Islamilainen teologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Islamin viisi peruspilaria
Koraani
Kirjoitukset
Islamin suuntaukset
Kulttuuri ja yhteiskunta
Muuta aiheeseen littyvää

Islamilainen teologia (arab. kalām) koskee islaminuskon dogmien sisältöä. Islam sisältää kaksi osaa: uskon (iman) ja velvollisuudet (din).[1] Teologian kohteena on usko, ei niinkään velvollisuudet, jota varten on laintulkintaan (fiqh) kohdistunut islamilainen tiede. Islaminuskon perustana ovat Muhammedin saamat ilmestykset, jotka löytyvät Koraanista sekä Muhammedin antama esikuva (sunna) sellaisena kuin se esiintyy haditheissa, ja siten kuin molemmat on ymmärretty oppineitten yksimielisyyden (ijma') ja analogisen päättelyn (qiyas) avulla. Islamilainen teologia eli uskoa koskevat asiat (iman) ovat jääneet islamilaisen lain (šaria) varjoon, sillä pääasia islaminuskossa on toimia oikealla tavalla (ortopraksia) vaikka myös oikeaa uskoa (ortodoksia) tarvitaan pelastumiseen.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamissa on kehittynyt kolme teologista koulukuntaa (madhhab), joiden näkemykset ovat kaikki hyväksyttyjä. Niistä ensimmäinen, mu'taziliitit, syntyi 800-luvulla, mutta menetti asemansa 1100-luvulla. 900-luvulla syntyivät aš'ariitit ja maturidit, joista jälkimmäinen on suppea ja rajoittunut Kaakkois-Aasiaan. Sen sijaan aš'ariitit edustavat sunnalaisen islamin valtavirtaa.[3] Koulukuntien keskeisiä erimielisyyksien aiheita ovat olleet Koraanin luonne luotuna tai luomattomana teoksena, Jumalan kaikkivaltiuden luonne ja rajat, ihmisen tahdonvapauden aste ja moraalisen vastuun luonne sekä rationaalisen järjen ja ilmestyksen välinen suhde.

Islamin pääsuuntauksia ovat sunnalaisuus ja šiialaisuus. Ne eivät periaatteessa eroa toisistaan teologisten koulukuntien perusteella, vaikka koulukuntien kannatuksessa onkin niiden välillä eroja.

Islamilainen teologia sai osakseen paljon huomiota 800-luvun alussa, jolloin islam oli muovautumisvaiheessa. Tärkein väittely koski Koraanin luonnetta – oliko se luomaton vai luomisen tulosta, kuten mu'taziliitit väittivät.[4] Kiistan taakse kätkeytyi valtataistelu kalifin ja uskonoppineiden välillä, minkä perinteiset uskonoppineet voittivat. Väittely muistutti kristikunnan piirissä käytyä kiistaa Kristuksen olemuksesta. Kun oppi Koraanin luomattomuudesta voitti, teologian merkitys islamissa väheni ja etusijalle nousi Jumalan lakia eli šariaa koskeva keskustelu.

Tieto Jumalasta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muhammedin kautta saatu tieto Jumalasta ja hänen tahdostaan jakautuu kahteen osaan.

  1. Muhammedin ilmoitukset on koottu Koraaniin, joka on muuttumaton ja ikuisesti olemassa ollut kirja. Se on islamilaisen käsityksen mukaan kirjoitettu muistiin pian Muhammedin kuoleman jälkeen 640-luvulla kalifi Uthmanin määräyksestä.
  2. Muhammedin elämäntapa (sunna) kertoo tarkemmin islamilaisen lain eli šarian sisällön. Se on kirjattu 800-luvulla koottuihin hadith -kokoelmiin. Sunnalaisuuden tärkeimmistä kokoelmista käytetään yhteisnimeä Kutub al-Sittah eli "kuusi kirjaa". Myös šiiat hyväksyvät nämä kirjat siinä määrin kuin ne eivät ole ristiriidassa profeetan "puhdistetun" sunnan kanssa. Tämä löytyy kokoelmasta, josta käytetään nimeä Ali Ahl al-Bayt[5][6] eli "Alin talonväki".
Allah arabialaisena kalligrafiana Hagia Sofian moskeijassa Istanbulissa

Šiialaiset lisäävät Muhammedin saamaan ilmoitustietoon (wahy) vielä imaamien inspiraation (ilham), joka auttaa heitä selittämään ja tulkitsemaan šariaa.[7]

Muslimeille Koraani ja hadithit ovat islaminuskon pyhä perusta ja auktoriteetti. Niistä ensisijainen on Koraani, kun taas hadithien arvovalta perustuu siihen, että Muhammed oli synnitön (ma'sum) ja erehtymätön Jumalan lähettiläs, joka pystyi oikein tulkitsemaan Koraania.[8] Käytännössä hadithit menevät Koraanin edelle, sillä Koraania ymmärretään juuri hadithien kautta.[9]

Koraani sisältää paljon aukkoja islamilaisen teologian kannalta. Se tuskin edes mainitsee Muhammedia nimeltä, ja islamin uskontunnustus löytyy vasta haditheista.

