Neva (joki)
| Neva ven. Нева́ |
|
|---|---|
 Pietari-Paavalin linnoitus Nevan varrella. |
|
| Maanosa | Eurooppa |
| Maat | Venäjä |
| Alue | Pietari, Leningradin alue |
| Piiri | Seuloskoi, Korotka |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Nevan vesistö |
| Pinta-ala | 281 600 km² [1] |
| Pääuoman pituus | 916 km [a] |
| Pääuoman osuudet | Neva ←Laatokka ←Syväri ←Ääninen ←Vodlajoki ←Vodlajärvi ←Ileksa ←Kalgatsinskoje ←Verhjaja |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Laatokka, Imeni Morozova ja Pähkinälinna |
| Laskupaikka | Suomenlahti, Pietari |
| Sivu-uomat | Ohtajoki, Inkereenjoki, Tusinajoki, Mujajoki |
| Taajamat | Pietari |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 4,8 m mpy. [2] |
| Laskukorkeus | 0,03 m mpy. [b] |
| Korkeusero | 4,77 m |
| Pituus | 74 km [3][4][1] |
| Kaltevuus | 0,06 m/km [b] |
| Keskivirtaama | 2 504 m³/s (MQ) [5] |
| Muuta | |
| Muualla | Wikimedia Commons |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Neva tai Nevajoki (ven. Нева́, Neva, vepsäksi Neva, Nevanjogi, ruots. Neva) Venäjällä Pietarin kaupungin ja Leningradin alueella virtaava 74 kilometriä pitkä joki, joka alkaa Laatokan lounaisrannasta Imeni Morozovan ja Pähkinälinnan taajamista ja laskee Itämeren Suomenlahteen Pietarissa. Se muodostaa Nevan vesistön 916 kilometriä [a] pitkän vesistöreitin pääuomassa sen viimeisen osuuden. Neva on virtaamaltaan Euroopan neljänneksi suurin ja Itämeren suurin joki.[3][4][1]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neva alkaa Laatokan Petrokrepostin lahdella sijaitsevasta luusuasta. Luusuaa suojaa järvenselältä tulevilta tuulilta saari, jossa sijaitsee Pähkinäsaaren linna. Luusuan itärannassa sijaitsee Pähkinälinnan pieni kaupunki ja siihen aukeavat uuden ja vanhan Laatokan kanavan suut. Laatokan vedenpinnan keskikorkeus on 4,3 metriä mpy. ja vedenkorkeudella on pieni vaikutus rauhallisesti virtaavan joen virtaamiin. Joki virtaa aluksi 17 kilometriä etelä-lounaan- suuntaan. Pavlovossa (ven. Павлово) se kääntyy 12 kilometriä lounaaseen päin, jossa sijaitsee Otradnojen (ven. Отрадное) kaupunki. Joessa on ennen kaupunkia Glavryban saari (ven. Главрыба), jonne tulee pohjoisrannasta silta. Otradnojen kohdalla joki levenee suvannoksi samalla kun siihen laskee etelästä tuleva Tusinajoki. Suvannon lähellä toimii paperitehdas ja laivatelakoita. Joki kääntyy täällä kohti luodetta ja se saavuttaa 18 kilometrin jälkeen Pietarin kehätien. Kiertotiellä on ensimmäinen viidestä sillasta, jotka ylittävät joen ennen ensimmäistä suuhaaraa. Joenvarren asutusalueet ja teollisuusalueet laajenevat täällä. Kiertotien sisäpuolella ovat joenranta-alueet joko asutus- tai teollisuusalueita. Joki virtaa täällä edelleen luoteeseen vielä 14 kilometriä. Sitten joki tekee jyrkän mutkan Pietarin keskustassa, jossa se alkaa haarautua. Joki laskee Pietarissa Nevanlahdelle muodostettuaan eri suuhaarojen väliin joukon saaria.[3][4][1][c]
Joki levenee Pietari-Paavalin linnoituksen kohdalla. Linnoitus on rakennettu saareen, jonka erottaa pohjoisrannasta leveä kanava. Ensimmäinen päähaara Suuri Nevka kääntyy ennen linnoitusta aluksi pohjoiseen ja kiertää siellä kaartaen kohti länttä. Suuren Nevkan sisälle jää useita kaupunkisaaria. Toinen päähaara Pieni Neva kääntyy länsi-luoteeseen päin heti linnoituksen jälkeen. Se sulkee pohjoiseen Suuren Nevkan erottamat saaret. Haarat kohtaavat toisensa lahdensuulla. Kolmas haara Suuri Neva jatkaa lounaaseen päin ja erottaa Pienen Nevan kanssa suuren kaupunkisaaren. Suuren Nevan suulla sijaitsee matkustajalaivasatama. Joella on muitakin kanavia tai joenhaaroja, mutta niistä enemmän alempana. Suuhaaroja ylittävät monet tiet avattavia siltoja pitkin. Sillat ovat avattavia vilkkaan vesiliikenteen mahdollistamiseksi. Jokisuun vesi on lähes suolatonta, koska kauempana lahdella on Retusaari yhdistetty lahden etelä- ja pohjoisrantaan 25 kilometriä pitkillä penkereillä, joissa toimii Pietarin tulvapadon sulkulaitteet. Penkereissä on kulkuaukot laivaliikenteelle, joka ankkuroi Pietarissa tai jatkaa Nevaa ylävirtaan.[3][c]
