsingin yliopistolla ja siirtyessä senaattiin. Kuoron perustamisvuodeksi lasketaan kuitenkin 1883, sillä kuorolle luovutettiin fennomaaninaisten valmistama lippu 6. huhtikuuta 1883. Päivämäärä vakiintui kuoron vuosipäiväksi.

Aikana ennen itsenäisyyttä

Ylioppilaskunnan Laulajat syntyi aikaan, jolloin mieskuorolauluperinne oli jo merkittävä osa ylioppilaskulttuuria. Vuosina 1858–1869 akateemisen laulukunnan, eli Akademiska Sångföreningenin laulajien kakstoistikot kiersivät Suomea keräten rahaa ylioppilastalon (nyk. Vanha ylioppilastalo) rakennuttamiseen. Kieliriidat suomen- ja ruotsinmielisten välillä olivat kiivaita ja jatkuvia kärjistyen juhlallisuuksissa kuten ylioppilastalon avajaisissa, muistokäynneillä J. V. Snellmanin haudalla sekä etenkin Helsingin ylioppilastalon 10-vuotisjuhlissa, jossa kiisteltiin Fredrik Paciuksen Maamme-laulun esityskielestä. Lopulta ruotsinkieliset kieltäytyivät esiintymästä juhlassa, jonka jälkeen suomenmielinen ylioppilaskunta epäsi laulukunnalta taloudellisen tuen, ja vastavetona laulukunta erotti kuorosta 25 suomenmielistä laulajaa. Tähän kielipoliittiseen kuohuntaan syntyi Ylioppilaskunnan Laulajat.

YL syntyi tarpeesta edistää suomenkielistä kulttuuria, mutta suomenkielisen ohjelmiston osuus oli vielä 1890-luvulla vähäistä ja koostui pääosin kansanlaulusovituksista. Emil ja Arvid Genetzin kansallismielinen Herää Suomi muodostui YL:n kannalta merkittäväksi kappaleeksi ja nousi koko suomalaisuusliikkeen tunnussävelmäksi. Myös 1860-luvulta asti kiellettyjen laulujen listalla ollut Porilaisten marssi oli YL:n alkuvuosikymmeninä poliittisesti merkittävässä asemassa. YL:n johtaja Heikki Klemetin uusi suomennos Runebergin tekstistä julkaistiin vuonna 1913 YL:n 30-vuotisalbumissa ja se vakiintui pian yleiseen käyttöön. Isänmaalliset laulut olivat YL:n kannalta merkittävässä roolissa sortokausien aikana, sillä niiden rooli oli vahvasti poliittinen ja ohjelmistovalinnat saivat huomiota myös lehdistössä. Vuonna 1898 Robert Kajanus sävelsi Ylioppilaskunnan Laulajain marssin, jonka viimeinen virke “jokainen on kuningas” kiteyttää olennaisen ylioppilaslaulun hengestä, ja YL:n jäsenten veljeshengestä.

Erityisen tärkeä hetki suomalaisen musiikin alkutaipaleessa oli myös Sibeliuksen sinfonisen runon Kullervon ensiesitys 28.4.1892. Suurin osa YL:n laulajista oli keskittymässä 29.4.1892 pidettyyn YL:n omaan konserttiin, joten Kullervon mieskuoro koottiin YL:n vapaaehtoisista laulajista ja Lorenz Achtén lukkarikoulun oppilaista. YL kokonaisuudessaan esitti teosta kaksi kertaa vuosina 1903 ja 1935, jonka jälkeen seuraavaa esitystä saatiin odottaa 1960-luvulle asti Sibeliuksen kiellettyä teoksen esittämisen.

