Y-sukupolvi

Wikipediasta
Malline- tai tiedostomuutokset tässä versiossa odottavat arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Y-sukupolvi tarkoittaa 1980-luvun alun ja 1990-luvun lopun välillä syntynyttä sukupolvea.[1][2][3] Samasta väestökohortista käytetään myös muun muassa nimityksiä nettisukupolvi ja millenniaalit. Jälkimmäinen sana viittaa millenniumiin eli kolmannen vuosituhannen alkuun, jolloin sukupolvi tuli täysi-ikäiseksi.[4] Nimitys Y-sukupolvi on johdettu edellistä sukupolvea kuvaavasta X-sukupolvi-nimityksestä. X-sukupolven ja millenniaalien välisessä taitekohdassa syntynyttä polvea kutsutaan joskus xenniaaleiksi. Y-polvea seuraa Z-sukupolvi.[5] Y-sukupolven avainkokemuksia ovat internet, kansainvälisyys, yksilöllisyys, tasa-arvoisuus, työelämän epävarmuus ja huoli maailman tulevaisuudesta.[6][7] Suomessa Y-polvi on 2020-luvulla suurin sukupolvi.[8]

Sukupolvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taylor Swift (s. 1989) nimettiin parhaiten Y-sukupolvea edustavaksi muusikoksi yhdysvaltalaisessa kyselyssä vuonna 2019.[9]

Sukupolvien rajoiksi määritellyt vuosiluvut vaihtelevat eri lähteissä. X-sukupolvi on syntynyt 1970-luvun tienoilla ja Suomen olosuhteissa Y-sukupolvi rajataan joskus 1980-luvulla syntyneisiin.[10] Nimitys millenniaalit viittaa vuosituhannen vaihtumiseen, jolloin Y-sukupolvi tuli täysi-ikäiseksi.[4] X-sukupolven ja millenniaalien välisessä taitekohdassa, vuosien 1977 ja 1983 välillä syntynyttä sukupolvea kutsutaan joskus xenniaaleiksi.[11] Y-sukupolvea seuraa 1990-luvun puolivälin tai vuosituhannen vaihteen jälkeen syntynyt Z-sukupolvi.[5]

Y-sukupolveen kuuluvia oli Suomessa vuonna 2020 yli miljoona.[12] Suomen politiikassa Y-sukupolvi tuli vahvasti esille Marinin hallituksessa vuonna 2019. Hallituksen ministerit ja puoluejohtajat Sanna Marin, Li Andersson, Katri Kulmuni ja Maria Ohisalo ovat syntyneet 1980-luvulla.[13]

Elämäntapa ja arvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-sukupolvi kasvoi 1980-luvun, 1990-luvun lopun ja 2000-vuosikymmenen taloudellisten nousukausien aikana. Euroopan unioni ja kansainvälisyys ovat sukupolvelle arkea.[6] 1980-luvulla kulutuskulttuuri tuli voimakkaasti Suomeen ja esimerkiksi viihde-elektroniikka yleistyi. Xenniaalit tai Y-sukupolvi olivat viimeinen sukupolvi, joka koki ajan ennen matkapuhelimia. Nettisukupolvi on kasvanut informaatioteknisen kehityksen kanssa, ja heille internet on tärkeä osa viestintää.[14] Toisaalta millenniaalien elinajalle ovat osuneet useat kriisit: 1990-luvun lama, syyskuun 11. päivän iskut vuonna 2001, vuonna 2007 alkanut talouskriisi, työelämän tilapäistyminen sekä ilmastonmuutoksen ja luontokadon kiihtyminen.[15][6]

Y-sukupolvelle on sanottu olevan leimallista yksilöllisyyden korostuminen.[6] Y-sukupolvi on kasvanut individualismia korostavan liberalismin ilmapiirissä, jossa vastuu yksilön onnistumisista ja epäonnistumisista on hänellä itsellään. Valitseminen on sekä mahdollisuus että pakko.[16][17] Psykoterapeutti Emilia Kujalan mukaan millenniaalit voivat kokea arvoristiriitoja muita sukupolvia enemmän. Omat arvot ja vanhempien sukupolvien arvot voivat olla hyvin erilaisia.[17]

