Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Reilu kauppa” ohjaa tänne. Reilu kauppa on myös sosiaalinen liike.

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä (yleensä lyhyemmin Reilu kauppa) on Fairtrade International -järjestön (FLO) hallinnoima järjestelmä tuotteille, joiden tuotanto noudattaa tiettyjä vaatimuksia ympäristövaikutusten, työvoiman ja sosiaalisen kestävyyden suhteen. Euroopassa järjestelmällä on käytössä Reilu kauppa -merkin lisäksi kaksi vanhempaa tavaramerkkiä, Max Havelaar sekä TransFair.lähde?

FLO:n hallinnoiman järjestelmän lisäksi on myös muita sertifiointijärjestelmiä, ja myös merkitsemättömiä reilun kaupan tuotteita on olemassa.

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan sertifiointijärjestelmä pyrkii parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Reilun kaupan merkki tuotteessa tarkoittaa, että tuotantoketju noudattaa FLO:n Reilun kaupan kriteerejä, ja merkin tarkoituksena on ympäristömerkkien tavoin vaikuttaa kuluttajien ostopäätöksiin.[1]

Sertifioituja tuotteita on markkinoilla kymmeniätuhansia ja niitä myydään yli 140 maassa[2][3]. Maailmassa ostettiin vuonna 2012 4,8 miljardilla eurolla Reilun kaupan tuotteita. Myyntituottojen lisäksi viljelijät hyötyivät yli 80 miljoonalla eurolla Reilun kaupan lisistä, joita he käyttävät tilojensa kunnostamiseen ja elinolojensa parantamiseen. Myyntituotoista hyötyviä Reilun kaupan viljelijöitä on yli 1,3 miljoonaa yhteensä 75 maassa.[4][3]

Järjestelmän periaatteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan järjestelmän pääperiaatteet ovat[5]:

  • Takuuhinta: pienviljelijöille maksetaan tuotteistaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa.
  • Hyvät työolot: Suurtilojen työntekijöille maksetaan vähintään lakien mukaista palkkaa, joka nousee asteittain. Heillä on asialliset työolot ja oikeus liittyä ammattiyhdistyksiin.
  • Reilun kaupan lisä: osa Reilun kaupan tuomista lisätuloista käytetään hankkeisiin, jotka hyödyttävät koko yhteisöä.
  • Ei lapsityövoimaa.
  • Tarkkojen ympäristökriteerien noudattaminen.

Useilla kansalaisjärjestöillä on Reilun kaupan järjestelmää muistuttavia sertifiointijärjestelmiä ja -hankkeita: vastaavia järjestelmiä hallinnoivat muun muassa Rainforest Alliance ja 4C Association. Yrityksistä esimerkiksi Starbucks-kahvilaketjulla on omat suuntaviivansa kahvin alkuperästä, joissa painotetaan vastuullista tuotantoa. Tavallisimmat erot hankkeiden välillä ovat ostohinnassa ja sosiaalisen kehityksen kriteereissä. Toisaalta joidenkin yritysten hankkeet voivat olla luonnonsuojelullisilta vaatimuksiltaan Reilun kaupan järjestelmää tiukempia.

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan järjestelmä sai alkunsa, kun alankomaalaiset avustustyöntekijät keskustelivat meksikolaisten kahvinviljelijöiden kanssa, jotka sanoivat kaikkein eniten haluavansa tulla toimeen omalla työllään. Tuolloin kahvin hinta oli niin alhainen, ettei siitä saatava tuotto kattanut edes tuotantokustannuksia. Ensimmäinen Reilun kaupan periaatteita noudattava sertifiointimerkki, Max Havelaar, otettiin käyttöön Hollannissa vuonna 1988 takaamaan kahvin viljelijöille kohtuullinen korvaus työstä. Seuraavaksi mukaan tulivat tee ja kaakao, ja samalla järjestelmän periaatteita tarkennettiin. Sittemmin eri maissa otettiin käyttöön eri nimisiä Reilun kaupan merkkejä. Pohjoismaista Reilu kauppa tuli ensin Ruotsiin vuonna 1996.[6]

Max Havelaar -merkki on saanut nimensä hollantilaisen siirtomaavirkamiehen Eduard Douwes Dekkerin eli nimimerkki Multatulin kirjoittaman teoksen Max Havelaarin mukaan.lähde?

