Unkarin Pyhä Margareta

Pyhän Margaretan kuolema. József Molnárin maalaus vuodelta 1857.

Margaretan muistokivi.

Árpád-sukuinen Pyhä Margareta (Margit), unk. Árpád-házi Szent Margit (27. tammikuuta 1242 – 18. tammikuuta 1270) oli unkarilainen nunna ja prinsessa, jo elinaikanaan tunnettu hurskaudestaan ja sittemmin kanonisoitu katolisen kirkon pyhimykseksi.

Elämä

Margitin vanhemmat olivat Unkarin kuningas Béla IV ja Bysantin keisarin Theodoros I Laskariksen tytär Maria. Hän kuuluu useisiin Unkarin Árpád-dynastiasta nousseisiin pyhimyksiin: Unkarin Pyhä Elisabet oli hänen isänsä sisar.

Margit syntyi 1242 Dalmatiassa Klisin (unk. Klissza) linnassa, minne hänen vanhempansa olivat paenneet Unkaria hävittävien mongolien hyökkäykseltä. Tarinan mukaan kuningas oli luvannut syntymättömän lapsensa Jumalalle, jos Unkari pelastuisi. Mongolit lähtivätkin Unkarista, ja Margit luovutettiin kolmivuotiaana Veszprémin luostarin dominikaaninunnien kasvatettavaksi. Seuraavana vuonna nykyisen Budapestin Jänissaarelle (Nyulak szigete), joka sittemmin sai Margitin mukaan nimen Margitinsaari, rakennettiin nunnaluostari, jossa Margit vietti suurimman osan elämäänsä. Samassa luostarissa kasvatettiin useita muitakin kuningassuvun ja aristokratian tyttäriä, joista useimmat vartuttuaan jättivät luostarin ja menivät naimisiin. Margit kuitenkin halusi omistautua luostarielämälle.

Margit vietti luostarissa kieltäymysten, itsekurituksen ja köyhyyden leimaamaa elämää, legendan mukaan nöyränä palvellen muita sisaria, kaihtamatta raskaimpia ja likaisimpia töitä, paastoten ja kurittaen itseään mm. piikkivyöllä (cilicium). Vuonna 1262 hän kieltäytyi Böömin kuninkaan Ottokar II:n kosinnasta sanoen kuuluvansa vain Kristukselle. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti ankarien elämäntapojen vuoksi, ja hän kuoli 29-vuotiaana.

Kultti ja jälkimaine

Margaretan legendan ensimmäinen latinankielinen versio valmistui pian hänen kuolemansa jälkeen, 1270-luvulla, kirjoittajana luultavasti hänen rippi-isänsä Marcellus. Latinankielisten alkutekstien pohjalta syntynyt unkarinkielinen Margit-legenda, josta on säilynyt nunna Lea Ráskain Margitinsaaren dominikaaniluostarissa 1510-luvulla käsin kirjoittama kopio, on Unkarin keskiaikaisen kirjallisuuden tärkeitä muistomerkkejä. Hurskaudestaan tunnetun Margitin haudalla käytiin rukoilemassa ja odottamassa parantumisihmeitä, ja luostari oli tärkeä pyhiinvaelluskohde aina siihen saakka, kunnes (viimeistään 1540) nunnat lähtivät sieltä pakoon turkkilaisten hyökkäystä ja luostari raunioitui.

Jo 1276 käynnistettiin kanonisointiprosessi, jonka pöytäkirjat ovat edelleenkin verraton aineistolähde keskiajan Unkarin elämän tutkijoille. Margit julistettiinkin autuaaksi jo 1276, mutta myöhemmin hänen muistonsa vaalinta näyttää välillä hiipuneen, koska pyhimykseksi Margit julistettiin vasta 1943. Hänen kultistaan ei ole jäänyt jälkiä Unkarin kansanperinteeseen, ja se elpyi vasta kansallisromantiikan vaikutuksesta 1800-luvulla.

Margitinsaarella on punainen marmorilaatta muistona Pyhän Margitin haudan sijaintipaikasta. Haudalla sijainneesta marmorimuistomerkistä on säilynyt vain kappaleita, joita säilytetään Budapestin historiallisessa museossa. Legendan mukaan siihen oli kuvattu yksi Margitin tekemistä ihmeistä, kuolleen lapsen herättäminen henkiin. Margitin patsas on mm. Budapestin Pyhän Tapanin kirkossa.

Lähteet

• Barber, Annabel & Roper-Evans, Emma: Budapest. A city guide. 3. painos. Somerset Limited, 2004. ISBN 963-212-986-5. (englanniksi)
• Huotari, Juhani & Vehviläinen, Olli (toim.): Unkari: maa, kansa, historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.