Työsyrjintä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Osa artikkelisarjaa

Työsyrjintä on työrikos, jossa työnantaja syrjii työnhakijaa tai työntekijää hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa, taustaansa tai yksityiselämäänsä liittyvien seikkojen vuoksi. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi rotu, ihonväri, kieli, sukupuoli, ikä, perhesuhteet, seksuaalinen suuntautuminen, terveydentila, uskonto tai poliittinen toiminta tai ammatillinen toiminta tai muu näihin rinnastettavissa oleva seikka. Työsyrjintä voi liittyä työpaikasta ilmoittamiseen, työhönottoon, työtehtäviin tai palvelussuhteen kestoon, ja siihen voi syyllistyä työnantaja tai työnantajan edustaja.[1] Suomessa yhdenvertaisuuslaki edellyttää työnhakijoiden tasavertaista kohtelua. Työelämän syrjintä kielletään myös työsopimuslaissa.

Syrjintä työpaikkailmoituksissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työsuojelupiirit (nyk. aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden edeltäjiä) julkaisivat vuonna 2008 selvityksen, jonka mukaan kaikilla aloilla toimivat, sekä isot että pienet yritykset ovat rikkoneet yhdenvertaisuuslakia ilmoituksissaan. Tällaisia ilmoituksia on julkaistu sekä lehdissä että työvoimahallinnon verkkosivuilla. Tyypillistä on, että työntekijältä edellytetään tiettyä ikää, sukupuolta tai täydellistä suomen kielen taitoa, tai että työntekijän pitäisi liittää kuvansa hakemukseen. Kuvan vaatiminen on perusteltua vain mallin tai näyttelijän työssä, mutta muissa ammateissa sitä voidaan pitää syrjivänä.

Silloin kun ilmoitus on syrjivä, työsuojeluviranomaiset lähettävät yritykselle selvityspyynnön, ja mikäli yritys rikkoo lakia uudestaan, poliisille jätetään tutkintapyyntö.[2]

Syrjintä työhönotossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnantaja ei saa työhönotossa syrjäyttää ehdokasta, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut, sillä yhdenvertaisuuslaki edellyttää työnhakijoiden tasavertaista kohtelua. Työnantajan pitää voida osoittaa, että valintaa ei ole tehty esimerkiksi iän tai sukupuolen perusteella, vaan sille on hyväksyttävä, esimerkiksi työn tai tehtävän laadusta johtuva syy. Sitä, onko kyseessä syrjintä vai ei, voidaan arvioida vertaamalla toisiinsa valitun ja valitsematta jääneen ansioita, kuten koulutusta tai työkokemusta.[3] Työntekijältä on laitonta edellyttää sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät ole välttämättömiä työn suorittamiseksi[2].

Syrjintä työtehtävissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työntekijää ei saa kohdella objektiivisesti katsoen epäedullisemmin kuin muita vastaavassa asemassa olevia työntekijöitä tai kuin mitä työmarkkinoilla on yleisesti hyväksyttyä ja tavanomaista. Epäedullinen kohtelu voi koskea jotain etua, velvollisuutta, toimenpidettä, valintaperustetta tai palkkausta. Muuten kyseessä on työsyrjintärikos, ellei työnantaja osoita, että kohtelu johtuu työstä, tehtävistä tai muusta tosiseikkoihin perustuvasta syystä.[1]. Työsyrjintärikoksen tunnusmerkit täyttyvät, jos työntekijän epäedullinen asema johtuu laissa kielletyistä tai niihin verrattavista seikoista. Silloin edellytetään, että työnantaja on tiennyt tämä seikan eikä voi osoittaa mitään työhön liittyvää, hyväksyttävää syytä sille, että työntekijä on epäedullisessa asemassa.

Rangaistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teko on rangaistava, vaikka syrjivää tarkoitusta ei voida näyttää toteen. Riittää, että työntekijä on joutunut epäedulliseen asemaan kielletystä syystä ja että tämä johtuu työnantajan toimista. Työnantaja voidaan tuomita työsyrjintärikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.[4]

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kinnunen, Krista: Miesten kanssa duunissa – Naisten kertomuksia työelämän syrjinnästä. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-84-6