Reilun kaupan kaupungit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2001 Isossa-Britanniassa järjestettiin kampanja Reilun kaupan tunnettuuden edistämiseksi. Tuolloin Garstangin kaupunki nimettiin maailman ensimmäiseksi Reilun kaupan kaupungiksi. Kampanja laajeni ensin muualle Isoon-Britanniaan ja nopeasti myös muihin maihin, ja nyt Reiluja kaupunkeja on maailmassa yli 2000.[7] Eniten niitä on Saksassa (687)[8]. Suomen ensimmäinen Reilun kaupan kaupunki oli Tampere (2008)[9], mutta Reilun kaupan kunnan arvonimen sai Utajärvi jo vuonna 2004[10].

Reilu kauppa Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilu kauppa ry (ruots. Rättvis handel rf, entinen nimi Reilun kaupan edistämisyhdistys ry) on 33 järjestön muodostama yhdistys, joka perustettiin vuonna 1998. Yhdistys valvoo Reilun kaupan merkin käyttöä Suomessa ja Baltiassa, edistää tuotteiden myyntiä ja tiedottaa Reilusta kaupasta. Reilu kauppa ry ei itse osallistu kaupankäyntiin, vaan sertifioi tuotteita ja raaka-aineita.[11]

Tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset käyttivät vuonna 2014 Reilun kaupan tuotteista eniten rahaa kahviin, kukkiin, yhdistelmätuotteisiin ja banaaneihin. Yhteensä Reilun kaupan tuotteita ostettiin Suomessa 162,3 miljoonalla eurolla eli noin 30 eurolla henkeä kohti. Näiden lisäksi Suomessa myydään lukuisia muita Reilun kaupan tuotteita, kuten suklaata, kaakaota, cappuccinoa, teetä, hunajaa, sokeria, ananasta, appelsiineja ja -mehua, mangoja, mysliä, avokadoja, viinirypäleitä ja riisiä.

Sertifiointijärjestelmän piirissä voidaan myydä myös puuvillaa, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, pähkinöitä ja öljysiemeniä, kvinoaa, mausteita, jäätelöä, kukkia, viiniä ja rommia.

Suomalaiset ovat suhteessa väestön määrään maailman neljänneksi ahkerimpia Reilun kaupan tukijoita.[12]

Arvonimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Suomessa oli yhteensä 16 Reilun kaupan kaupunkia ja kuntaa, uusimpana Kauniainen[10]. Reilun kaupan/kunnan arvonimen myöntää Reilu kauppa ry kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Kaupungin ja kunnan toiminnassa tulee täyttyä viisi kriteeriä, jotka liittyvät Reilun kaupan tuotteiden käyttöön kaupungin tai kunnan omissa tilaisuuksissa, toimivaan Reilun kaupan työryhmään, Reilun kaupan tuotteiden käyttöön kaupungin tai kunnan yrityksissä sekä muissa yhteisöissä ja kampanjointiin ja viestintään.[13]

Reilu kauppa ry myöntää myös Reilun kaupan seurakunta, Reilun kaupan koulu ja Reilun kaupan korkeakoulu -arvonimiä. Toimintaan voivat liittyä lisäksi muut yhteisöt kuten päiväkodit, järjestöt ja yritykset.[10]

Evankelisluterilainen kirkko kampanjoi seurakunnille Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan seurakunta -arvonimeä voivat hakea kaikki seurakunnat, jotka sitoutuvat tiettyihin Reilun kaupan seurakuntakriteereihin. Kampanjan taustalla ovat muun muassa Reilu kauppa ry, Kirkon Ulkomaanapu, Changemaker-verkosto ja Suomen Lähetysseura.[14] Arvonimen on saanut yli 100 seurakuntaa ja seurakuntayhtymää[10].