Ylioppilaskunnan Laulajien kymmenvuotiskonsertti vuonna 1893 oli kuoron ensimmäinen täysin suomenkielinen konsertti. Konsertissa kantaesitettiin muun muassa Jean Sibeliuksen “Venematka”, josta säveltäjä itse totesi sen vaikuttaneen aikalaisiin “kuin pommi”. Kalevalaisesta runomitasta ja runonlaulaja Larin Parasken kansantaiteesta ammentanut sävellys herätti suurta ihailua muun muassa Oskar Merikannossa ja Leevi Madetojassa. Tästä alkoi myös Sibeliuksen ja YL:n yhteinen kultakausi, joka tuotti mestariteoksia kuten Opus 18 laulut Sortunut ääni, Metsämiehen laulu, Saarella palaa ja Sydämeni laulu.

Ylioppilaskunnan Laulajat kiersivät kuoron alkuvuosina aktiivisesti Suomea esiintymässä pienemmillä kokoonpanoilla. Aikana ennen radiota kesäkuorojen esiintymiset olivat mahdollisuus kuulla uutta suomenkielistä musiikkia esimerkiksi Jean Sibeliukselta ja Toivo Kuulalta. Routavuosien aikaan vuosina 1900–1916 puhe- ja esitelmätilaisuudet olivat kiellettyjä. Kesäkuorot esiintyivät tuona aikana yli sadalla eri paikkakunnalla, millä oli merkitystä myös suomalaisuusaatteen leviämisen kannalta. Toki konsertit olivat varsinkin pienemmillä paikkakunnilla merkittäviä seurapiiritapahtumia. Vuosina 1884–1956 YL:n kesäkuorot kiersivät maata 31 kesänä. Suomen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2017 YL herätti kesäkuoroperinteen jälleen eloon esiintyen pienyhtyeiden voimin 17 paikkakunnalla, myös Pekingissä ja Tukholmassa.

Nuoren tasavallan kulttuurilähettiläät

Vuosina 1898–1902, 1904–1905 ja 1907–1927 YL:ää luotsasi Kuortaneella vuonna 1876 syntynyt Heikki Klemetti, joka lähti toteuttamaan vahvaa ja määrätietoista suomalaiskansallista ohjelmaa sekä kuoronjohtajana että musiikkikirjoittajana. Tätä säesti Klemetin edellytykset ryhdistä ja kurista, sekä raittiudesta harjoitusten, konserttien ja lopulta myös konserttikaronkkojen osalta. Edellytykset puhtaudesta koskivat myös sävelpuhtautta ja ehdotonta falsettilaulun kieltoa. Tämä kaikki oli tarkoitettu suomenkielisen kulttuurin esiin nostamiseksi ja maailman tietoisuuteen saattamiseksi. Mukaan tälle matkalle Klemetti valjasti säveltäjät Selim Palmgrenin, Leevi Madetojan, Toivo Kuulan ja Axel Törnuddin.

Klemetin jälkeen seuraava pidempiaikainen johtaja oli Martti “Pyssy” Turunen, joka nousi kuoronjohtajaksi varajohtajan pestiltä vuonna 1930. Turunen oli ajamassa monipuolisesti suomalaista taide-elämää kehittäneitä instituutioita ylös, kuten muun muassa Teostoa ja Suomen Laulajien ja Soittajien Liittoa SULASOL:a. Kuoronjohtajana Turunen vaali samoja arvoja kuin Klemetti, eli puhtautta ja raittiutta, muttei kuitenkaan aivan samalla pieteetillä kuin kiivas Klemetti. Kuoron keskuudessa hän hämmästytti legendaarisella tarkkakorvaisuudellaan.

Turusen aikana toteutettiin pitkiä ulkomaankiertueita 1930- ja 1950-luvuilla. Vuoden 1935 suuri Euroopan-kiertue (Tukholma, Lund, Kööpenhamina, Hampuri, Frankfurt, Wiesbaden, Zürich, Rooma, Budapest, Debrecen, Wien ja Berliini) saavutti suurta huomioa ja runsasta lehtikirjoittelua. Roomassa Benito Mussolini myönsi kuorolle audienssin ja totesin kuoron olleen “paras mitä koskaan olen kuullut”.

