Lentotukialus
Lentotukialus on sota-alus, joka on tarkoitettu toimimaan lentotukikohtana merellä. Lentotukialuksessa on yleensä laskeutumisalue ja useita katapultteja tai ramppi nousua varten sekä täydelliset huolto- ja säilytystilat lentokoneille.
Varsinaisten lentotukialusten lisäksi on maihinnousutukialuksia, joilla on lentokansi helikoptereita ja VTOL-lentokoneita varten. Näitä ei kuitenkaan lasketa lentotukialuksiksi.
Tekniikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentotukialuksilla käytetään pääsääntöisesti koneita, joissa on vaijeripysäytysmahdollisuus. Lentokoneen renkaiden osuttua kiitotiehen lentokoneen perässä olevan pysäytyskoukun pitäisi osua johonkin tukialuksen neljästä–viidestä pysäytysvaijerista. Joskus koukku ei tartu vaijeriin, ja siksi moottorit asetetaan täysteholle renkaiden osuessa kiitotiehen. Koukun tartuttua vaijerit pysäyttävät koneen hallitusti.
Yhdysvaltain, Ranskan ja Brasilian laivaston tukialuksilla käytetään lähdössä katapulttia. Katapultti kiinnitetään useimmissa lentokoneissa nokkalaskutelineeseen, moottori asetetaan täydelle teholle ja katapultti kiskaisee koneen sen jälkeen hetkessä yli 200 km/h nopeuteen. Aiemmin katapultti on toiminut höyryllä, mutta uusissa aluksissa (kuten Gerald R. Ford -luokka) katapultti on sähkötoiminen. Katapulttilähdöllä voidaan ottaa mukaan suurempia kuormia. Muut lentotukialuksia käyttävät maat varustavat tukialuksensa hyppyrillä, joka auttaa lähtökiidossa koneen ilmaan.
Usein aluksen kannella sijaitsevat kiitotiet on sommiteltu vinosti aluksen pituusakseliin nähden. Tämä lisää lentotukialuksen tehokkuutta ja turvallisuutta. Sommittelun ansiosta lähestyvä lentokone ei törmää toisiin koneisiin, vaan se voi nousta heti takaisin ilmaan, jos laskeutuminen epäonnistuu. Ratojen sommittelun ansiosta useat koneet voivat nousta ja laskeutua kannelta samanaikaisesti.[1]
Lentokonehissi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentokoneita ja helikoptereita liikutetaan pystysuunnassa lentokonehissillä. Se toimii eri toimintokansien ja lentokannen välillä. Hissi on apuna siinä, kun lentoaluksia saatetaan taisteluvalmiuteen taikka erilaisiin lentotehtäviin, sekä niistä palaamisiin ja huoltoa sekä täydennyksiä varten, kuten ammukset, muut aseet ja polttoaine.
Tyynenmeren sodassa Japani pyrki osumaan Yhdysvaltain lentotukialuksiin Kamikaze-hyökkäyksillään, tähdäten juuri nimenomaan lentokonehissiin, jossa koneosuma aiheuttaisi mahdollisimman paljon tuhoa.[2]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vesikoneiden emälaivat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kellukekoneita ja lentoveneitä kuljetettiin ja huollettiin myös aluksilla, joissa ei ole lentokantta, emälaivoilla. Koneet nousivat lentoon joko vedestä tai singottiin ilmaan laivasta katapultilla. Vesikoneiden emälaivoja ei ole nykyisin enää käytössä, mutta niitä käytettiin molemmissa maailmansodissa, aina 1950-luvulle asti. Vesikone-emälaivoja oli kahta tyyppiä, varsinaiset emälaivat ja lentokoneristeilijät. Jälkimmäisessä tyypissä alus oli tarkoitettu toimimaan avomerellä taisteluosastojen kanssa, niillä oli voimakas aseistus ja 4–12 lentokonetta. Tällaisia laivoja oli muun muassa Japanilla ja Ruotsin merivoimien HMS Gotland.
Varsinaiset emälaivat olivat joko muutettu kauppalaivoista tai varsinaisesti valmistettuja aluksia, jotka olivat it-tykkejä lukuun ottamatta aseistamattomia. Tämän tyypin emälaivat olivat usein ankkuroituna jonkin saaren tai rannikon läheisyyteen ja huolsivat lentokoneita sieltä käsin. Ensimmäisenä emälaivaa käytti Japanin laivasto vuonna 1914 taistellessaan saksalaisia vastaan Kiinan rannikolla.[3]
Lentotukialukset Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jatkosodan aikana 31. heinäkuuta 1941 brittiläisiltä lentotukialuksilta Jäämereltä lähtenyt lento-osasto pommitti Liinahamarin satamaa. Lentotukialus HMS Furious lähetti ilmaan kaksi hyökkäysaaltoa Liinahamariin: ensimmäisessä yhdeksän Albacore-torpedopommittajaa brittien 817. laivueesta, ja toisessa saman verran 812. laivueen Swordfish-torpedopommittajia. Koneita suojasi yhteensä yhdeksän Fulmar-hävittäjää. Lisäksi ilmassa oli neljä Hawker Sea Hurricane -hävittäjää suojaamassa laivoja. Lähes tyhjän sataman vahingot olivat vähäiset. Ilmatorjuntatuli oli voimakasta ja pudotti yhden Albacore-pommittajan ja kaksi Fulmar-hävittäjää.[4]
Palveluksessa olevat alukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lentotukialuksia on kymmenen valtion laivastolla, joista suurella osalla tosin vain yksi voimannäyttöalus. Osa näistä aluksista on tekniikaltaan vanhentuneita. Yhdysvaltain laivastolla on 10 ydinkäyttöistä Nimitz-luokan ja yksi Gerald R. Ford -luokan lentotukialus. Viimeksi mainittu luokka tulee korvaamaan ikääntyvät Nimitz-luokan alukset.
Ranskan merivoimien FS Charles de Gaulle on näiden lisäksi ainoa ydinkäyttöinen lentotukialus. Muiden valtioiden alukset ovat Britannian HMS Queen Elizabeth ja HMS Prince of Wales, Venäjän Admiral Kuznetsov, Italian MM Giuseppe Garibaldi ja MM Cavour, Intian INS Vikrant ja INS Vikramaditya, Espanjan Juan Carlos I, Thaimaan HTMS Chakri Nareubet sekä Kiinan Liaoning ja Shandong. Kiinan kolmas lentotukialus Fujian aloitti koeajot toukokuussa 2024[5]. Japanin laivaston helikopterihävittäjiä (DDH) ei lasketa lentotukialuksiin.[6]
-
Lentotukialuksia käyttäneet (vaaleansinisellä) ja nykyään käyttävät (tummansinisellä) valtiot
-
Eri valtioiden lentotukialuksia kokovertailussa
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 7.3.2022.
- ↑ Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet, s. 62. Suomentanut Seppälä, Helge. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07838-7 Viitattu = 7.10.2023
- ↑ IJN Wakamiya Seaplane Carrier GlobalSecurity.org. Viitattu 18.2.2009. (englanniksi)
- ↑ FAA attack on Petsamo to assist its ally the Soviet Union, July 1941 Fleet Air Arm Archive 1939-1945. 2005. Fleet Air Arm of the British Royal Navy. Arkistoitu 31.10.2012. Viitattu 29.6.2008. (englanniksi)
- ↑ CNN 1.5.2024
- ↑ World Naval Review 2020 s. 12–63
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Haze Gray & Underway: World Aircraft Carrier Lists And Photo Gallery – kaikki maailman lentotukialukset