Kaupungistumisen vuoksi suuri osa suomalaisista millenniaaleista asuu kasvukeskuksissa. Y-sukupolvi on saanut vähemmän lapsia kuin aiemmat sukupolvet, mikä on näkynyt Suomen syntyvyyskehityksen laskuna. Myös muissa länsimaissa milleniaalien sukupolvi lykkää perheen perustamista aiempaa paljon myöhemmäksi opintojen ja työelämän vuoksi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on paljon yleisempää kuin aiemmilla sukupolvilla. Suomen väestönkasvua on pitänyt yllä maahanmuutto.[7]

Y-sukupolven on sanottu kannattavan aiempia sukupolvia laajemmin arvoliberalismia eli vapaamielistä suhtautumista arvokysymyksiin, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin.[18] Suomessa ja Euroopassa ympäristöpuolueet ja vasemmistolaiset puolueet ovat y-sukupolven suosituimpia puolueita.[7] Toisaalta sukupolveen kuuluu vahva konservatismin ääni. Y-sukupolvea tutkinut Mikko Piispa sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2019: ”Toiset ovat ottaneet ilolla vastaan sen, että voi lähteä läppärin kanssa palmun alle töihin, ja toisille kansainvälistyminen on sitä, että vanhempien tai omat työpaikat ovat karanneet maailmalle.”[17] Viidennes milleniaaleista kannatti 2020-luvun alussa oikeistopopulistisia puolueita.[7]

Runsas alkoholinkäyttö ei ole millenniaaleille tyypilliseksi mainittu piirre. Sen sijaan terveet elämäntavat ja itsensä kehittäminen ovat 2020-luvulla monen suosiossa.[15] Historioitsija Juha Siltalan mukaan Y-sukupolven valintojen takana on usein reagointi yksilökeskeisyyttä ja kilpailua korostavaan yhteiskuntaan. Esimerkiksi henkilökohtaiseen hyvinvointiin keskittyminen ja oman suorituskyvyn parantaminen ovat muotia, koska muut asiat ovat epävarmoja.[15]

Työelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antti Häkkänen edustaa 1980-luvulla syntynyttä poliitikkosukupolvea.

Y-sukupolvi alkoi tulla työelämään 2000-vuosikymmenellä.[19] 2020-luvulla y-sukupolvi on työelämän suurin ikäpolvi.[3][16]

Kansainvälisessä millennials at work -kyselytutkimuksessa (2008–2011) mukaan Y-sukupolvi kaipasi työltään eniten koulutus- ja kehittymismahdollisuuksia sekä joustavuutta; palkka ei heille ollut etusijalla. Y-sukupolvi oli myös valmis vaihtamaan työnantajaansa useasti työuransa aikana: vain 18 prosenttia heistä ilmoitti kyselytutkimuksessa aikovansa pysyä nykyisessä työtehtävässään pitkään.[20] Kirsi Pihan ja Liisa Poussan (2012) mukaan Y-sukupolvelle työn mielekkyys on tärkeää, ja he arvostavat työssä kehittymistä, työpaikan yhteisöllisyyttä ja työnantajansa arvoja.[21] Y-sukupolven edustaja haluaakin usein valita työnantajansa tämän arvojen perusteella.[22] Y-sukupolven on katsottu haastavan vanhat johtamisen mallit. Tiukka hierarkia ja käskyttäminen edustavat heille menneisyyttä.[19][23]

Y-sukupolvea on kutsuttu diginatiiveiksi, sillä he ovat kasvaneet maailmassa, jossa tietotekniikka on itsestäänselvyys.[24] Y-sukupolvi suosii sähköistä työviestintää.[20] Tutkimuksen mukaan suuri osa y-sukupolvesta ajattelee, että voisi muuttaa töihin Suomen ulkopuolelle.[7]