Ensimmäinen suuri Pohjois-Amerikan kiertue tehtiin 11. joulukuuta 1937 – 16. helmikuuta 1938 laivalla ja siihen osallistui 60 miestä, solisteina Alfons Almi, Viljo Lehtinen ja Helge Virkkunen. Matkan aikana järjestettiin 26 konserttia, muun muassa New Yorkin Carnegie Hallissa, joita kävi kuuntelemassa yhteensä noin 50 000 ihmistä.

YL sotien aikaan

Syksyllä 1939 käynnistyneet ylimääräiset kertausharjoitukset katkaisivat YL:n toiminnan. Välirauhan aikana harjoitus- ja konserttitoiminta käynnistettiin uudestaan, mutta jatkosodan syttyminen kesäkuussa 1941 keskeytti jälleen laulukunnan toiminnan. Rintamalinjojen vakiinnuttua asemasodaksi virisi ajatus vuonna 1943 pidettävistä YL:n 60-vuotisjuhlakonserteista. Puolustusvoimien suosiollisella avustuksella saatiinkin koottua n. 80 laulajan rintamakuoro Äänislinnaksi nimettyyn Petroskoihin. YL:n vuosipäivänä 6.4.1943 Harri Ruudun ja Olavi Kortteen johdolla pidetty konsertti radioitiin kaikkialle valtakuntaan sekä rintamalle.[1]

YL menetti talvisodassa 29 ja jatkosodassa 28 laulajaa.

Katseet kääntyvät maailmalle

YL:n toinen Yhdysvaltain-matka tehtiin Martti Turusen johtamana 1. marraskuuta – 23. joulukuuta 1953. 64 henkilön matkaseurue järjesti 36 konserttia, joissa kävi noin 72 000 kuuntelijaa. Kiertueen solisteina lauloivat Harry Kangaste, Tauno Koskelo, Sulo Saarits, Rafael Sora, Matti Tuloisela ja Veikko Tyrväinen. Tämän matkan suojelijoina toimivat kuoron entinen basso, presidentti Juho Kusti Paasikivi ja YL:n kunniajäsen Jean Sibelius.

Sotien jälkeen YL:n toiminta jatkui Martti Turusen johdolla pitkälti entisellä linjallaan: ohjelmisto oli lähes yksinomaan suomalaista ja suomenkielistä, painottuen kansallisromanttisiin säveltäjiin ja heidän seuraajiinsa. Musiikillisesti konservatiivinen Turunen suhtautui kriittisesti niin moderniin ohjelmistoon kuin sen vaatimaan laulutapaankin. Turunen kenties vei YL:n Klemetin viitoittamaa tietä niin pitkälle kuin oli mahdollista, muttei vuosikymmenien jälkeen enää kyennyt tai halunnut uudistaa kuoroa ja sen ohjelmistoa. Jännitteet kasvoivat 1950-luvun aikana, kunnes vuonna 1959 Turunen erosi kimmastuttuaan sääntömuutoksesta, jossa kuoron toimihenkilöiden järjestystä muutettiin niin, että puheenjohtajan nimi mainittiin ennen taiteellista johtajaa. YL:n perimätieto kertoo, että Turunen ilmoitti eroavansa mikäli sääntömuutos toteutetaan, mutta oli ilmeisen järkyttynyt kun laulukunta päätti hyväksyä sääntömuutoksen ja siten vahvistaa Turusen eron. YL:n uusiutuminen sai alkaa.

Merkittäväksi YL:n musiikillisessa historiassa muodostui johtajavaihdos Martti Turusesta Ensti Pohjolaan. Ohjelmiston ytimen muodostavan kansalliromanttisen ohjelmiston ympäriltä näkymiä laajennettiin niin vanhaan eurooppalaiseen musiikkiin kuin uusimpaan ulko- ja kotimaiseen modernismiin. Vuosina 1959-83 jo puolet YL:n esittämän musiikin säveltäjistä oli ulkomaisia.