Kymenlaaksossa sijaitseva Perheniemen evankelinen opisto oli ensimmäinen Reilun kaupan koulu -arvonimen saanut oppilaitos[15]. Tampereen yliopistosta puolestaan tuli vuonna 2009 Suomen ensimmäinen Reilun kaupan korkeakoulu[16]. Sittemmin myös monet muut yliopistot ja ammattikorkeakoulut Suomessa ovat saaneet arvonimen[10].

Vuosittaiset kampanjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilu kauppa ry järjestää vuosittain kaksi kampanjaa, joiden tarkoitus on lisätä suomalaisten kuluttajien ja yritysten tietoisuutta tuotteiden alkuperästä. Perinteisesti viikolla 19 järjestetään Reilu kahvitauko ja viikko 43 on Reilun kaupan viikko.[17]

Vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulonjako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoon yliopiston taloustutkijoiden tekemän nelivuotisen tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvi, tee ja kukat eivät parantaneet kaikkein köyhimmän maalaisväestön elintasoa Etiopiassa ja Ugandassa. Tutkimuskohteissa Reilun kaupan sertifioiduissa tuottajaorganisaatioissa työntekijöiden palkat olivat alhaisemmat kuin tuottajaorganisaatioissa, joilla ei ollut sertifikaattia.[18]

Professori Pertti Haaparannan mukaan on helppo todistaa, että reilu kauppa heikentää tavallisten tuottajien tuotteiden hintaa ja näin heikentää heidän asemaansa. Halvemmista hinnoista hyötyvät rikkaiden maiden kuluttajat, joten on epäselvää, siirtääkö reilu kauppa rahaa rikkaista maista köyhiin vain päinvastoin.[19]

Koska reilun kaupan tuottajat myyvät usein suurimman osan tuotannostaan muuta kautta, reilu kauppa voi heikentää myös reilun kaupan omien tuottajien tuloja.[19]

Reilun kaupan toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorpan mukaan Helsingin yliopiston kehitysmaatutkija Joni Valkilan tutkimuksessa Reilun kaupan kahvikilosta päätyi 50 senttiä enemmän tuottajamaahan kuin tavallisesta. Kuluttajan maksaessa 50 prosenttia ylimääräistä tuottajayhteisö sai arviolta viisi prosenttia ylimääräistä. Viljelijälle siitä ei näytä päätyvän juuri enempää kuin tavallisen markkinahinnan verran. Tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvi on tehoton keino siirtää suomalaiskuluttajien rahoja viljelijöille.[20]

Kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Guardian -lehden yhdeksi johtavista kehitysmaajournalisteista nimeämän Andrew Chambersin[21] mukaan Reilun kaupan säännöt ohjaavat tehottomaan tuotantoon ja välttämään moderneja viljelytekniikoita, kuten mittakaavaetuja, koneistusta ja geenimuuntelua. Järjestelmä lisää ylituotantoa ja siten laskee hintoja, jolloin ei- Reilun kaupan viljelijät kärsivät.[22]

Työntekijöiden olosuhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopiston Ympäristötieteen laitoksen tutkimuksen mukaan Reilun kaupan kahvinviljelytyöntekijät eivät saa Nicaraguassa parempaa palkkaa kuin muut.[19][23]

Väitöstutkimuksen mukaan Reilu kauppa ei pysty esittämään tiukkoja vaatimuksia työntekijöiden olosuhteiden parantamisesta, koska viljelijöiden Reilusta kaupasta saama hyöty voi olla niin vähäistä ja vaihtelevaa.[24]

Kritiikki ja järjestön vastaväitteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harhaanjohtava markkinointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reilun kaupan kahvista väitöskirjansa tehnyt tutkija arvostelee sitä, että Reilun kauppaa mainostetaan viljelijöitä hyödyttävällä korkealla hinnalla kertomatta, miten pieni osa siitä menee heille.[25][24]

Vaikutus köyhyyteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Pertti Haaparanta kritisoi Reilua kauppaa siitä, että se sitoo työvoimaa alkutuotantoon. Hän on myös esittänyt, että Reilun kaupan järjestelmä on siten epäoikeudenmukainen, että toiset köyhät tuottajat pääsevät siihen mukaan ja toiset eivät.[26]