Šaria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamin varsinainen ydin on velvollisuksissa (din), joista kertoo Jumalan ikuinen laki, šaria. Islam on juutalaisuuden tapaan lakiuskonto. Muslimille ei pelastusta tuo niinkään oikea usko (ortodoksia) kuin šaria-lain seuraaminen eli oikein tekeminen (ortopraksia), vaikka molempia tarvitaan. Teon tekeminen ei yksi riitä, sillä juutalaisuuden tapaan vaaditaan myös oikea motiivi (niyyah).[10]

Tärkeimmät šariaan sisältyvät velvollisuudet ilmaistaan islamin "viitenä peruspilarina". Ne ovat uskonnollista veroa (zakat) lukuun ottamatta rituaalisia velvollisuuksia, jotka liittyvät uskonnollisiin toimituksiin. Veronmaksun siirtäminen uskonnolliseksi velvollisuudeksi kertoo verojen perimisen arkaluonteisuudesta paimentolaisyhteiskunnissa, joissa islam syntyi. Liikkuvan elämäntapansa ansiosta paimentolaiset pystyivät tehokkaasti välttämään maanviljelijöiden osaksi tulleen riiston, mutta yhteisö tarvitsi kuitenkin varoja joihinkin tarkoituksiin.[11]

Uskon viisi peruspilaria sisältyvät niin sanottuun Gabrielin hadithiin, joka löytyy sekä al-Bukharin[12] että Muslimin[13] hadith -kokoelmista. Muun muassa imaami al-Nawawi (k. 1277) vahvisti, että ne ovat suurimmat islamin kuuliaisuuden vaatimuksista.[14] Nawawin ajatuksia aiheesta löytyy šarialain kokoelmasta Reliance of the Traveller.[15]

Usko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teologiset eli uskoa koskevat asiat saavat islamissa vähemmän huomiota šariaan verrattuna. Islamin uskontunnustus, šahada, tiivistää sen sisällön kahteen asiaan, monoteismiin sekä siihen, että Muhammed on Jumalan lähettiläs. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että kaikki tieto Jumalasta on saatu hänen kauttaan. Šiialaiset lisäävät kolmannen osan, jossa Ali (Ali ibn Abi Talib) vahvistetaan Jumalan ystäväksi. Lisäys vahvistaa, että šiialainen imaamioppi kuuluu uskontoon.

Uskontunnustuksen jälkeen islaminuskon sisältöä tarkentavat islamin "kuusi uskonkappaletta". Myös ne perustuvat Gabrielin hadithiin.[12][13] Oikeaan uskoon kuuluivat seuraavat kuusi asiaa:

Tämä jaottelu muodostaa islamilaisen teologian perustan.

Käsitteen "kalam" historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arabian kielessä teologiaan viitataan sanalla "kalām" (arab. کلام‎ kalām 'puhe' < علم الكلام‎ ʿilm al-kalām). Sitä tutkiva henkilö on mutakallimūn eli teologi.[17] Käsite tarkoittaa ketä tahansa teologia, myös juutalaista tai kristittyä. [18]

Sana esiintyy Koraanissa kolme kertaa viittaamassa Jumalan puheeseen. 800-luvulla uskonoppineet alkoivat keskustella Jumalan puheen luonteesta ja siitä, oliko Koraani Jumalan puheena luotu vai ei. Tämän pohjalta syntyivät ensimmäiset teologiset koulukunnat, mu'taziliitit, jotka pitivät Koraania luotuna ja aš'ariitit, jotka pitivät Koraania luomattomana. Kalām alkoi vähitellen tarkoittaa spekulatiivista teologiaa yleensä. iIm al-kalām oli islamilaista teologiaa, joka erosi filosofiasta (falsafah) siten, että se keskittyi Jumalaan. Kalām muodostui tällöin osaksi uskonoppineiden koulutusta.