Jean Sibeliuksen esityskieltoon määräämän Kullervo-sinfonian palaaminen orkesteriohjelmistoihin 1960-luvulla merkitsi YL:lle kansainvälistä kysyntää. Teoksen esitys ja ensilevytys (1971) Bournemouthin sinfoniaorkesterin kanssa Paavo Berglundin johdolla, ja taltioinnin huomioiminen Grammy-palkinnolla takasivat YL:lle aseman johtavana Kullervo-kuorona. Teos tarjosi YL:lle yhä enemmän esiintymistilaisuuksia merkittävien orkestereiden ja kapellimestarien kanssa. YL on levyttänyt teoksen vuosina 1971, 1985, 1992, 2001, 2006 ja 2016.

YL:ää 1970-luvulla johtanut Heikki Peltola jatkoi Ensti Pohjolan linjaa ohjelmistopolitiikassa. Merkittävimmät ansiot Peltolalla oli uuden kotimaisen mieskuoromusiikin tilaajana ja esittäjänä. Erityisen tuottoisaa oli yhteistyö Einojuhani Rautavaaran kanssa. Peltola tilasi Rautavaaralta mm. laulusarjan Elämän kirja, joka oli laajin mieskuorolle sävelletty teos Suomessa.

Matti Hyökin johtajakaudella (1980–2010) YL:n merkittävimpiä tehtäviä oli soivan kansalliskirjaston synnyttäminen: Toivo Kuulan, Leevi Madetojan, Jean Sibeliuksen ja Selim Palmgrenin laajat mieskuorotuotannot taltioitiin kokonaislevytyksinä. Kokonaistallenteen idea ei ollut itsestäänselvyys: laajamittaiset hankkeet sitoivat YL:n voimia pitkiksi ajoiksi eikä säveltäjien tuotannon jokaista teosta pidetty välttämättä mestariteoksena. Matti Hyökille ajatus, että säveltäjän koko tuotanto löytyy soivassa muodossa oli kuitenkin vastustamaton, ja tarjosi niin ikään tilaisuuden kansallisromanttisen ohjelmiston esitystradition päivittämiseen.

Kansallisromanttisen ohjelmiston kokonaistaltiointien rinnalla Matti Hyökki jatkoi laajamittaista uuden musiikin tilaus-, kantaesitys- ja taltiointisuunnitelmaa. Vuosina 1980-2008 Matti Hyökin johtama YL kantaesitti 64 sävellystä, joiden lisäksi 11 teosta sai Suomen ensiesityksensä.[3]

2010 YL valitsi johtajakseen Pasi Hyökin. Aiemmin YL:n laulajana ja varajohtajana toiminut Hyökki oli ansioitunut lukuisten kuorojen johtajana ja saanut kansainvälistä menestystä kilpailuvoitoilla.

Yhteistyö säveltäjien kanssa

Ylioppilaskunnan Laulajat tunnetaan aktiivisesta yhteistyöstä aikalaissäveltäjien kanssa.

Jean Sibeliuksen läpimurtoteoksessa Kullervo mieskuoro on suuressa roolissa, ja osa YL:n laulajista oli kantaesittämässä teosta huhtikuussa 1892. Alun perin Sibelius oli kaavaillut esittäjäksi koko YL:n, mutta kuorolla oli oma konsertti toisena esityspäivänä. Seuraavana vuonna kuoro kantaesitti kymmenvuotiskonsertissaan Kalevalan tekstiin sävelletyn Venematkan, joka vaikutti säveltäjänsä mukaan yleisöön "kuin pommi". Vuoden 1900 kevätkonsertissa YL esitti Metsämiehen laulun. YL tilasi yli puolet Sibeliuksen mieskuorotuotannosta, ja teokset muodostavat keskeisen osan suomenkielisestä kuorokirjallisuudesta. Sydämeni laulu, Rakastava, Saarella palaa, Terve kuu, Metsämiehen laulu ja Venematka ovat kuuluneet kuoron ohjelmistoon yli sadan vuoden ajan.

