Villa
Villa on lampaasta saatavaa tekstiilikuitua. Villaksi saatetaan nimittää myös alpakasta, vikunjasta, laamasta, kamelista, kashmirvuohesta, angoravuohesta tai angorakanista saatavia kuituja. Karvoiksi nimitetään puolestaan muista eläimistä saatavia kuituja.[1]
Villa on hyvä lämmöneriste, joten villaa käytetään erityisesti neuleisiin ja talvivaatteisiin. Siitä voidaan myös huovuttaa lämpimiä vaatteita. Villakankaasta tehdään myös pukuja.
Villa-nimitystä käytetään myös, kun aine muistuttaa rakenteeltaan villaa: esimerkiksi lasivilla, teräsvilla.
Villa materiaalina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Villa on eläinkuitu. Villakuidut ovat keratiinia, noin sadasta molekyylirakenteeltaan erilaisesta valkuaisaineesta syntyneitä molekyyliketjuja. Villa on valkuaisainetta, proteiinia, eli samaa ainetta kuin ihmisen kynnet ja hiukset. Neulelankoja valmistetaan muun muassa villasta, puuvillasta ja tekokuiduista. Sekoitelangoissa yhdistetään yhtä tai useampaa luonnonkuitua tekokuituihin. Villasekoitelanka on kestävämpää kuin sataprosenttinen villalanka.
Villalangan parhaita ominaisuuksia ovat lämpimyys ja kosteudenimemiskyky. Villasukka pitää jalan lämpimänä ulkoillessa, esimerkiksi luistimissa, hiihtomonoissa ja saappaissa. Villakuidun kiharuus ja sen sitoma ilmakerros aiheuttavat sen, että villa on hyvä lämmöneristin. Villa lämmittää erityisesti mentäessä sisältä lämpimästä ulos kosteaan ilmaan.
Merinovilla keritään merinolampaista. Kaikki villat, joiden hienous on alle 23 mikronia, luokitellaan merinovillaksi. Maailmalla tuotetusta villasta vain 15 prosenttia on superhienoa.[2]
Hiilijalanjälki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tekstiileistä villan valmistuksen hiilijalanjälki on eläinperäisenä suurempi kuin muiden yleisesti käytettyjen tekstiilimateriaalien. Yleistäen villan hiilijalanjälki on seitsemän kertaa suurempi kuin puuvillan ja viisi kertaa suurempi kuin polyesterin, mutta siihen vaikuttavat tuotanto-olosuhteet, kuten tuotantopaikka ja lammasrotu, ja myös se, käytetäänkö lammas ravinnoksi ja mikä osuus hiilijalanjäljestä lasketaan villan kontolle; Suomen lampaiden villa menee usein jätteeksi pienen kysynnän takia, jolloin itse kasvatuksesta syntyviä hiilipäästöjä ei välttämättä pitäisi huomioida villan jalanjäljessä ollenkaan. Villatuotteiden itse käytön hiilijalanjäljen voi saada pieneksi, koska ne eivät tarvitse usein pesua ja ovat hyvin pidettyinä pitkäikäisiä. Puhtaasta villasta tehdyissä tekstiileissä nyppyyntyminen ei ole ongelma.[3] Sen sijaan puhdas villa kuluu sekoitemateriaaleja nopeammin.
Villavaatteen hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Käyttövaatteiden materiaalina villa on suosittu, sillä vaatteena villa on lämmin, joustava, pehmeä, se ei ole sähköinen, lika irtoaa siitä helposti, se ei syty helposti ja sammuu itsestään eikä se rypisty helposti. Jos näin kuitenkin käy, villa oikenee helposti tuuletettaessa ulkona ja kosteassa ilmassa.
Villavaatteita säilytetään väljästi laskostettuna ja tuuletetaan usein, sillä raitis ilma ja aurinko ovat koin vihollisia.
Villaa voi venyttää jopa 70 prosenttia pituudestaan, ja se palautuu entiseen mittaansa. Villakuitu on suomuinen, jonka takia villavaate vanuu helposti. Kun villa kastuu, suomut aukenevat. Jos kosteaa villaa hangataan, kuitusuomut takertuvat toisiinsa, jolloin tapahtuu vanuminen. Vanumista tapahtuu etenkin silloin, jos villavaatteen pesee liian kuumassa vedessä tai jos tekee lumipalloja ja lumiukkoja villakäsineillä.
Villatuotteet pestään varoen korkeintaan 40 °C:ssa vedessä. Pesuaineena käytetään neutraalia tai erityistä villan pesuainetta.[4] Villavaatetta ei kuivata rumpukuivaimessa, koska kuuma ilma kutistaa villan.
Pesun jälkeen villatuote on usein ryppyinen, ja se siliää kuivuttuaan huonosti. Villa kellastuu helposti auringossa ja etenkin likaisena se on koin herkkua. Villa vioittuu helposti kemikaaleista, eikä se siedä klooripitoisia pesu- ja valkaisuaineita.
Villaneule latistuu silitettäessä, minkä vuoksi neule pingotetaan vaakasuoralle alustalle ja sen päälle levitetään kostea liina. Villakangasvaatteen voi silittää, mutta tällöin käytetään kosteaa liinaa, jonka läpi silitetään.
Useimmiten villasukat neulotaan villasekoitelangasta, joka on konepestävää. Ellei tiedossa ole, millaista lankaa sukkiin on käytetty, sukat voidaan pestä käsin. Villasukkia käsitellään koko ajan saman lämpöisessä vedessä, sillä veden lämpötilan vaihtelu aiheuttaa villan huopumisen (tätä menetelmää käytetäänkin huovuttamisessa).
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Markula, R.: Tekstiilitieto, s. 75–76. Porvoo: WSOY, 2003. ISBN 951-0-23028-6
- ↑ Miksi merinovilla on erinomainen vaatteiden materiaalina Tam-Silk. Viitattu 7.2.2022.
- ↑ Anna Polo, Trendikkäällä villalla on pimeä puoli: suuri hiilijalanjälki, josta puhutaan vain vähän. Yle uutiset 17.12.2022, viitattu 18.12.2022
- ↑ Kuituopas Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry Finatex. Arkistoitu 8.2.2011. Viitattu 27.2.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Villa Wikimedia Commonsissa
- Ville Raivio: Kampavilla keikari.com/blogi
- Merinovilla keikari.com/blogi
- Kashmirvilla keikari.com/blogi
- Super 100 -villa keikari.com/blogi
- Mohair keikari.com/blogi
- Alpakan villa keikari.com/blogi
- Villalanka kudoste.com/villalanka