-
Nevajoki kartalla -
Leveä Neva laivaliikenteessä -
Suuri Neva -
Blagoveštšenskin silta avattuna -
Bolšeohtinskin silta -
Nevan jokilaivoja matkustajille -
Nevan jokilautta, jossa raiteet -
Talvella siltoja voi välttää -
Jokilaivat joella -
Näkymä joelle Smolnan katedraalin takaa
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Virtaamia ja jäätilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nevan virtaamia Novosaratovkassa (1859–1984) |
|---|
Nevan virtaamia on mitattu perinteisesti kaupunkialueen itäpuolella Novosaratovkassa, aivan Venjoen kohdalla, josta on matkaa noin 30 kilometriä Suomenlahdelle. Tässä on käytetty mittaussarjaa vuodesta 1859 (tammikuu) vuoteen 1984 (joulukuu). Tilaston mukaan joen keskivirtaama on ollut 2 504 kuutiometriä sekunnissa (MQ, m³/s). Pienin mitattu virtaama on ollut 747 m³/s (NQ) ja suurin 4 450 m³/s (HQ).[5]
Laatokalla sataa keskimäärin 610 millimetriä vuodessa, mikä ei poikkea oleellisesti Nevalla. Laatokan rannikko ja Neva jäätyvät molemmat joulukuun alussa ja järven keskusta vasta tammi-helmikuussa. Jää kasvaa yleensä 50–60 senttimetriä paksuksi. Neva vapautuu jäistä huhtikuun lopulla. Jäät lähtevät Laatokan järvenselältä maalis-huhtikuun vaihteessa.[3][6]
Nevan alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nevan vesistöalue ja sen pääuoma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Nevan vesistö
Nevan vesistöalueen pinta-ala vaihtelee eri lähteissä. Eri lähteissä valuma-alueesta esiintyy erilaisia karttoja, joiden vedenjakajalinja on piirretty eri tavalla. Siksi eri arvot on hyväksyttävä tulkintaeroiksi siitä, mitkä osat luetaan mukaan Nevan vesistöön. Vanhastaan on valuma-alueen pinta-alaksi ilmoitettu olevan 281 000 km² [4], jota käytetään nykyäänkin yleisesti, vaikka se on Neuvostoliiton aikainen tieto. Uusi arvo 281 600 km² [1] on ollut käytössä 2000-luvulla, vaikka muitakin arvoja käytetään [3]. Valuma-alueesta 80 % sijaitsee Venäjällä ja 20 % Suomessa [7]. Vesistöalueeseen kuuluu kaksi Euroopan suurinta järveä Laatokka ja Ääninen, mikä vaikuttaa Nevan virtaamiin ja sen vedenlaatuun tasaavasti. Vuoksi tuo Laatokkaan Saimaan vesiä pääasiassa Suomesta, Syväri tuo siihen Äänisen valuma-alueen vettä ja Olhavanjoki muun muassa Ilmajärven vettä. Äänisellä ja Ilmajärvellä on laajat valuma-alueet vesistön yläjuoksuilla.[7]
Vesistöalueen pääuoman valinnasta ei ole lähdetietoa. Sen alajuoksu muodostuu kuitenkin Nevasta, Laatokasta, Syväristä ja Äänisestä. Tämän jälkeen pitää valita joko pisin joki tai virtaamaltaan suurin joki. Se on virtaaman osalta Vodlajoki, jota seuraamalla päätyy Vodlajärveen. Siihen laskevista joista on suurin Ileksa, jonka latvavedet yltävät lähes Vienanmerelle asti. Pääuoman pituudeksi voidaan tällä tavalla laskea 916 kilometriä.[a]
Sivujoet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lyhyenä jokena Nevalla ei ole monta sivujokea. Niistä suurimmat on koottu alla olevaan taulukkoon, jonka lähteet on luetteloitu taulukon alle tai lähdeluetteloon. Lähteet on vielä eritelty kunkin joen kohdalta oikeassa sarakkeessa.
