Lucilius
Gaius Lucilius (n. 180 eaa. – n. 102 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään roomalaisen satiirirunouden luojana. Hänen kirjoituksistaan on säilynyt ainoastaan katkelmia.[1].
Lucilius syntyi varakkaaseen ritariperheeseen, joka asui maaseudulla Rooman läheisyydessä. Perheellä oli maaomistuksia myös Sisiliassa ja Rooman kaupungissa. Hän opiskeli Ateenassa Kleitomakhoksen ohjaamana ja osallistui Scipio Aemilianuksen mukana Hispanian sotaan. Kirjoituksistaan päätellen hän oli poikamies. Hän kirjoitti 30 kirjaa satiireja, joista suurin osa oli heksametrimittaisia, mutta muutamat distikonia, jambia ja trokeeta. Niiden aiheet olivat moninaisia, mutta aihetta käsiteltiin yleensä kärkevästi ja kriittisesti. Nykyajan satiireista poiketen niissä tuotiin esille myös tarinan moraalinen opetus.[1] Lucilius ei empinyt käydä satiirin keinoin yhteiskunnan tukipylväittenkään kimppuun, ja hänen työnsä tuloksena kirjallisuus alkoi Roomassa kehittyä aiempaa vaikutusvaltaisemmaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 312, 318, 320. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3
- ↑ Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 5. Rooma, s. 108. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09733-0
| ||||||||||||||||||||||
