Oberon
| Oberon | |
|---|---|
 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | William Herschel |
| Löytöaika | 11. tammikuuta 1787 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Planeetta | Uranus |
| Keskietäisyys | 583 519 km |
| Eksentrisyys | 0,0014 |
| Kiertoaika | 13,463234 d |
| Inklinaatio | 0,058° |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Päiväntasaajan halkaisija | 1 522,8 km |
| Pinta-ala | 7 285 000 km2 |
| Massa | 3,014 × 1021 kg |
| Keskitiheys | 1,63 g/cm3 |
| Painovoima pinnalla | 0,346 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 13,463234 d |
| Albedo | 0,23 |
| Pinnan lämpötila |
alin: K keski: ~ 61 K ylin: K |
| Kaasukehän ominaisuudet | |
| Kaasunpaine | ei kaasukehää |
Oberon on Uranuksen kuista toiseksi suurin ja neljästä suuresta kuusta uloin. Oberonin designaatioselvennä on Uranus IV.
Löytäminen ja nimeäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuun löysi William Herschel vuonna 1787[1] samaan aikaan Titanian kanssa. John Herschel nimesi Oberonin vuonna 1852 yhdessä kolmen muun silloin tunnetun Uranuksen kuun kanssa. Oberon on saanut nimensä William Shakespearen näytelmässä Juhannusyön uni esiintyvän keijukaisten kuninkaan mukaan.
Fyysiset ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ainoa Oberonia lähietäisyydeltä tutkinut luotain on Voyager 2, joka ohitti kuun tammikuussa 1986. Ohilennon aikana kuun eteläinen pallonpuolisko oli kääntyneenä Aurinkoon päin, joten ainoastaan sitä puolta kyettiin tutkimaan. Oberonista noin 50 prosenttia on vesijäätä, 30 prosenttia silikaattikiveä 20 prosenttia metaanin muodostamia orgaanisia yhdisteitä. Pinta on jäinen, vanha ja voimakkaasti kraattereiden peittämä. Monien kraattereiden pohjaa peittää tunnistamaton tumma materiaali. Kraattereiden lisäksi Oberonista tunnetaan pitkiä, kapeita ja jyrkkäreunaisia vajoamia (Chasma).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Uranian System Planet and Satellite Names and Discoverers – International Astronomical Union (IAU). Viitattu 22.1.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oberon Wikimedia Commonsissa