Sukupolven edustajien työ on usein koostunut pätkätöistä.[22]. Suomessa 2010-lukua on kutsuttu ”menetetyksi vuosikymmeneksi”. Y-sukupolvi pääsi kiinnittymään työelämään edellisiä sukupolvia heikommin.[25][26][27] Sukupolven edustajat saattavat ajatella, että heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia sosiaaliseen nousuun kuin aiemmilla sukupolvilla.[8] Lamat ovat opettaneet Y-sukupolvelle, että mikään ei ole pysyvää. Tämän vuoksi Y-sukupolven edustajat eivät halua sitoutua mihinkään liian voimakkaasti. Y-sukupolvelle työ ei merkitse enää koko elämää.[6]

Tutkimusten mukaan millenniaalit ovat työelämässä usein kouluttautuneita, kunnianhimoisia, tehokkaita, yrittäjyyshenkisiä ja taitavia ottamaan teknologioita haltuun. Laiskuudesta heitä ei voi tutkimusnäytön perusteella syyttää.[17] Toisaalta miesten koulutustaso on jäämässä naisista jälkeen. Jotkut voivat suhtautua kouluttautumiseen pessimistisesti, koska se ei takaa työpaikkaa talouselämän ja teknologian muutosten vuoksi.[8]

Uskonto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Y-ja Z-sukupolvien aatemaailmassa uskonnollisuus on vähentynyt. Millenniaaleista tuli vähiten uskonnollinen sukupolvi Suomessa.[28] Vuoden 2019 kyselyssä kristinuskon jumalaan uskoi vain 16 prosenttia 15–40-vuotiaista suomalaisista.[29] 1990-luvulla syntyneiden sukupolvessa 23 prosenttia vastaajista piti itseään Kirkon tutkimuskeskuksen kyselyssä uskonnollisena.[30][31] Millenniaalit eivät välttämättä kaipaa uskontoa elämänkaarijuhliin. 2000-luvulla kirkossakäynti ja kirkollisten toimitusten määrä on laskenut.[28] Monia millenniaaleja kiinnostavia henkisyyden muotoja ovat mietiskely, jooga tai luonnossa hiljentyminen.[32][33]

Millenniaalit olivat ratkaiseva sukupolvi suomalaisten muuttuneessa suhtautumisessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon uudella vuosituhannella. Y-sukupolvi suhtautuu aikaisempia sukupolvia kriittisemmin tapakirkollisuutta kohtaan.[34][10] Tämän sukupolven edustajille kirkon jäsenyys ei näyttäydy merkityksellisenä kulttuurisena asiana, vaan jäsenyys nähdään omaehtoisena valintana. Yhä useammin lapsille ei haluta antaa uskonnollista kasvatusta, vaan lasten halutaan antaa itse päättää suhteestaan uskontoon. Y-sukupolvelle keskeinen arvo on omaehtoinen valinta. Millenniaalit suhtautuvat usein epäluuloisesti aiemmin vallineisiin yhdenmukaistaviin massainstituutioihin kuten kirkkoon.[10]