Reilu kauppa vastaa, että sen järjestelmä on periaatteessa avoin kaikille tuottajille, jotka sitoutuvat noudattamaan järjestelmän sääntöjä[27]. Reilun kaupan tuotteiden menekki teollisuusmaissa on tekijä, joka rajoittaa kehitysmaissa tuotettavien Reilun kaupan tuotteiden määrää. Menekin kasvaessa Reilun kaupan tuottajien määrä kasvaa. Jos taas Reilun kaupan tuotteilla ei ole riittävästi kysyntää, osa tuotannosta joudutaan usein myymään tavallisena tuotteena.[28]

Brittiläinen Adam Smith -instituutti on esittänyt Unfair Trade -raportissaan kritiikkiä Reilun kaupan järjestelmää kohtaan. Instituutin mukaan Reilun kaupan järjestelmä pyrkii ”moraaliseen monopoliin” eettisten tuotteiden markkinoilla. Kuitenkaan järjestelmän verkkosivuilla ei kerrota alkuperäisistä tutkimuksista, joissa olisi käsitelty Reilun kaupan tehokkuutta köyhyyden poistamisessa. Sikäli kun tutkimuksia löytyy, ne eivät ole kovin ajantasaisia.[29]

Raportin mukaan vain 10 prosenttia Reilun kaupan tuotteen lisähinnasta menee tuottajalle ja loppuosa menee vähittäismyyjille. Instituutin mukaan hyväntekeväisyysjärjestöt ovat tehokkaampia varallisuuden siirtämisessä globaalisti.[30]

Cato-instituutin Brink Lindseyn mukaan halpojen kahvintuottajien, muun muassa Vietnamin ja Brasilian, tulo markkinoille laski tuottajahintoja. Tuottajahintojen lasku on markkinoiden viesti kalliimpien kustannusten tuottajille (mm. Keski-Amerikassa) poistua markkinoilta (tai nostaa jalostusarvoa). Tämä estyy, kun Reilu kauppa nostaa hinnat luonnottoman korkealle ja näin ylläpitää ylituotanto-ongelmaa.[31]

Väärinkäytökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan myös Reilun kaupan järjestelmään kuuluvilla yrityksillä on käynyt ilmi väärinkäytöksiä. Tällöin yritykset joutuvat muuttamaan toimintatapojaan tai joutuvat pois Reilun kaupan järjestelmästä. Väärikäytöksien ilmituloa pidetään myös osoituksena siitä, että Reilun kaupan valvontajärjestelmä toimii.[27]