Toivo Kuulan mieskuoroteoksista YL on kantaesittänyt lähes puolet. Näihin lukeutuvat Kuulan ensimmäinen mieskuorolle sävelletty teos Metsän kuninkaalle sekä monet hänen tunnetuimmista mieskuorolauluistaan, kuten Virta venhettä vie, Iltapilviä, Iltatunnelma ja Syksy. Tiiveimmillään YL:n ja Kuulan yhteistyö oli Kuulan lyhyen säveltäjäuran alkuvuosina 1906–1911, jolloin YL osti ja kantaesitti kaikki Kuulan noina vuosina säveltämät mieskuorolaulut (Opus 4:1-8).

Säveltäjä Leevi Madetoja (1887–1947) oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä yksi YL:n tärkeimmistä ja pitkäaikaisimmista yhteistyökumppaneista. Madetojan teosluettelossa mainituista 46 mieskuoroteoksesta YL kantaesitti kaikkiaan 26, minkä lisäksi kuoro oli mukana kantaattien Sammon ryöstö (1915) ja Lauluseppele [1938] ensiesityksissä. Madetojan debyytti kuorosäveltäjänä tapahtui YL:n kevätkonsertissa huhtikuussa 1909 teoksella Valkeat kaupungit[3]. Monet Madetojan YL:lle kirjoittamista sävellyksistä, kuten Suvi-illan vieno tuuli (1913), Hämärän ääniä (1916) ja Soita somer, helkä hiekka (1917) ovat olleet osa Suomen Mieskuoroliiton perusohjelmistoa jo 1940-luvun lopulta lähtien ja vakiinnuttaneet siten paikkansa suomalaisten mieskuorojen konserttiohjelmissa.

50-vuotisjuhliensa yhteydessä vuonna 1933 YL kutsui Madetojan kunniajäsenekseen ja julkaisi samalla säveltäjän 34 mieskuorolaulua sisältävän nuottikokoelman[5]. Madetojan omaa 50-vuotisjuhlaa YL puolestaan kunnioitti omistamalla kokonaisen konsertin hänen tuotannolleen huhtikuussa 1937. Kaksi viimeistä YL:lle sävellettyä teosta ovat vuodelta 1945. Niistä toinen, serenadi Hän kulkevi kuin yli kukkien, sijoittui kahdeksanneksi vuonna 2013 Ylen järjestämässä Suomen rakkain mieskuorolaulu -äänestyksessä. 1989 YL julkaisi uusitun Madetoja-nuottikokoelman, johon aiemman 34 laulun lisäksi sisältyy hänen myöhäistuotantonsa sekä mieskuorosovitukset. Kaksi vuotta myöhemmin YL sai valmiiksi Madetojan mieskuorolaulujen kokonaislevytyksen.  

YL:n johtaja Heikki Peltola tilasi Einojuhani Rautavaaralta laajan mieskuoroteoksen Elämän kirja vuonna 1973, mikä aloitti yli neljä vuosikymmentä kestäneen yhteistyön säveltäjäjn ja kuoron välillä. YL esitti Rautavaaran viimeiseksi jääneen sävellyksen Hommage vanhalle säveltäjälle vuonna 2015.