| Sivu-uoman nimi suom. |
Karttanimi ven. |
Etäisyys mereen (km) |
Pääuoman kohta |
Pituus (km) |
Virtaama MQ (m³/s) |
Valuma- alue (km²) |
Lähteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Neva laskee Itämereen Suomenlahdella | |||||||
| Mustajoki | Tšornaja Retška (Чёрная Речка) | 5 | Pietari | 8 | 1,1,1,–,3,–,– | ||
| Ohtajoki | Ohta (Охта) | 12 | Pietari | 90 | 768 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Utka | Utka (Утка) | 23 | Pietari | 6 | 13 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Murzinka | Murzinka (Мурэинка) | 25 | Pietari | 5 | 1,1,1,–,2,–,– | ||
| Venjoki | Slavjanka (Славянка) | 27 | Pietari | 39 | 249 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Inkereenjoki | Ižora (Ижора) | 34 | Pietari | 76 | 1 000 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Tšornaja Retška | Tšornaja Retška (Чёрная Речка) | 43 | Bolšie Porogi | 12 | 53 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Tusinajoki | Tosna (Тосна) | 44 | Ivanovskaja | 121 | 1 640 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Svjatka | Svjatka (Святка) | 47 | Pella | 9 | 42 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Mujajoki | Mga (Мга) | 55 | Paulova | 93 | 754 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Muikka | Moika (Мойка) | 57 | Paulova | 27 | 113 | 3,1,1,–,2,–,2 | |
| Dubrovka | Dubrovka (Дубровка) | 60 | Dubrovka | 9 | 51 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Tšornaja | Tšornaja (Чёрная) | 70 | Tšornaja Retška | 30 | 260 | 1,1,1,–,2,–,2 | |
| Neva alkaa Laatokan lounaisrannasta | |||||||
Lähteet: 1 = [4], 2 = tieto on 1:ssä sivujokea käsittelevästä tietokortista (linkkilista) ja 3 = tieto luettu suomenkielisen Wikipedian artikkelista
Tarkennus: Kohdassa 2 tarkoitetaan tietokortilla lähteitä: [8], [9], [10], [11], [11], [12], [13], [14], [15], [16], [17], [18] ja [19].
Kaupunkialueen suuhaarat ja rakennetut kanavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suistossa Neva jakautuu useisiin suuhaaroihin, joita yhdistämään on kaivettu joukko kanavia. Suuhaaroista suurimmat ovat Suuri Neva, Pieni Neva, Suuri Nevka ja Pieni Nevka. Pienempiä suuhaaroja ovat muiden muassa Fontanka, Moika ja Prjažka. Kanavia ovat esimerkiksi Gribojedovin kanava, Joutsenkanava, Krjukovin kanava ja Obvodnyi-kanava. Suuhaarojen väliin jäävät Pietarin saaret, joita ovat muiden muassa Alaissaari, Vasilinsaari, Jänissaari, Kissasaari, Koivusaari, Korpisaari, Mistulansaari, Patsassaari ja Ristisaari.