Sekularisoituvassa yhteiskunnassa kristillinen yhteisöllisyys edustaa 2020-luvulla aiempaa enemmän alakulttuuria vallitsevaan valtakulttuuriin nähden. Maallistuminen ei kuitenkaan koske koske koko väestöä: uskonnolliseen yhteisöön sitoutuva ja henkilökohtaisesti motivoitunut uskonnollinen vakaumus säilyy vahvemmin kuin tapakirkollisuus. Kirkon tutkimuskeskuksen selvitysten perusteella kristilliseen vakaumukseen perustuvalle elämäntavalle on edelleen kysyntää Y-sukupolven ja sen seuraajien keskuudessa.[10]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Maininnat ikäluokan syntymävuosista vaihtelevat. Esimerkiksi Tapscott käyttää alkuvuotta 1977. Tapscott, Don: Syntynyt digiaikaan. Sosiaalisen median kasvatit, s. 30. ((Grown Up Digital. How the Net Generation is Changing Your World, 2008.) Suomentanut Timo Hautala) Jyväskylä: WSOY Pro, 2010. ISBN 978-951-0-36583-0
  2. ↑ Rauch, Jonathan: Generation next, Millennials will outnumber baby-boomers in 2019 (Internet Archive) The Economist. 15.3.2019. Arkistoitu 15.3.2019. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b Valkama, Heikki: Nuoret työntekijät ovat epälojaaleja ja kärsimättömiä – mutta paljon parempia työntekijöitä kuin vanhempansa Yle uutiset. 22.1.2020. Viitattu 16.11.2022.
  4. ↑ a b millennial (adj.) Online Etymology Dictionary. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b XYZ – Miten eri sukupolvet eroavat toisistaan? 25.2.2020. A-lehdet. Viitattu 16.11.2022.
  6. ↑ a b c d e Vänttilä, Samuli: Kolmikymppisten sukupolvi kantaa kahden laman taakkaa Suomenmaa. 24.3.2018. Viitattu 16.11.2022.
  7. ↑ a b c d e Kaartinen, Jaakko: Mikä on milleniaali? Villi. 5/2021 (14.10.2021). Lasten ja nuorten keskus. Viitattu 30.12.2022.
  8. ↑ a b c Saarinen, Merja: Yllättävä vallanvaihdos (tilaajille) Helsingin Sanomat. 12.8.20232. Viitattu 12.8.20232.
  9. ↑ The 17 Musicians Gen Z & Millennials Say Represent Their Generations 8.10.2019. Ypulse. Viitattu 16.11.2022. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d Hannikainen, Pietari: Millenniaalit ja kirkko: Sukupolvien väliset erot kirkon uusissa jumalanpalvelusyhteisöissä. Salminen, Veli-Matti & Huttunen, Niko (toim.): Spiritualiteetti 2020-luvun Suomessa. (Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 137) Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 2022. ISBN 978-951-693-426-9 Artikkelin verkkoversio (PDF) (viitattu 16.11.1022).
  11. ↑ Torvinen, Pekka: Soititko lapsena kavereille lanka­puhelimella, mutta käytit pari­kymppisenä sosiaalista mediaa? Onnea, olet osa ainutkertaista sukupolvi­kokemusta koko maailmassa mutta erityisesti Suomessa Helsingin Sanomat, Nyt. 28.2.2018. Viitattu 16.11.2022.
  12. ↑ Kyllönen, Heikki: Mikä on Y-sukupolvi? Parcero.fi. 27.1.2022. Viitattu 16.11.2022.
  13. ↑ Ijäs, Johannes: Nettisukupolvi on ottanut vallan politiikassa Demokraatti. 8.9.2019. Viitattu 16.11.2022.
  14. ↑ Leinonen, Verna: Generation internet Aviisi. 6/2009. Viitattu 16.11.2022.
  15. ↑ a b c Riikonen, Jose: Kärsivä mieli terveessä ruumiissa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.11.2022. Viitattu 16.11.2022.
  16. ↑ a b Väärämäki, Heidi: Kolmekymppiset ovat linnoittautuneet omiin todellisuuksiinsa, eivätkä ymmärrä toisiaan, sanoo omia ikätovereitaan tutkinut Mikko Piispa (tilaajille) Helsingin Sanomat. 7.2.2019. Viitattu 16.11.2022.