Myöhemmin kalām alkoi tarkoittaa myös väittelymetodia. Kalāmin lähtökohtana on Jumalan ilmoitus, ja se käyttää loogista päättelyä ilmoituksen ymmärtämiseksi ja mahdollisten ristiriitojen selvittämiseksi, Väittelyä harjoitettiin myös kuviteltua vastustajaa vastaan.[19] Esikuva saatiin Aristoteleen kirjoittamasta logiikkaa ja dialektiikkaa käsittelevästä teoksesta Topiikka. Abbasidikalifi al-Mahdi antoi 780-luvulla kääntää sen syyriasta arabiaksi. Sata vuotta myöhemmin Topiikka käännettiin suoraan kreikasta ja myöhemmin vielä uudelleen. Kirja sisälsi Aristoteleen opetuksia argumentaatiosta sellaisissa tilanteissa, joissa vastakkain oli kaksi erilaista näkemystä. Dimitri Gutas olettaa, että kalifin kiinnostus Aristoteleen väittelyoppaaseen liittyi valtionuskonnon asemaan. Kalifi halusi saada valtakuntansa enemmistönä olevat kristityt, manikealaiset ja zarathustralaiset ja monet muut siirtymään virallisen valtionuskonnon taakse; se vaati taivuttelua ja argumentointia kovempien keinojen ohella. Viitteitä on siitä, että kalifi sovelsi Topiikan oppeja itsekin.[20]

Kalāmin vaikutus klassiseen islamiin muistuttaa keskiajan kristillisen skolastiikan merkitystä kristinuskolle.[21]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik). A Classic Manual of Islamic Sared Law. In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Gutas, Dimitri:  Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8
  • Martin, Richard, C., Woodward, Mark R & Atmaja Dwi S.: Defenders of Reason in Islam. Mu'tazilism from Medieval School to Modern Symbol. Oneworld, 1997. ISBN 1-85168-147-7
  • Rippin, Andrew & Bernheimer, Teresa: Muslims Their Religious Beliefs and Practice, 5th Edition. Lontoo: Routledge, 2019. ISBN 978-1-138-21967-0
  • Salzman, Philip Carl: Culture and Conflict in the Middle East. Humanity Books, 2008. ISBN 978-1-59102-587-0 Teoksen verkkoversio.
  • Schacht, Joseph: The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Clarendon, 1950. ISBN 0-19-825357-5
  • Sookhdeo, Patrick: Understanding Islamic Theology. McLean VA: Isaac Publishing, 2013. ISBN 978-0-9892905-1-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sookhdeo 2013, s. 5
  2. ↑ Sookhdeo 2013, s. 59
  3. ↑ Martin, Woodward & Atmaja 1997
  4. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 137
  5. ↑ Mitä tarkoittaa fiqh? Shiiaislam.info. 2008. Arkistoitu 4.8.2016.
  6. ↑ Hadith-kokoelmien historia 2008. Shiiaislam.info. Arkistoitu 30.1.2020.
  7. ↑ Rippin & Bernheimer, 2019, s. 120
  8. ↑ Hämeen-Anttila 2004, s. 119
  9. ↑ Schacht, 1950, s. 15
  10. ↑ Nawawi: The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips (hadith 1) sunnah.com.
  11. ↑ Salzman, 2008, s. 40–41
  12. ↑ a b al-Bukhari: Chapter: The asking of (angel) Jibrll (Gabriel) from the Prophet (saws) about Iman, Islam, Ihsan and the knowledge of the Hour. Vol. 1, Book 2, Hadith 48 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  13. ↑ a b Ibn Muslim: Sahih Muslim Book 1, Hadith 4 The Hadith of the Prophet Muhammad (صلى الله عليه و سلم) at your fingertips. sunnah.com.
  14. ↑ Reliance of the Traveller, 2017, 809, u2.2
  15. ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 807–815. amana publications, 2017.
  16. ↑ Ahmad ibn Naqib al-Misri: Reliance of the Traveller (Umdat al-Salik), s. 807–814. Amana, 1368/2017.
  17. ↑ The Editors of Encyclopaedia Britannica: Kalam Encyclopaedia Britannica.
  18. ↑ Martin, Woodward & Atmaja 1997, s. 233
  19. ↑ Gordon D. Newby: A Concise Encyclopedia of Islam, s. 120–121. Oneworld, 2002. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Gutas 1998, s. 61–69
  21. ↑ "Kalam." The Oxford Dictionary of Philosophy. Oxford University Press, 1994, 1996, 2005. Answers.com 23 Aug. 2007. http://www.answers.com/topic/kalam
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Islamilainen_teologia&oldid=21015828”