Nevan synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neva syntyi noin 3 300 vuotta sitten (1 350 eaa.). Tätä ennen Laatokan vedet laskivat Suomenlahteen Karjalankannaksen poikki myöhemmän Heinjoen alueella, mutta maankohoaminen, joka Laatokan pohjoisosassa on nopeampaa kuin eteläosassa, laski vähitellen Laatokan pintaa pohjoisessa ja nosti sitä etelässä. Pinnannousuun myötävaikutti myös Vuoksen uoman puhkeaminen Saimaan uudeksi laskureitiksi lähellä Laatokan vanhan lasku-uoman suuta Karjalankannaksella noin 5 700 vuotta sitten (3 700–3 800 eaa.), mikä lisäsi Laatokkaan virtaavien vesien määrää noin neljänneksellä.[20][21]
Uusi lasku-uoma Neva muodostui, kun Laatokan vedet saavuttivat Porogin kynnyksen nykyisen Pietarin itäosassa ja Laatokan pinta laski jopa 12 metriä muutamassa vuodessa tai korkeintaan sadassa vuodessa. Laatokan vanha lasku-uoma Karjalankannaksella jäi tämän jälkeen Vuoksen lasku-uomaksi Viipurinlahteen ja Laatokkaan.[20][21] Sittemmin Vuoksen Viipurinlahteen laskeva haara on kokonaan kuivunut, ja Taipaleenjoen tultua vuoksen pääasialliseksi lasku-uomaksi vuonna 1857 tapahtuneen Kiviniemen kannaksen puhkaisun jälkeen myös Vuoksen vanha pohjoinen haara Käkisalmen luona on menettänyt merkitystään.[21]
Neva historiallisena aikana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomenlahden pohjukassa sijaitseva Nevan suisto sijaitsee strategisesti merkittävällä paikalla. Matka Itämereltä Venäjälle kulkee luontevasti juuri Nevaa ja Laatokalta alkavia jokireittejä pitkin. Ruotsi ja Venäjä kilpailivat alueen hallinnasta vuosisatoja. Ruotsalaiset rakensivat suistoon 1300-luvulla Maankruunun (ruots. Landskronan) linnoituksen. Novgorod hävitti linnoituksen nopeasti. Vuonna 1606 seudulle perustettiin uusi ruotsalainen linnoitus Nevanlinna. Suuren Pohjan sodan seurauksena Nevan suisto siirtyi pysyvästi Venäjän haltuun. Pietari Suuri käynnisti suistossa Pietari-Paavalin linnoituksen rakennustyöt vuonna 1703. Linnoituksen ympärille rakennettu Pietarin kaupunki oli Venäjän pääkaupunkina vuosina 1712–1918.
Venäläiset perustivat Laatokan rannalle Nevan niskaan Pähkinälinnan. Kaupunki ja Pähkinäsaaren linna olivat ruotsalaisten hallussa vuosina 1612–1702.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pääoman pituus on laskettu jokien lähteissä mainituista uoman pituuksista ja järvenselkien matkat on mitattu Integrnetin Google-maps- karttapalvelusta. Pääuoman valinta ja sen laskeminen on esitetty artikkelissa Nevan vesistö.
- ↑ a b Asia on luettu Wikipedian venäjänkielisestä artikkelista ru:Нева.
- ↑ a b Asia tarkistettu Internetin karttapalvelusivustoilta kuten esimerkiksi Google Maps tai ACME.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Räike, Antti & al.: Input of nutrients by The seven biggest rivers in the Baltic Sea region in 1995–2017 (PDF) HELCOM PLC-7. 2021. Helsinki: Baltic Marine Environment Protection Commission – Helsinki Commission. Viitattu 3.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
- ↑ a b c d e f Neva River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Neva (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ a b Neva Basin (Station: Novosaratovka), Grains Research and Development Corporation, Australia, Viitattu 4.1.2022 (englanniksi)
- ↑ Lake Ladoga, britannica.com, Viitattu 5.1.2022 (englanniksi)
- ↑ a b Nilsson, Susanna: International river basins in the Baltic Sea Region (PDF) (projekti: BSR INTERREG III B) 2006. European Regional Development Fund. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Ohta (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Utka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Murzinka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ a b Slavjanka (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Ižora (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Черная Речка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Тосна (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Святка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Мга (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Мойка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Дубровка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ Чёрная (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 30.12.2021. (venäjäksi)
- ↑ a b Saarnisto, Matti: Vuoksen synty ja Vuoksenlaakso (HTML) (tiivistelmä) suvannonsuvut.fi. 17.11.2007. Suvannon seudun sukututkimuspiiri. Viitattu 31.12.2021.
- ↑ a b c Saarnisto, Matti: Karjalan geologia – Karjalan luonnonmaiseman synty, s. 64–78. (Teoksessa: Viipurin läänin historia I, Karjalan synty) Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2003. ISBN 952-5200-37-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Neva Wikimedia Commonsissa