YL:n johtajat

• Pekka Juhani Hannikainen 1882–1886
• Karl Hällström 1883–1884
• Ernst Lampén 1887–1888
• Allan Schulman 1888, 1891–1892
• Emil Forström 1889–1891
• Jalmari Hahl 1892–1897
• Arthur Siegberg 1897–1898
• Heikki Klemetti 1898–1902, 1904–1905, 1907–1927
• Selim Palmgren 1902–1903, 1905, 1927–1928
• Hannes Axelson 1904
• Arvi Wartiovaara 1906
• Lauri Lautsia 1906–1907
• L. Arvi P. Poijärvi 1928–1930
• Martti Turunen 1931–1959
• Ensti Pohjola 1959–1970
• Heikki Peltola 1970–1979
• Matti Hyökki 1980–2010
• Pasi Hyökki 2010–

Levytykset

Levytystoiminnastaan YL on saanut kansainvälisiäkin palkintoja tai niiden ehdokkuuksia. Tärkeitä levytyksiä ovat muun muassa Sibeliuksen Kullervon levytykset vuosilta 1993 (Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin filharmonikkojen kanssa, Gramophone-palkintoehdokas) ja 2001 (Osmo Vänskän & Sinfonia Lahden kanssa, Cannes Classical Awards-palkinto). Vuonna 2008 julkaistu Einojuhani Rautavaaran mieskuorotuotannon kokonaislevytys oli Gramophone-lehdessä nro 1/2009 "Editor's Choice". Vuonna 2006 Soile Isokosken kanssa tehty joululevy "Jouluyö, Juhlayö" myi kultalevyyn vaadittavat 15 000 kappaletta kahdessa kuukaudessa. Vuoden kuorolevyn Suomessa YL on ainoana kuorona voittanut neljä kertaa, uuden musiikin levytyksistään vuosilta 1994 ("Kinesis"), 1997 ("Vision of Man"), 2004 ("Carmen de Sole") ja 2012 ("Lux Aurumque"). Vuonna 2015 YL levytti Sibeliuksen Kullervo-sinfonian Osmo Vänskän ja Minnesota Symphony Orchestran kanssa.