  17. ↑ a b c d Jäntti, Elina: Millenniaalit kokevat paineita vaatimuksista ja valinnoista: ”Pitäisi olla vakityö, hyvä rahatilanne ja tasapainoinen perhe-elämä, mulla ei ole näistä mitään” OP Media. 2.10.2020. Viitattu 16.11.2022.
  18. ↑ Generation Boris (tilaajille) The Economist. 1.6.2013. Viitattu 2.10.2014. (englanniksi)
  19. ↑ a b Tienari, Janne: Y-sukupolvi vaatii perusasioita kuntoon (tilaajille) Talouselämä. 7.5.2010. Viitattu 17.3.2016.
  20. ↑ a b Raunio, Helena: Y-sukupolvi antaa muiden talletella suuret setelit (tilaajille) Tekniikka & talous. 23.12.2011. Viitattu 17.3.2016.
  21. ↑ Oppiminen motivoi Y-sukupolvea (Internet Archive) Sivistys.net. 4.6.2012. Arkistoitu 27.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  22. ↑ a b Kouvo, Terhi: Y-sukupolvi motivoituu arvoista (Internet Archive) Sivistys.net. 26.10.2012. Arkistoitu 27.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  23. ↑ Y-sukupolvi haastaa johtamisen ja virkistää työelämää terveeseen suuntaan (Internet Archive) 26.10.2010. Työterveyslaitos. Arkistoitu 24.3.2016. Viitattu 17.3.2016.
  24. ↑ Löyttyniemi, Raili: Varokaa Y-sukupolvea! (Internet Archive) Opettaja.tv. Arkistoitu 25.12.2011. Viitattu 16.11.2022.
  25. ↑ Kuivalainen, Susan: Emmehän tällä kertaa uhraa nuoria talouskriisille? 2.6.2020. Eläketurvakeskus. Viitattu 16.11.2022.
  26. ↑ Kinnunen, Helvi & Mäki-Fränti, Petri: Pitkittynyt taantuma heikentää nuorten sukupolvien asemaa Suomessa Euro ja talous. 11.3.2016. Suomen pankki. Viitattu 16.11.2022.
  27. ↑ Raportti: Alle 35-vuotiaat ovat olleet 2010-luvun häviäjiä (tilaajille) Talouselämä. 29.1.2019. Viitattu 16.11.2022.
  28. ↑ a b Kokkonen, Saara-Miira: Eri sukupolvien uskonnollisuudessa on valtavat erot Suomessa (STT, Uutissuomalainen) Kouvolan sanomat. 31.10.2020. Viitattu 12.8.2023.
  29. ↑ Haikala, Topias: 1990-luvulla syntyneiden suhde uskontoon on odottamaton: naiset uskovat miehiä vähemmän Jumalaan, miehet taas uskovat vaikka mihin Kirkko ja kaupunki. 29.10.2020. Viitattu 16.11.2022.
  30. ↑ Harvempi kuin joka viides nuorista suomalaisista pitää uskontoa tärkeänä MTV uutiset. 31.10.2020. Viitattu 16.11.2022.
  31. ↑ Haikala, Topias: ”Ehkä ei ole tahdonalainen juttu, uskooko vai ei” – nuoret aikuiset vieraantuvat kristinuskosta, ja nyt kuusi heistä kertoo, miksi kirkko tuntuu vieraalta tai läheiseltä Kirkko ja kaupunki. 25.2.2021. Viitattu 16.11.2022.
  32. ↑ Anttila, Miikka E.: Mihin Suomi enää uskoo? – Suurin osa ei käy kirkossa edes jouluna Hämeen Sanomat. 16.11.2022. Arkistoitu Viitattu 25.10.2021.
  33. ↑ Kreivi-Palosaari, Satu: Kirkolla ei ole aikaa loputtomiin 18.3.2021. AKI-liitot. Viitattu 16.11.2022.
  34. ↑ Ventelä, Anne: Ristiäiset vai nimiäiset? Helsingin Sanomat. 31.11.2021. Viitattu 31.11.2021.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Piispa, Mikko: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-877-1
  • Vesterinen, Pirkko-Liisa & Suutarinen, Marjaana (toim.): Y-sukupolvi työ(elämä)ssä. Helsinki: JTO Johtamistaidon opisto, 2011. ISBN 978-951-941-155-2

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Y-sukupolvi&oldid=22710435”