Magdeburgin kaupunginoikeudet
Magdeburgin kaupunginoikeudet (saks. Magdeburger Recht) olivat oikeuksia, jotka kuuluivat Magdeburg-nimisen vapaakaupungin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan alueella vallinneille keisarinvallasta autonomisille kaupungeille. Järjestelmää noudatettiin myös Puolan kuningaskunnassa ja Liettuan suuriruhtinaskunnassa.
Venäjän keisarikunnassa Katariina II Suuri antoi 21. huhtikuuta 1785 julistuksen, jossa lueteltiin kaupunkien laki ja etuoikeudet Venäjän keisarikunnassa. Julistuksella määriteltiin kaupunkien autonomia. Julistuksen perusteella jatkettiin myös Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan Puolan jaoissa Venäjän keisarikunnalle päätyneiden kaupunkien oikeuksia.
Magdeburgin kaupunginoikeudet alkoivat Pyhässä saksalais-roomalaisessa valtakunnassa 1324 ja päättyivät Venäjän keisarikunnassa 1831 Nikolai I:n ukaasilla lukuun ottamatta Kiovaa, jossa ne säilyivät vielä vuoteen 1835.
Magdeburgin kaupunginoikeuksien kaltaisilla oikeuksilla toimineita kaupunkeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ariogala, 1792, Puolan kuningaskunta ja Liettuan suuriruhtinaskunta (nykyään Liettua)
- Brest, 1390
- Hrodna, 1391
- Kaunas, 1408
- Kiova, 1494–1497
- Krakova
- Lutsk, 1432
- Lviv, 1356
- Minsk, 1499
- Polatsk, 1498[1]
- Sanok, 1339
- Slonim, 1531[2]
- Slutsk, 1441
- Stanyslaviv, 1662 (nykyään Ivano-Frankivsk, Ukraina)
- Trakai, 1409
- Vilna, 1387
- Vitebsk, 1597
- Volkovysk, 1503
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Cities-Museums Guide. Tourism & Leasure in Belarus. Pages 21-30 about Polatsk. Riftour, Minsk, 2005. ISBN 985-6700-34-5. (englanniksi)
- ↑ Владимир Вольфович Богуславский: Славянская энциклопедия: XVII век, Том 2: Н-Я, s. 364. Москва: Олма-Пресс, 2004. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)