Suomen Yle TV1:n MOT-ohjelman jaksossa ”Kierot banaanit” annettiin ymmärtää, että Reilun kaupan tuotteiden ylimääräisestä rahasta suurin osa jäisi Reilun kaupan edistämisyhdistykselle[32]. Ohjelmassa myös vierailtiin Reilun kaupan järjestelmässä mukana olevalla tilalla, joka ei noudattanut kaikkia Reilun kaupan sääntöjä[32]. Reilun kaupan edistämisyhdistyksen mukaan ohjelmassa annettiin virheellistä tietoa yhdistykselle maksettavista osuuksista[27]. Ohjelmassa esiintyneellä tilalla esiintyneet ongelmat olivat Reilun kaupan merkkijärjestelmän tiedossa jo ennen MOT:n vierailua tilalla[27].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ FAQ Reilun kaupan edistämisyhdistys / Fairtrade Finland. Viitattu 12.3.2011.
  2. ↑ Reilu kauppa lukuina Reilun kaupan edistämisyhdistys / Fairtrade Finland. Viitattu 12.3.2011.
  3. ↑ a b Maailmanlaajuinen Reilu kauppa Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  4. ↑ http://www.reilukauppa.fi/medialle/uutiset/uutinen/article/reilun-kaupan-tuotteiden-myynti-kasvoi-maailmanlaajuisesti-21-vuonna-2012/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Mikä Reilu kauppa? Reilun kaupan edistämisyhdistys / Fairtrade Finland. Viitattu 12.3.2011.
  6. ↑ Reilun kaupan merkin historia kaapeli.fi. Viitattu 27.6.2020.
  7. ↑ Reiluja kaupunkeja ympäri maailman Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  8. ↑ Fair Trade Towns fairtradetowns.org. Viitattu 27.6.2020. (englanniksi)
  9. ↑ Tampere on Suomen ensimmäinen reilun kaupan kaupunki! Viitattu 20.11.2008. Reilu Tampere. (2008)
  10. ↑ a b c d e Kaupunkiluettelo Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  11. ↑ Reilu kauppa ry Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  12. ↑ Kehitysuutiset 1/2008 Global.finland. Viitattu 02.04.2008.(pdf)
  13. ↑ Tällainen on Reilun kaupan kaupunki Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  14. ↑ Reilu kauppa haastaa seurakuntakampanjaan 11.5.2007. Kirkon tiedotuskeskus. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 27.5.2007.
  15. ↑ Ruokapalvelut Perheniemen evankelinen opisto. Viitattu 27.6.2020.
  16. ↑ Tampereen korkeakouluyhteisölle on myönnetty Reilun kaupan korkeakoulu -arvonimi www.tuni.fi. Viitattu 27.6.2020.
  17. ↑ Kampanjat Fairtrade Finland. Viitattu 27.6.2020.
  18. ↑ Research finds Fairtrade fails the poorest workers in Ethiopia and Uganda (Arkistoitu – Internet Archive) SOAS, University of London, 24.5.2014.
  19. ↑ a b c Pertti Haaparanta: Ovatko reilun kaupan hinnat reiluja kuluttajille? (103. vsk. 3 /2007) Kansantaloudellinen aikakauskirja. 2007.
  20. ↑ Reilun kaupan kahvin hintahyöty jää Suomessa enimmäkseen kaupalle Yle Uutiset. 22.11.2010.
  21. ↑ Andrew Chambers The Guardian.
  22. ↑ Andrew Chambers: Not so fair trade The Guardian. 12.12.2009.
  23. ↑ Valkila, J. (2007), Better or bitter coffee? Implications of fair trade coffee certification for farmers, labourers, and cooperatives in Nicaragua. World Institute for Development Economics Conference on Fragile States, Fragile Groups, Helsinki, Finland, kesäkuu 2007.
  24. ↑ a b Joni Valkila: Fair Trade Coffee in Nicaragua : Impacts of Certified Production on Cooperatives, Farmers, and Laborers (Väitöskirja) 7.2.2014. Helsingin yliopisto.
  25. ↑ Minkä verran Reilu kauppa hyödyttää kahvintuottajia? Taloussanomat. 31.1.2014.
  26. ↑ Reilu kauppa - reilua vai epäreilua? YLE. Viitattu 02.08.2007.
  27. ↑ a b c d Reilun kaupan aktiivin opas, Reilun kaupan puolesta ry, 2007
  28. ↑ http://reilukauppa.wordpress.com/
  29. ↑ Unfair Trade (PDF) (s. 9-) Adam Smith Institute. Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  30. ↑ Unfair Trade (PDF) (s. 12) Adam Smith Institute. Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  31. ↑ Brink Lindsey: Grounds for Complaint? Understanding the ”Coffee Crisis” Freetrade.org. 6. toukokuuta 2003. Cato Institute. (englanniksi)
  32. ↑ a b Kierot banaanit Yle. Viitattu 27.6.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kangasniemi, Katja: Reilun kaupan ruokaa ja elämää. Helsinki: Perhemediat, 2009. ISBN 978-952-494-249-2.
  • Litvinoff, Miles ja Madeley, John: 50 syytä ostaa reilun kaupan tuotteita. Helsinki: Like kustannus, 2008. ISBN 978-952-010-160-2.
  • Salvi, Lassi ja Lindroos, Maija: Maailmankauppa ja maailmankaupat. Maailmankauppojen liitto, 2000.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reilu kauppa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Reilun_kaupan_sertifiointijärjestelmä&oldid=22100623”