Julkaistut äänitteet

• Hommage vanhalle säveltäjälle (2017, Ylioppilaskunnan Laulajat – YL Male Voice Choir & Pasi Hyökki)
• Sibelius Kullervo, Kortekangas Migrations (2017, BIS)
• YL & Maija (2016, Ylioppilaskunnan Laulajat – YL Male Voice Choir)
• Kotipoltto (2014, Finlandia Records)
• Toivo Kuula: Nuku virta helmassa meren – Complete Songs for Male Voice Choir (2013, Finlandia Records)
• Lux Aurumque (2012, Ylioppilaskunnan Laulajat – YL Male Voice Choir)
• Soi kunniaksi Luojan (2010, Ondine)
• Talescapes (2009, Ondine)
• Kevätsointuja – lauluja isänmaalle keväälle, naiselle ja maljalle (2009, Ondine)
• Best of Ylioppilaskunnan Laulajat (2008, Warner Music Finland)
• Jean Sibelius – Kullervo (2008, Ondine) orkesterina Helsingin kaupunginorkesteri, johtaa Leif Segerstam
• Einojuhani Rautavaara – Complete Works for Male Choir (2008, Ondine) yhdessä lauluyhtye Tallan kanssa
• Sibelus: The Origin of Fire (2007, BIS)
• Arman Lauis: Aslak Hetta (2005, Ondine)
• Sulle kauneimmat lauluni laulan (2005, Ondine)
• Robert Kajanus: Finnish Rhapsody (2004, BIS)
• Carmen de Sole – Contemporary Works for Male Voice (2004, Ondine)
• Jean Sibelius – Complete Songs for male voice choir a cappella (2003, 2CD, Finlandia Records)
• Jean Sibelius – Kullervo (2001, BIS) orkesterina Sinfonia Lahti, johtaa Osmo Vänskä
• YL' Täysikuun ja YL' Sinitaivaan -tangolevyt (2001–2002, Finlandia Records)
• YL Goes Tango (2001, Finlandia Records)
• Finland Awakes – Patriotic Music by Jean Sibelius (2000, BIS)
• Sua tervehdin (2000, Finlandia Records)
• Selim Palmgren – Complete Songs for male voice choir a cappella (1998–2000, 4CD, Finlandia Records)
• Ylioppilaskunnan Laulajat: A Choral Collection Vol. 1 (1999, Finlandia Records)
• 20 suosikkia – Ylioppilaskunnan Laulajat (1998, Warner Music Finland)
• Sydämeni laulu (1998, Valitut Palat)
• Vision Of Man – 20th Century Male Voice Music (1997, Finlandia Records)
• Einojuhani Rautavaara – The Myth of Sampo (1995, Ondine)
• Kinesis – New Finnish Works for Male Voice Choir (1994, Finlandia Records)
• YL Parhaat [Best of Ylioppilaskunnan Laulajat] (1993, Finlandia Records)
• Kauneimmat serenadit (1992, Finlandia Records)
• Robert Kajanus: Aino (1991, University of Helsinki)
• Leevi Madetoja – Complete Songs for male voice choir a cappella (1990–1991, 3CD, Finlandia Records)
• Värillä ei ole väliä (1990 Etelä-Afrikan apartheid-politiikan hyväksi tuotettu LP)
• Jaakko Ryhänen: Ilta Volgalla (2012 Warner Music Finland, 1989 Fazer Finnlevy)
• YL Live in California (1989, Ylioppilaskunnan Laulajat)
• Erik Bergman: Mieskuorolauluja (1988, Finlandia Records)
• Jean Sibelius: Mieskuorolaulut (1987, Finlandia Records)
• Jean Sibelius: Kullervo, Tulen synty (1985, EMI)
• YL: Historiallisia äänitteitä vuosilta 1938 ja 1954 (1983)
• Toivo Kuula – Complete Songs for male voice choir a cappella (1983, Finlandia Records)
• 45 Digital Recording: kokeilulevy yhdessä MTV:n kanssa (1979)
• Einojuhani Rautavaara: Elämän kirja (1978)
• Selim Palmgrenin kuorolauluja (1978)
• Sibelius: The Origin of Fire (uusintajulkaisu) 1978)
• Soi taivaat kiitosta (1977)
• Finlandia ja 14 mieskuorolaulua (1976)
• Tuonne taakse metsämaan – Suomalaisia kansanlauluja (1976)
• Jean Sibelius: Kullervo (1972, EMI)
• Guillaume de Machaut: Messe de Notre Dame (1966)
• Jean Sibelius: Terve kuu (1965)
• Finlandia (1963)
• Kullalleni kukkasia (1963)
• Sua tervehdin (2013, Warner Music Finland; 1963, Fazer)
• Klemetti: Ois kallis Suomenmaa (1961)
• Sibelius: Finlandia, Kotimaani ompi Suomi, Karjalan kunnailla; Palmgren: Tuutulaulu (1954, Scandia)
• Törnudd: Kitkat katkat; Kilpinen: Laululle; Haapalainen: Paan; Sonninen: Soliseva vesi; Sibelius: Sydämeni laulu (1954, Scandia)
• A Recital of the Helsinki University Chorus (1953)
• Sibelius: The Origin of Fire, Pohjola's Daughter (1953)
• Adios Muchatos, Meren aalloilla (1952)

Joululevyt

• Maa on niin kaunis (2017, Ylioppilaskunnan Laulajat – YL Male Voice Choir)
• YL ja Soile Isokoski: Jouluyö, Juhlayö (2006, Ondine)
• YL:n Uusi Joulu (2000, Finlandia Records)
• YL:n Joulu (1988, Finlandia Records)
• YL joululaulattaa (2012, Warner Music Finland; 1973, Finnlevy)

Aiheesta muualla

• Ylioppilaskunnan Laulajat ry:n kotisivut
• Ylioppilaskunnan Laulajien esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
• Elonet: Finlandia-katsaus 4 (1943): YL 60 vuotta – 3:17 elokuvan alusta
• Ylen Elävä arkisto: Ylioppilaskunnan Laulajat on mieskuorojen monivivahteinen edelläkävijä